kultani (46v) esitteli minulle (41v) ensimmäistä kertaa valokuva-albumiaan, mikä aikamatka: siellä menestyvän liikemiesperheen poika, vetävännäköinen itsevarma nuorukainen ensimmäisen autonsa kanssa, takatukka ja kaikki... Tuli mieleen 'samaan aikaan toisaalla' : boheemin perheen pullukka teinityttö, lukee kirjoja omassa huoneessa, tukka naaman edessä ja mustat kirpparivaatteet...
Kuinka olisimme voineetkaan kohdata 'parhaassa naimaiässä' toisemme? Täysin mahdoton ajatus. Lienee tarkoitus, että tapasimme vasta myöhemmin. En tiedä olemmeko oikeastaan muuttuneet, mutta ehkä iän myötä oppii tunnistamaan toisessa jotain olennaista, näkee pintaa syvemmälle...
Kuinka olisimme voineetkaan kohdata 'parhaassa naimaiässä' toisemme? Täysin mahdoton ajatus. Lienee tarkoitus, että tapasimme vasta myöhemmin. En tiedä olemmeko oikeastaan muuttuneet, mutta ehkä iän myötä oppii tunnistamaan toisessa jotain olennaista, näkee pintaa syvemmälle...
Vastaukset 2
Vanhimmat
olen tässä miettinyt itsekkin.
Kaikki tuo eletty elämä muuttaa meitä ja muovaa meitä siksi, mitä nyt olemme.
Hyvin nuorena aloitettu suhde on yleensä ajautumista naimisiin ja lapsien tekoon, mutta näin vanhemmalla iällä aloitettu suhde on kahden jo elämää eläneen ihmisen välinen.
Olisimmeko mekään tutustuneet nuorina toisiimme, tuskin????
Ystäväni sanoo,että liian teoreettinen kysymys ja miksi ei olataisi. Minä väitän, että oikealla hetkellä oikeat ihmiset tulevat elämääsi, toiset jäädäkseen, toiset vain käymään......
Niin... ajatuksia herättävä teksti. Kulttuurit, elämäntyylit, asuinpaikat ja -maat, sosiaaliset suhteet ja esim. harrastukset ovat aika vaihtelevia nykyään. Ihminen ehtii elää monenlaisia vaiheita ja kohdata monenlaisia mahdollisuuksia. Johonkin niistä sitten mieltyy ja tarttuu... ehkä sellaiseen josta ei aikaisemmin ollut minkäänlaista käsitystä tai tietoa.
Ammatinvalinta ja puolisonvalinta: kaksi suurta ratkaisua jotka usein hoitaa - sattuma.