Isäni sanoi äidille ja meille lapsille aforismin,
jonka muistan ikäni. Se tulee uniin asti.
Se kuului näin:
Perkele! Jumalauta! Tapan kaikki!
Mitä aforismeja oli sinun isälläsi.
jonka muistan ikäni. Se tulee uniin asti.
Se kuului näin:
Perkele! Jumalauta! Tapan kaikki!
Mitä aforismeja oli sinun isälläsi.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Kierrä minut älä kiroa sanoi kivi kyntäjälle.
Joka tyynen makaa se tuulen soutaa.
Kun on paikkapaikan päällä niin on markka markan päällä.
Ensin työ, sitten huvi.
Tyhjät tynnyrit kumisevat eniten...
Eiköhän tässä näin aluksi jotain aforismeja elämän evääksi. Sopii varmaan vielä nykyajan lapsillekin:))
isäsi aforismi.
Oma isäni sanoi mm.:
Älä tee niinkuin minä teen, vaan tee niinkuin minä määrään.
Kyllä poikalapsi vähintään sadan markan vahingon saa tehdä vaikka joka päivä.
Tee kunnolla se minkä teet tai älä tee ollenkaan.
Kansalaisten pitäisi käyttää oikeutensa ja hoitaa velvollisuutensa.
Jos jättää äänestämättä, menettää oikeutensa valittaa ja arvostella.
On kunnia-asia kantaa huolta edellisistä sukupolvista ja säästää jotain tulevillekin.
Hyvä antaa vähästäänkin, paha ei paljostakaan.
Ei ne suuret tulot niin tärkeitä ole, vaan ne pienet menot.
Väärä markka vie suorankin.
Ei se ole mies joka tavaran saa, vaan se joka sen osaa myös pitää ja hoitaa.
Ei sillä väliä, mitä naapurit ajattelevat, niin kauan kun itse tietää rehellisesti ja oikein toimivansa.
Kyllä kaupungissakin aina tutuille yösija ja ruokaa tarjotaan.
Ei vaimo vaihtamalla parane.
On se IFAkin auto.
tuota voi aforismiksi oikein kutsua.
Onhan nimellä sinua kuitenkin paiskattu?
Olemmeko sukua kenties?
täytyy yrittää unohtaa nuo sanat.
Kirjoita ne hiekkaan jotta unohduksen tuulet
vie ne mennessään.
Maailmassa on tilalle kauniimpia sanoja jotka
voi kaivertaa kiveen.
Isä ahdistelee minua vieläkin unissa
pistoolien ja puukkojen kanssa.
Mutta sinun sanasi olivat kyllä viisaat.
Päivän päätteeksi isä istui kiikkutuolissa ja lauloi iltavirsiä. Meistä sisaruksista pienimmät olivat hänen sylissään.
Tutuimmat iltavirret, mm: "Tuon tästä päivästäni kiitoksen sulle..."
"Oi Herra luoksein jää jo ilta on..." ovat edelleen mielessäni.
isän kirosanat: "persetti" ja "pirskatti" kuuluivat aina silloin tällöin...:))
Huorapentu kainalossa et kotia tule!!
Torpantytöllä ei tarvii olla pitkiä kynsiä!!
-lapsia en saanut
-ja kynnet olen syönyt(nyt on tekokynnet)
Käyn parhaillaan läpi lapsuuden ajan traumoja,58 vuotiaana,on paljon itkemätöntä itkua ja luurankoja kaapissa..
se oli ikkuinen mörkö, pentu kainalossa ei ou tänne tulemista...
sanonta, kun mullekin aina sanottiin niin? Otin siitä itseeni kun ihan aiheetta sanoivat.
minnuukkii..:(
on jälkikäteen käynyt mieleen kysyä, että
mistä niitä lapsia olisi voinut koukata kainaloon sitten?
Se on tainnut olla yleisesti käytetty sukupuolivalistus siihen aikaan.
Nykyään lapset neuvoo vanhempiaan niissä asioissa.
Oli se tosiaan kummallista aikaa; jottai paheksuttiin, mutta kun ei tienny mitä...:)
olivat pannassa jostain kumman syystä.
Kait siellä vilahti "jotain" sitten?
löysin pitkästä piilosta äidin, ilmeisesti kätilöltä saadun "niistä" asioista kertovan kirjan ja takkuulla luin kiirreellä..varmasti on ollu nuama punanen, kun pelotti koska äiti tulee ja yllättää miut siinä opiskelemassa..:))
ole kumma että emme ole tämän enempää "kieroon"
kasvaneita, vaikka meitä on tynnyrissä yritetty
kasvattaa?
Toisaalta ei se liiallinen vapauskaan ole hyväksi,
se on toinen "äärimmäisyys".
Nykyään on se trendi, että vanhemmat pelkää
lapsiansa.
"Mitä pirkeleen järkeä on tehä kahen päivän työtä päivässä?"
Siinä oli parhaiten mieleen jäänyt isäni opetus ja viisauttapa jonkinlaista olen siitä löytänyt.
Tehokkuuden palvoja ei sitä ymmärrä, mutta pula-aikoja elänyt kyllä. Ja kortistossa kolunnut.
joka kuritta kasvaa, hän kunniatta kuolee...Ja varulta tuli kuria sitten aiheesta ja aiheetta.
isä puhu politiikkoo, ainakkii kun setä tuli kyllään muan ja mualiman assiit panttiin järjestyksseen..korean sodat..suetsin kanavat..ja porkkalat sun muut..en muista hänen mittää aforismija luvetelleen..paremminkin äiti kuittasi puhumisen oikomalla....
Isä laulo Rautavaaran laaluja..ne jäi mieleen mukavina muistona..
Olen eka kertaa täällä viisikymppisissä ja ihan hämmästelen. Miksi te isää ja äitiä kaipaatte ja mietitte? Onko niin että lapseksi todellakin tullaan jälleen? Itse olen 49 ja tuntuu että te puhutte kiinan kieltä. En ymmärrä murtoosaakaan ajatuksistanne, en hyvällä tahdollakaan. Harmi täytyy siirtyä takas kädentaitojen osastolle.
muistella minkä ikäisenä hyvänsä. Sinullako ei ole tunteita vanhempiasi kohtaan ja näet kädentaidot tärkeämpänä kuin omat vanhempasi? Toivottavasti lapsesi eivät suhtaudu samoin sinuun.
Minä olen kait niin kiireinen ja täys työllistetty, etten ehdi menneitä kaivata. Työ,ystävät, harrastus, lapsi ja lapsenlapsi vievät aikaani. Vanhempieni opetuksia en kyllä muista. Mulla on kyllä musta aukko siinä kohtaa. Mutta ei ne ajat huonojakaan ole varmaan olleet, koska hyvin olen tullut toimeen itseni ja muiden kanssa. Olen mielestäni kotonani hyvin kohdeltu vanhempieni taholta, vaikka olenkin sodan käyneen tappajan kasvattama.
Tekase pylpyrä, kun olet kädentaitojen taitaja.
ymmärrän sinua paremmin ja mikä tarkoitus
tuolla tekstillä oli. Ei tarvinnut muuta kuin
vähän mielikuvitusta.