Opiskeluaikana oli kivointa, kun äidiltä tuli lantulle tuoksuva paketti. Se oli lanttukukkoa.
Se kuori oli tosi hyvää ja äiti laittoi myös
sattumia kukkoon paljon. Sitä popsittiin kämppiksen kanssa ja se kun kävi pyhänseutuna kotona, niin
se toi maanantaina puolimetrisen unelmatortun.
Nimitin sitä kääretorttumieheksi. Aina minä sain
syödä sitä kääretorttua.
Mitä sinulle jäi mieleen opiskeluajalta?
Se kuori oli tosi hyvää ja äiti laittoi myös
sattumia kukkoon paljon. Sitä popsittiin kämppiksen kanssa ja se kun kävi pyhänseutuna kotona, niin
se toi maanantaina puolimetrisen unelmatortun.
Nimitin sitä kääretorttumieheksi. Aina minä sain
syödä sitä kääretorttua.
Mitä sinulle jäi mieleen opiskeluajalta?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mitkä juhlat!
että "jouduin" asumaan vielä kotona opiskeluaikanakin. Kadehdin kavereita, jotka olivat muuttaneet kauempaa ja pääsivät opiskelija-asuntolaan. Ymmärsin kuitenkin, ettei turhaan kannattanut tehdä ylimääräistä opintovelkaa. Ruokahuolto pelasi siis hyvin, mutta vapaudesta jouduin tinkimään.
Vasta täysi-ikäisenä pääsin ulkomaille kokeilemaan opiskelija-asumisen riemuja ja välillä vähän harmittavia häiriötekijöitäkin.
Lanttukukkoakin olen vasta aikuisena ensimmäisen kerran maistanut ja heti herkuksi todennut.
Pitäisiköhän kokeilla itse sen valmistamista. Olisiko sinulla hyvää reseptiä?
(Kalakukkoa olen joskus sähköuunissakin paistanut, mutten tiedä miten lantut pitäisi käsitellä.)
kerran olen saanut lanttukukkoa maistaa. Siitä on vasta 40 vuotta. HYVÄÄ oli Pohkois-Pohjalaisen suussa Nilsiässä tehty lanttukukko.
HYVÄÄ oli myös systerin tekemä ohut, kova ruisleipä, mikä oli maustettu kuminalla. Siitäkin on vasta 40 vuotta kun sitä sain. Pitääkin huomenna soittaa ja kysyä, vieläkö osaisi tehdä. Saisi vähän maksaakin, nyt on jo varaa tuhlata.
Minullahan on sitten tänään ollut tietämättäni juhlat.
Söin nimittäin lihakukkoa, joka on mielestäni vielä parempaa, kuin lanttukukko. Sen kun miksossa lämmitti, pisti oikeeta voita päälle, niin jopa päti. . . . .
Ensimmäinen lämmitysyritys piti kyllä heittää roskiin, kun lautanen (lasia) halkesi pieniksi siruiksi. En uskaltanut syödä, vaan panin uusiksi. Nam
20-kymppinen veijari osakunnan bileissä ei nyt ekaksi lanttuja miettinyt.
Ihaninta kaikenlaisen säntäilyn jälkeen oli savolaisytön suukko ja poven pehmeä lämpö.
No tänään hän kutoo lastenlapsillemme nuttuja.
Povi on yhä lämmmin ja pehmeä
Mutta siitä toisella kertaa.
Kävin harvoin kotona. En ikinä saanut paketteja. Perunalimppu säilyi pitkään eikä ehtinyt homehtua. Herkkuja tuli leipomon tehtaanmyymälästä otettua turhan usein (kertoi budjetti-kirjanpito).
Tulipa mieleen opiskeluajalta, kun melkein elettiin pelkällä teellä ja näkkileivällä,poikaystävä joka toi tuliaisinaan pitkän pötkön berliinimakkaraa.
sitä kestomakkaraa, jota ei enää aivan yhtä hyvää olekaan. Tai ehkäpä nälkäisen opiskelijatytön suussa se vain niin taivaalliselta maistui.
Opiskeluajalle oli ominaista vaatimaton eläminen; kotoa ei tullut minkäänlaista purtavaa, ei pennin hyrrää eikä yleensäkään minkäänlaista tukea. Itse oli tultava toimeen.
Olihan siinä ajassa jotakin romanttistakin, näin vuosien takaa katsottuna, mutta ei niitä päiviä enää takaisinkaan haluaisi, ehkä moniakin niistä vaihtaisi pois.