Syksyllä kun koulu alkoi elokuun puolivälissä, niin poikani 14 vee aloitti yläkoulun. (Kävi ekan luokan kahteen kertaan.) Siitä saakka hän on viettänyt lähes kaiken vapaa ajan kavereidensa kanssa. Olen seuraillut, mihin tuommoinen johtaa. Entisestä kotona viihtyjästä tuli aina poissaoleva.
Tupakka tuli kuvioihin ilmeisesti jo kuudennella luokalla. Viikko sitten poika tuli kotiin illalla klo 20:00 kieppeillä. Sammui sänkyynsä heti kohta, ja oksensi. Että silleen... Pyykkivuorihan siitä seurasi. Kotiarestia rapsahti viikko, minkä kärsi mukisematta. Itse en hänelle tietenkään tupakkaa ja alkoholia osta. En ole koskaan polttanut, ja alkoholia juon harvoin. Mieheni on myös savuton ja alkoa ei kulu juurikaan. Pojan alkoholisti-isästä olen eronnut jo vuosia sitten.
Nyt mietin, pitäisikö minun jatkossa rajoittaa kavereiden kanssa oloa. Kotiintuloajat ovat olleet tähän asti SU-TO 21:00 ja PE-LA 22:00. Joka päivä tähän asti on mennyt suurinpiirtein niin, että koulusta tuo repun kotiin, ja samoin tein häipyy kavereidensa kanssa tullakseen illalla kotiin. Viikonloppuisin lähtee kavereidensa luo aamupalan jälkeen. Mä en kestä tätä enää...!
Koulu näyttää sujuvan kohtalaisesti. Ei ole opettajat ottaneet vielä kertaakaan yhteyttä näiden kolmen kuukauden aikana. Huomisesta en tiedä.
Viikkorahaa hän on saanut 7€. Ei sillä nyt niin hirveästi osteta tupakkaa ja ryypätä... Vai mitä te olette tästä tilanteesta mieltä? Turhaako mä vaahtoan?
Tupakka tuli kuvioihin ilmeisesti jo kuudennella luokalla. Viikko sitten poika tuli kotiin illalla klo 20:00 kieppeillä. Sammui sänkyynsä heti kohta, ja oksensi. Että silleen... Pyykkivuorihan siitä seurasi. Kotiarestia rapsahti viikko, minkä kärsi mukisematta. Itse en hänelle tietenkään tupakkaa ja alkoholia osta. En ole koskaan polttanut, ja alkoholia juon harvoin. Mieheni on myös savuton ja alkoa ei kulu juurikaan. Pojan alkoholisti-isästä olen eronnut jo vuosia sitten.
Nyt mietin, pitäisikö minun jatkossa rajoittaa kavereiden kanssa oloa. Kotiintuloajat ovat olleet tähän asti SU-TO 21:00 ja PE-LA 22:00. Joka päivä tähän asti on mennyt suurinpiirtein niin, että koulusta tuo repun kotiin, ja samoin tein häipyy kavereidensa kanssa tullakseen illalla kotiin. Viikonloppuisin lähtee kavereidensa luo aamupalan jälkeen. Mä en kestä tätä enää...!
Koulu näyttää sujuvan kohtalaisesti. Ei ole opettajat ottaneet vielä kertaakaan yhteyttä näiden kolmen kuukauden aikana. Huomisesta en tiedä.
Viikkorahaa hän on saanut 7€. Ei sillä nyt niin hirveästi osteta tupakkaa ja ryypätä... Vai mitä te olette tästä tilanteesta mieltä? Turhaako mä vaahtoan?
Vastaukset 9
Vanhimmat
kannattaa alkaa puuttumaan pojan menemisiin.. koulun jälkeen ensin läksyjen teko, yhteinen illallinen ja sen jälkeen voi pariksi tunniksi mennä kavereiden kanssa. Kotiintulo aika minun mielestä viikolla saisi olla aikaisemmin, esim. klo.20, viikonlopun osalta varmaan ihan ok.
kommentista nimimerkki äiti myös.
Läksyjä poikani ei pahemmin lue. Ei ole koskaan harrastanut lukemista. (Luki-ongelmaa). Silti kokeista saa ihan kohtalaisia numeroita, eli seiskan kahta puolta. Kielet tuottaa eniten vaikeuksia.
Puhut asiaa, mitä tulee päiväohjelmaan. Olen itsekin miettinyt, että 21:00 on vähän turhan myöhä kotiintuloajaksi viikolla. Poika vaan sanoo, että toisillakin on klo 21:00 jne.
Hei!
Ehdottomasti Sinun tulee puuttua asiaan! Koulu tuskin sujuu kovin hyvin jatkossa noin vähäisellä työnteolla. Onkohan pojalla olleet läksyt tunneille tehtyinä? Kaikista kouluista ei välttämättä oteta kovin herkästi yhteyttä vielä 7. luokan syksyllä. Mutta ota Sinä yhteys luokanvalvoja ja kysy, miltä tilanne näyttää sieltä katsoen. Koulussa pitäisi toimia myös ns. oppilashuoltotyöryhmä, joka on tarkoitettu myös vanhempien tueksi. Meidän koulussa siihen kuuluvat rehtori, opinto-ohjaaja, erityisopettaja, koulupsykologi ja terveydenhoitaja. Se kokoontuu 2 kertaa kuussa käsittelemään erilaisia "oppilastapauksia", joita on tuotu esiin joko huoltajien tai opettajien toimesta.
Tunnetko poikasi kaverit ja heidän perheitään?
Voisiko ne kaverit tulla joskus teille, niin näkisitte vähän, millaisessa seurassa poikanne liikkuu? Jos Sinulla riittää rohkeus, niin päättäkää yhteinen kotiintuloaika. Tuon ikäisille sen voi vielä tehdä. Ja olipa toisilla mitkä ajat tai säännöt tahansa tai vaikkei olisi ollenkaan, niin te laaditte omanne ja niihin on pojan tyytyminen. Ei todellakaan ole tarkoitus, että kaikki illat ollaan kavereiden kanssa. Etenkin, jos noita ikäviä ilmiöitä (tupakka, alkoholi) on tullut mukaan. Millainen mahtaa olla koulun kanta tupakointiin? Tiedätkö, saako esim. välitunnilla poistua koulualueelta? Jos saa, niin siinä on suuri houkutus tupakkakokeiluun. Koulun alueella polttaminen on varmasti kielletty.
Teen itse työtä 7-9 luokkien kanssa, joten tuttua on...Tupakan ja alkoholin saaminen ei ole mikään ongelma, valitettavasti. Meillä ei saa poistua välitunnilla koulualueelta, mikä on hyvä asia. Pienimmätkin tupakointiepäilyt ilmoitetaan kotiin. Lisäksi rangaistuksena on tunti jälki-istuntoa.
Kysy pojalta mikä hänellä on? Miksi hän ei halua olla kotona? Jos siihen on jokin syy. Itse olen kasvanut uusperheessä ja äitini eli jotenkin laput silmillä, olihan hänellä itsellään kaikki hyvin siinä perheessä. Mutta minulla ei ollut. Kyllä nuo avioero ja uusperheet ovat lapselle vaikea juttu. Itse ratkaisin asian olemalla aina pois kotoa...pois jaloista vaivaantunutta tunnelmaa. Puhu pojalle, puutu. Ps. Minusta pojan käytös ei kuulosta vakavalta. Älä puutu kurilla vaan rakkaudella.
vastauksestasi. Hyvä idea ottaa itse yhteyttä kouluun päin. Alakoulussa yhteydenpito kodin ja koulun välillä olikin luontevaa, ja pojan opettaja soittelikin minulle silloin tällöin aina kun oli aihetta.
Annoit minulle monenlaista ajateltavaa. Arvostan sitä, että viitsit ottaa kantaa pulmaani ja tuoda asiantuntijanäkemystä aiheeseen. Kiitos vielä kerran!
siis tarkoitin kiitosviestini.
Ero oli varmasti vaikea juttu pojalleni, sillä muutimme siinä yhteydessä paikkakuntaa, ja kaverit jäivät. Siitä on aikaa reilut 6v. Silloin olin havaitsevinani hänellä masennusta, mutta joka mielestäni meni kyllä ohi ajastaan.
Kesti vuosia, että poika alkoi saada kavereita uudesta koulusta. Jotenkin mulla on fiilis, että hän ottaa takaisin niitä hiljaisia vuosia.
Pojan kanssa on kyllä helppo keskustella. Luonteeltaan hän on lempeä. Valistus tupakasta ja alkoholista näyttää vaan menneen toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Valitettavasti.
Isäpuolestaan hän on aina tykännyt, samoin sisariensa kanssa tulee erinomaisesti juttuun.
Meillä on ihan samanlaista. Röökiä on poikani poltellut ekan kerran kuudennella luokalla. Nykyään enemmän ja vähemmän joka päivä. Itse en polta enkä hyväksy polttamista, mutta minkäs tekee kun ei nuoren kanssa voi olla 24h. Sulla sentään käy poika koulua. Mun poika ei ole kuukauteen ollut kuin pari päivää koulussa, koska kavereiden kotona pystyy olemaan päivällä pelaamassa tietokonetta.
Seitsemän euron viikkoraha on kohtuullinen. Minä en juurikaan rahaa ole pojalle antanut, mutta hän saa sitä mummoiltaa kun käy tekemässä kotitöitä.
Jaksamista sullekin.
Kiva, kun kerroit, että teillä on sama tilanne. Totta se on, että vaikka itse ei rahaa paljoakaan antaisi, sitä tulee kyllä suvulta joka tapauksessa syntymäpäivänä, jouluna ja joskus ihan muuten vaan. Isovanhemmat, sedät ja tädit ym. haluavat muistaa sillä tavoin.
Koetetaan jaksaa! Ja laitetaan kädet ristiin nuoriemme puolesta iltarukouksessamme :-)