Elokuussa julkaistu, tunnetuimmista riparikappaleista koostuva albumi Tilkkutäkki on ylittänyt platinaan oikeuttavan myyntirajan 30 000 kappaletta. Suomen virallisella albumilistalla Tilkkutäkki on komeillut muiden listajyrien seassa ilmestymisestään lähtien. Korkeimmillaan Suomen virallisella albumilistalla Tilkkutäkki on ollut sijalla yksi. Kuka olisi uskonut riparilauluja näin suosituiksi ?
Tilkkutäkki myi platinaa
Jarmo Kokkonen
121424
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, kai sitä on kirkon edustajat hamstranneet ihmisten verorahoilla.
Samalla voi myös todeta, että nämä entiset riparilaiset eroavat kirkosta hyvää vauhtia. Taitaa mennä tämä "platinaraja" tänä vuonna rikki, ja reilusti.
Tilkkutäkki on tosi hyvä levy! Tottakai riparilaulut on suosittuja, koska suurin osa Suomen väestöstä on ollu rippileirillä, ja kappaleisiin voi liittyä tosi syviä muistoja.
ripari ei kaikille hauska asia, toisille se saattaa olla ahdistavakin kokemus. Itse ne halua missään tilanteessa koskaan kuulla enää riparilauluja. Liian rankkaa kuunneltavaa...=(
Ei tietenkään ole kaikkien mielestä kivaa. Jotkuthan on riparilla vaan koska kaikki muutkin on.
Harmi et sun rippileiri oli ahdistava.. :(
Kun kysyttiin eri artisteilta halukkuutta laulaa näitä koko kansan -koko kristillisen kansan- rakastamia hengellisiä aarteita, niin vain yksi, todellakin: vain yksi kieltäytyi.
Näin me näemme, että maamme eturivin artistienkin keskuudessa hengelliset laulut, nuo punaisen veisukirjan aarteet, ovat rakastettuja.
Saamme kaikki ristiä kätemme kiitollisina tästä kaikesta.
Ehkä jonain päivänä prometheuslaulukasetti, jossa muutama kalvakka ylimielinen ateisti narisee pari elämälle vierasta värssyä, löytää ostajansa.
Ja sitä paitsi ateistit eivät kaikki ole ylimielisiä. Ylimielisiä ihmisiä on tasan yhtä paljon kaikkialla. Myös kristityissä.
Toinen "sitä paitsi" on se, etteivät kaikki Protun käyneet ole ateisteja.
Eivätkä Protut narise. Verrattakoon vaikka Prometheus-leirin loppujuhlalaulua -meitä oli YHTEENSÄ alle 20 henkeä laulamassa, ja lauloimme pienessä, kaiuttomassa salissa kovempaa kuin 40 riparilaista plus pappi plus isoset kaikuvassa kirkossa, vielä kuoromikrofonien kanssa,serkkuni konfirmaatiossa.
Kertooko kenties innostuksesta jotakin? Sen saa jokainen itse päättää.
Okei. Onnittelut hyvästä loppujuhlasta. Mä en tiedä, kuka kieltäytyi, mutta yksi artisti, jota kysyttiin, ei halunnut osallistua. Kaikki muut, jotka nyt levyllä laulaa, oli intona mukana.
"Ehkä jonain päivänä prometheuslaulukasetti, jossa muutama kalvakka ylimielinen ateisti narisee pari elämälle vierasta värssyä, löytää ostajansa."
Varrohan sinä vain, itse asiassa idea on muhinut tietyissä piireissä protun sisällä. Tosin kehtaisin väittää, että rahastamisen sijaan protut pistäisivät tuotoksen ilmaiseksi jakeluun nettiin jos moinen albumi saataisiin tuotettua.
Koko leirikin oli äärimäisen onnistunut. Harva protuleiri epäonnistuu, ainakaan en ole kuullut kenenkään omaansa haukkuneen.
Protujen välillä vallitsee uskomaton yhteishenki, jota ulkopuolinen ei voi kuvitellakaan. Nyt en siis tarkoita vain samalla leirillä olleita, vaan myös eri kesinä eri leireillä olleita, yhteishenki ja luottamus syntyy jo ensimmäisessä paikallisprotussa, kun ihmiset tapaavat ensi kerran toisensa.
Protun kautta olen saanut paljon ystäviä, myös ei-protuja sen kautta, että leiriltä karttui paljon uutta itseluottamusta, joka mahdollistaa sen, että uskallan mennä juttelemaan hieman vieraampienkin ihmisten kanssa.
Toivottavasti ripari antaa riparilaisilleen edes murto-osan tästä.
On todella mukava kuulla että protuleirit ovat onnistuneita ja luovat hyvän yhteishengen...
Joskus olen kuullut että jotkut ovat sielläkin jääneet sivuun ja tunteneet itsensä ulkopuolisiksi, mutta onneksi se on todella harvinaista...
Rippileirillä tilanne on hieman sama. Yhteishenki on yleensä todella vahva ja elinikäisiäkin ystävyyssuhteita muodostuu.
Rippikoulu antaa aika paljon samoja asioita, itseluottamusta, ystävyyttä, rohkeutta, joskus se vahvistaa myös ihmisen uskoa Jumalaan. Tärkeää on kuitenkin se että tulee esille erilaisia kysymyksiä ja asioita, mistä voidaan porukalla jutella.
Ripari antaa enemmän kuin vain murto-osan, se antaa samankaltaisen maailman, tietyillä eroilla.
Sitä en lähde pohtimaan kumpi on parempi, koska se on vain typerää jaarittelua, itselle sopii ripari paremmin sillä "olen uskossa". (en pidä kyseisestä termistä)
Iloista talvipäivän jatkoa toivottaa monen leirin käynyt isonen...
jaa'a kuule... itekki haluan tän levyn mu ei oo rahaa... mut tä levy tulee viel olemaa mun hyllyssä... VARMASTI xD
Itse kyseisen levyn joskus arvostelin ja todella nautin siitä, miten riparin tunnelma välittyi. Isosena olen useamman vuoden toiminut ja ehkä se juuri siksi kolahti...