Naapuria kohtasi onnettomuus. He menettivät 18 vuotiaan nuorukaisen tapaturmaisesti.Ongelmani on mitä sanon heille meidän kohdatessa.Tuntuu siltä että mitkään sanat ei auta mitään. Kaikki tuntuu niin tyhjältä."Otan osaa" sekin on kuin sanahelinää.
Siis jos juku osaa sanoa niin se auttaisi paljon.
Siis jos juku osaa sanoa niin se auttaisi paljon.
Vastaukset 9
Vanhimmat
sano mittän, halaa.
älä ainakaan mene sanomaan, että kyllä se siitä.
katsot silmiin rohkeasti ja sanot että otat osaa pojan kuolemaan. Sitten vaan jotain mitä mieleen tulee..vaikka että on se surullista kun nuori elämä loppuu näin yhtäkkiä...ja sitten vaikka että voimia teidän koko perheelle suruun..yms.
voi ymmärtää, miksei saisi saoa, että kyllä se siitä. Minusta isäni kuollessa oli paljon lohduttavampaa kuulla jonkun sanovan, että kyllä se siitä, kun että pahoittelen isäsi poismenoa. Ihmisiä on varmasti erilaisia.
Et ole typerä. Kun oma isä ja äiti kuoli. Moni sano,että kyllä se siitä tai elämä kuitenkin jatkuu. Siihen ne jotenkin sopii mutta tilanne on mielestäni täysin toinen.
Kiitos kuitenkin palautteesta,halaus minustakin on hyvä.Kiitos
Kuulema vanhempiensa kuolemasta selviää paremmin kuin oman lapsensa kuolemasta. Onhan vanhempien tarkoitus lähteä täältä aiemmin kuin lapsien.
Tietysti jos olit vielä nuori kun isä kuoli, se on hieman eri asia kuin että esim. 75-vuotias isä kuolee kovasti kipuiltuaan tai dementoituneena.
18-vuotiaalla pitäisi olla vielä elämä edessä.
Itse olin 25-v kun isäni kuoli ja ystäväni kuoli kun hän oli 36-vuotias.
Mielestäni ei ole järkevää sanoa kenellekään "kyllä se siitä" jos kyseessä on kuolemantapaus. Täytyy olla pikkuasia että "kyllä se siitä". Esim. työttömyydenkin voi joku kokea niin pahaksi että ei ehkä siihenkään kehtaa mennä moista sanomaan...
Ero ja varsinkin nuorten bänksit ovat enempi "kyllä se siitä" -kamaa.
Otan osaa - ei ole sanahelinää muuta kuin niille jotka eivät ole kohdanneet omaisensa poismenoa. Se on hyvä ja neutraali huomionosoitus sureville.
Jos et ole kovin läheinen, niin en suosittele halaamisia, tilaanteesta ja tuttuusasteesta riippuen voi ottaa kädestä kiinni, ei tarvitse muuta kuin pienet sanat. Itse laitan naapurin oveen pienen kukkalähetyksen em. lauseella.
"otan osaa" tuntuu kunnioittavalta ja ne ovat aivan oikeat sanat, varsinkin silloin kun kyseessä on tuttava. Josei niitä sanoja sano, sekin tuntuu jotenkin oudolta surevasta. Olen samaa mieltä kuin edellinen, kun on menettänyt läheisensä "otan osaa" kuulostaa aivan asialliselta, kohteliaalta. Jos ei sano mitään, kyllä senkin ymmärtää, mutta tajuaa että toinen on vaivautunut kuoleman edessä, koska ei siihen kommentoi.
Juuri siksi kun eivät sanat riitä sanotaan se otan osaa. Se on hillittyä ja kohteliasta, vanha tapa.
Otan osaa suruunne on taydellisen oikea tapa ilmaista suruvalittelut. Sen voi tehda sanallisesti tai kauniin kortin mukana. Halutessasi voit tarjota apuasi kysymalla onko mitaan mita voisin tehda auttaakseni.
jos tiedät, ettet ole liian tungetteleva pelkkä halaus ilman sanoja riittää. Itse halasin miespuolista työkaveriani, häneltä oli toinen vanhempi kuollut. Samoin kun mieheni työkaverilta kuoli vaimo. Minusta se riitti. Ja olen varma, että heistäkin. Pelkkä halaus, esim. työpaikalla, tuntuu lohduttavalta, ja tietää, että toinen välittää. Sureva pääsee tilanteesta nopeasti ohi, eikä hänen tarvitse alkaa selitellä mitään. Minä halasin, ja työkaverini oli tyytyväinen. Jatkoimme puhumalla yleisiä asioita, hän kuitenkin tiesi, että olisin kuunnellut, jos hän olisi halunnut puhua. Liialliset ja toistuvat osanotot voivat tuntua joistakin ahdistavilta, niitä kuulee koko ajan. Asia palaa joka kerta uudestaan mieleen, ja alkaa itkettää joka kerta, jos sanot otan osaa. Surra pitää, mutta myös päästä eteenpäin. Ehkä naapuri ei kaikille olekaan se, jolle halutaan itkeä. Toivotaan osanottoa, se riittää.?
Kuitenkin kuten kaikki tapauskohtaista.