miten kamut suhtautuu?

Ei ne välttämättä hylkää. Mulla ei ainakaan kukaan hylännyt. Ja nyttemmin jo vähän isompana osa on ollut aika kiinnostuneita että "miltä se tuntuu..."

Kyllähän me bi-ihmiset ollaan kanssa ihmisiä, siinä missä heterotkin...Ennen omasta sukupuolesta kiinnostumista pidettiin sairautena, mutta nykyään varmasti vain harva voi väittää olevansa 100% hetero! Minulla on bi-erittäin läheinen ystävä, eikä hänen suuntautumisensa tee minulle mitenkään hallaa. Mutta olet vielä selvästikin nuoressa iässä, joten suuntautumisesi saattaa vielä vaihdella, ja tämä on vaan väli pylväs...

"Jospa onkin niin että elän vain kerran..." Ja nauti siitä että olet saanut rikkauden rakastaa molempia sukupuolia, se on rikkaus, jos sen vain rikkautena ottaa!

Jaksamisia sinulle!

Kaverit harvoin jaksavat vainota kovin kauaa, ja jos jaksavat, lienevätkö alunperinkään olleet seurasi arvoisia. Kuten edellä mainittiin yleensä tämä herättää enemmän uteliaisuutta kuin vihamielisyyttä, eikä se teini-iässä saatu "omituisen" leima, vaikka voi pahalta tuntuakin, kanna kovin kauas. Itselläni sitä jatkui vain lukion alkuun. Kunhan olet itsesi kanssa sujut asiasta etkä koita pakottautua olemaan mitään mitä et ole, se se hajottaa ihmisen. Tsempitystä =)

Jättävät? Vainoavat? Mitäs ystäviä ne ovat? Eikö ystävien pitäisi hyväksyä ja tukea? Et sinä sentään mikään nekrofiili ole.

Omat ystäväni suhtautuivat hyvin. Muutama jopa oikeastaan oli arvaillut suuntautumistani. Mietin, että "mitä, onks mulla näkymättömät tuntosarvet, jotka lähettelee viboi, et hei kattokaa, täälo bi!". No mutta, kaverien reaktiot olivat siis luokkaa "no hei, ei siinä mitään, olet sitte bi, so". Minä olen se sama vanha ystävä heille yhä.

Että go for it, ei sinua syrjitä tai muuta, jos oikeita ystäviä ovat. Jos eivät, suosittelisin, että hankkisit muuta seuraa.

jos ne on oikeita kavereita ne hyväksyy sen vaikka oisit täys lesbo!!!
nii ainaki mun kaverit väittää että hyväksyy...
kokeile!!!