Moro,
Tulipa tässä insinöörityötäni tehdessä mieleen, että onko se lopputyö kaikille aivan tuskallinen taival??? Itselle tuntuu aiheuttavan kovin suuria ponnisteluja. Kaiketi näin jollain asteella pitää ollakkin, liian helppo ei ole hyvä mutta tuntuu että järki lähtee tän homman kanssa.
Keskittymiskyky on aivan olematon eikä hommista tule yhtään mitään. Jos käyn vaikka ulkosalla ja tulen takaisin työn pariin, tilanne on liki heti samassa jamassa - mikään ei onnistu ja samaan kohtaan jää aina vaan hosumaan.
Onko muillakin tämä lopputyön teko samanlaista vai enkö vaan osaa?
Tulipa tässä insinöörityötäni tehdessä mieleen, että onko se lopputyö kaikille aivan tuskallinen taival??? Itselle tuntuu aiheuttavan kovin suuria ponnisteluja. Kaiketi näin jollain asteella pitää ollakkin, liian helppo ei ole hyvä mutta tuntuu että järki lähtee tän homman kanssa.
Keskittymiskyky on aivan olematon eikä hommista tule yhtään mitään. Jos käyn vaikka ulkosalla ja tulen takaisin työn pariin, tilanne on liki heti samassa jamassa - mikään ei onnistu ja samaan kohtaan jää aina vaan hosumaan.
Onko muillakin tämä lopputyön teko samanlaista vai enkö vaan osaa?
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirjoita kaikki, mitä ikinä tulee mieleesi työstä. AINA. Jossakin vaiheessa löydät ne selitettynä omasta työstäsi, olipa ne mitä hyvänsä
Voi kyllä. Päättötyö oli kammottava. Ja vielä muutama kuukausi en olisi uskonut, että nyt olen jo anomassa todistusta ja olen ihan oikeasti selvinnyt lopputyöstäni.
Mulla ainakin alottaminen oli ongelma. Tuntui, ettei saa mitään järkevää aikaseksi. Hetken tilannetta pähkäiltyäni päätinkin, että kirjoitan vaan jotain... unohdin kaikki hienoudet ja asetukset ja ns. oikean asian ja aloin kirjoittaa vaan jotain. Kunnes sitten sitä tekstiä alkoi syntyä jonkin verran ja sit hieman enemmän ja sitten pystyinkin jo muokkaamaan sitä alun kammottavaa "vain jotain" tekstiä hieman asiallisemmaksi...