Muutimme kerrostalosta rivitaloon, jossa on oikein mukava takapiha. Rivitalon takapiha on aidattu ja asensin vielä kiinteät metalliverkot, etteivät kissat pääse livahtamaan aidan ali. Aidan yli hyppääminen on valvottavissa ja kissat eivät pääse takapihalle ilman ihmisseuraa. Kerrostalossa kissat (leikattu kolli 5v ja leikkaamaton mirri 1v) saivat olla parvekkeella.
Nyt kuitenkin kissat ovat ruvenneet käyttäytymään todella hermostuneesti ja varsinkin leikattu kolli-kissamme pyrkii jatkuvasti ulos ja meinaa repiä pelihousunsa (ja tapetit ja oven karmit siinä sivussa). Tämä harmittaa luonnostaan uuden asunnon omistajaa ja univelkaa kertyy. Kissoilla on seuraa toisistaan päivisin ja iltaisin pyrimme leikkimään niiden kanssa/käymään ulkosalla. Onko muilla vastaavia kokemuksia aiheesta? Millä saisimme kissat rauhoittumaan edes yöksi?
Nyt kuitenkin kissat ovat ruvenneet käyttäytymään todella hermostuneesti ja varsinkin leikattu kolli-kissamme pyrkii jatkuvasti ulos ja meinaa repiä pelihousunsa (ja tapetit ja oven karmit siinä sivussa). Tämä harmittaa luonnostaan uuden asunnon omistajaa ja univelkaa kertyy. Kissoilla on seuraa toisistaan päivisin ja iltaisin pyrimme leikkimään niiden kanssa/käymään ulkosalla. Onko muilla vastaavia kokemuksia aiheesta? Millä saisimme kissat rauhoittumaan edes yöksi?
Vastaukset 8
Vanhimmat
kissasi eivät vielä ole oikein sopeutuneet uuteen asuinpaikkaan ja protestoivat yömaukumisella. Yritä keksiä kissoille vielä jotain virikkeitä, piilota vaikka niille paperipussiin raksuja tai keksi jotakin muuta toimintaa jota ne voisivat yöllä puuhastella. Kannattaa myös riehuttaa kissoja ennen nukkumaan menoa ja antaa vielä ruokaa päälle, jotta ne väsyisivät ja ehkä muuttaisivat rytmiänsä.
Mouruamisen ja raapimisen päätarkoituksena tuntuu olevan saada isäntäväki hereille... Kun asiassa on onnistuttu, niin kissat suuntaavat takapihan ovelle odottamaan oven aukaisua. Uuteen paikkaan ne ovat mielestämme tottuneet yllättävän hyvin. Ongelmat alkoivat vasta kun takapihalla oli käyty muutaman kerran. Ongelma on lähinnä vanhemman kollin kohdalla, nuorempi tytteli on mukana lähinnä "periaatteesta". Vanhempi on onnistunut joskus aikaisemmin pyydystämään hiiriä ja lintuja, joten voisiko ongelma olla ympäristön äänissä, jotka kuuluvat nyt kerrostaloa selvemmin (rauhallisempi ja vehreämpi asuinalue)? Leikittämisestä ei ole kuin hetkellistä apua, koska kissat nukkuvat todennäköisesti sen ajan kun olemme töissä ja virtaa tuntuu riittävän.
laskea kissat ulos aina säännöllisiin aikoihin siis vain tiettyihin aikoihin, kissa oppii yleensä päivän rytmiin ja muistaa milloin on ruoka-aika ja milloin ulkoiluaika. Ja tuohon yönaukumiseen en osaa muuta sanoa, kuin että älkää missään tapauksessa huomioiko kissaa millään tavalla, tiedän että se on raivostuttavaa kuunneltavaa, laittakaa kissat vaikka yöksi yhteen huoneeseen ja opettakaa siihen rytmiin, että yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan. Kun kissaa ei huomioida se lopettaa naukumisensa vähitellen ja tyytyy olemaan hiljaa.
Olisiko mahdollista rakentaa takapihalle aidan sijasta pienehkö ulkotarha? Silloin voisitte laskea kissanne ulos yöksi, sillä eihän mikään, edes korkea aita pidättele kissaa. Kissanne olisivat tyytyväisiä ja te saisitte nukkua.
Joo nuo aidanrakentelu vinkit tuskin menisivät talonyhtiössä läpi, mutta täytynee kokeilla tuota säännöllisyyttä. Se kun on jossakin määrin toiminut aikaisemminkin. Mouruamisen on kyllä oppinut jo halutessaa sulkemaan tajunnan ulkopuolelle (peittoa korviin vaan), mutta kun tapetti alkaa repeillä kynsien toimesta, niin sitä ei yleensä kovin kauan kuuntele. Ja jos jonkin kohdan raapimisen estää, niin nämä pirulaiset kokeilevat vähän ajan päästä toista... No kaipa tästä ajan kanssa taas selvitään.
Jos päästät kissasi vapaasti ulos, muista leikkauttaa tyttökissasi ennen sitä ellet halua saada perheenlisäystä. Ulkonaolevalla kissalla pitäisi myös aina olla nimilapulla varustettu joustava panta kaulassa.
Sehän on selvää kun kissat pääsee vähän vapaasti
ulos niin aina ne sinne haluaa. Itselläni on 6 kissaa, asun rivitalossa mutta tein sen verran
korkean aidan (180 cm, matalampikin ois varmaan
riittäny) että kissat ei voi hypätä yli ja kiipeä-
misen esteenä on aidan yläreunassa n. 30 cm verkosta tehty sisäänpäin käännetty läppä, ei ole
kissat yli menny ja keittiön ikkuna on näin
kesällä aina auki kissat saa kulkea vapaasti,
ei kuulu mouruja.
Meilläkin alkoi ovella mouruaminen siitä kun olimme ensimmäisiä kertoja olleet valjaskävelyllä. Meidän onneksi tätä ongelmaa on ainoastaan mummolassa (omakotitalo). Kotona kaupungissa ne eivät ilmeisesti tajua etä pääsisi ulos vaikka olemme sielläkin jaloitelleet takapihalla.
Jos sinulla on mahdollisuutta, niin järjestä kissoille vapaa pääsy ulkoiluhäkkiin tms, sellaisesta itsekin haaveilen. Muuten ei varmaan auta kuin kestää mouruaminen ja päästää kissat ulos säännöllisesti aina samaan aikaan vuorokaudesta (esim kun tulee kotiin töistä), ja siten opettaa niille, että ulos pääsee vain silloin eikä mouruaminen muulloin auta. Siinä voi vaan mennä hermot samalla...
Totaalinen välinpitämättömyys mourua kohtaan, raavinnan kohteena oleisiin paikkoihin pääsyn estäminen ja säännölliset ulkoiluajat (aamulla vähän ja illalla enemmän) auttoivat yllättävän nopeasti. Nyt meidän talossa nukutaan öisin (pientä kurahtelua esiintyy silloi tällöin, jos illalla ei ole peuhattu tarpeeksi).
Sanonta: omistaja muuttaa koiransa käyttäytymistä kun taas kissa muuttaa omistajansa käyttäytymistä tuntuu pitävän paikkansa :)