..ei millään jaksanut lukea Sormusten herraa loppuun asti?
Hobitti oli älyttömän hyvä ja Silmarillioninkin jopa luin, mutta tuo itse trilogia..
Se alkoi hyvin ja kauan jaksoi kiinnostaa, mutta kyllä ne loputtomat sotakuvaukset puuduttivat minut lopulta niin totaalisesti että ei millään jaksanut jatkaa. Tylsäksihän koko opus jossain vaiheessa muuttui. Pelkästään tylsäksi.
Kaikki kunnia Tolkkisen sedälle, mutta kyllä minä ainakin tarvitsisin jollain tavalla saksitun version että jaksaisin tuon lukea. Tai sitten olisi vaan pitänyt hypätä kylmästi ison sivutukun ylitse ja jatkaa pokkana lukemista..
Hobitti oli älyttömän hyvä ja Silmarillioninkin jopa luin, mutta tuo itse trilogia..
Se alkoi hyvin ja kauan jaksoi kiinnostaa, mutta kyllä ne loputtomat sotakuvaukset puuduttivat minut lopulta niin totaalisesti että ei millään jaksanut jatkaa. Tylsäksihän koko opus jossain vaiheessa muuttui. Pelkästään tylsäksi.
Kaikki kunnia Tolkkisen sedälle, mutta kyllä minä ainakin tarvitsisin jollain tavalla saksitun version että jaksaisin tuon lukea. Tai sitten olisi vaan pitänyt hypätä kylmästi ison sivutukun ylitse ja jatkaa pokkana lukemista..
Vastaukset 9
Vanhimmat
lueppa ne sotakohtauksetkii tarkkaan YRITÄ edes uppoutua niihin... kun niihin pääsee itsekki sisälle, ne on kiinnostavampaa luettavaa kuin vain pintaluettuna... niin!
Kyllä ne minustakin vaikuttavat aluksi tylsältä, mutta sitten kun mietin OIKEASTI, mitä siinä sanotaan, meni ihan kylmät väreet pitkin ihoa kun mietin niitä uljaita tekoja ja kauheaa draamaa, ja ne olivat todella hienoja, ne sotakuvaukset.
Ei se ole trilogia :)
1. Sormuksen ritarit 2. Kaksi tornia 3. Kuninkaan paluu
Minä olen kuvitellut että kolmiosainen trilogia... :)
Totta on. Minas Tirithin piiritys ja Rohanin Ratsastajien saapuminen - huu! Kyllä Tolkien-dono osasi kirjoittaa.
Olen varmaan itsekin joskus lispunut sanomaan TSH:ta trilogiaksi, mutta tässä virallista tietoa:
TRILOGIA: kolmen toisiinsa liittyvän taideteoksen muodostama sarja. (Nykysuomen sanakirja)
TSH ei ole sarja, vaan yksi ainoa teos. (Se pilkottiin osiin kustantajan vaatimuksesta, vastoin Tolkienin tahtoa.)
Trilogian (tai yleensä polylogian) kukin osa toimii myös itsenäisenä tarinana, jolla on selvä alku ja loppu (koetapa lukea pelkästään 'Kaksi Tornia'...). Osat liittyvät kuitenkin myös kiinteästi yhteen, esimerkiksi siten että päähenkilö on koko ajan sama. Elokuvamaailmassa polylogioita on vilisemällä (Alien, Die Hard, Kolme väriä, Terminator...), kirjallisuudessa ilmiö ei ole niin yleinen. Sen tilalle on ainakin fantasiapuolella (ikävä kyllä) tullut katkonaisten ja epämääräisen pitkien kirjasarjojen kavalkadi.
Minä en ainakaan kerennyt pitkästyä sekunniksikaan THS:sää lukiessani...
Myös sotakuvaukset olivat mielestäni aivan fantastisia, kuten teos kokonaisuudessaankin.
Välillä saattoi lukea niin kauan että ajantaju ja kaikki hämärtyi eikä malttanut paljoa nenäänsä kirjasta irroittaa:) Kohta lähtee uudelleen lukuun englanninkielisenä, kunhan Silmarillionit sun muut on saatu luettua.
...yrittää lukea kirjaa vaan sen takia että sen sais luettua, menee koko elämys pilalle. Itse luin TSH:n AJAN KANSSA, parikymmentä sivua kerrallaan silloin kun sattui huvittamaan. Mielenkiinto säilyi koko ajan, ja välillä kun en muutamaan päivään ehtinyt lukea, oli jo ihan mieletön tuska päästä taas kirjaan käsiksi! Ja kun kerran alkoi tylsistyttää, jätin lukemisen tahallani kahdeksi viikoksi. Kyllä sen jälkeen jaksoi taas kiinnostaa juoni.
Vinkkinä vaan vastaisen varalle...
Ma lopetin siihen, kun suosikkihahmoni Klonkku kohtasi loppunsa, ja siinä vesittyi koko kirja. Olin hyvin pettynyt, enkä ikinä lukenut niitä loppuja.
Tässä vähän aikaa sitten aloitin koko roskan alusta, mutta kirja lensi jossain vaiheessa muutaman kerran seinään :]
Pääsin melkein yhtä pitkälle, kuin viimeeksi, mutta koska tiesin, mitä suosikkihahmoni kehitykselle olisi tapahtumassa, lopetin jo hieman aikaisemmin. Se tyssäsi siihen ihmeen "lukitari"-kohtaan
En vaan pystynyt, en millään.