perspektiiviä

kultani (46v) esitteli minulle (41v) ensimmäistä kertaa valokuva-albumiaan, mikä aikamatka: siellä menestyvän liikemiesperheen poika, vetävännäköinen itsevarma nuorukainen ensimmäisen autonsa kanssa, takatukka ja kaikki... Tuli mieleen 'samaan aikaan toisaalla' : boheemin perheen pullukka teinityttö, lukee kirjoja omassa huoneessa, tukka naaman edessä ja mustat kirpparivaatteet...
Kuinka olisimme voineetkaan kohdata 'parhaassa naimaiässä' toisemme? Täysin mahdoton ajatus. Lienee tarkoitus, että tapasimme vasta myöhemmin. En tiedä olemmeko oikeastaan muuttuneet, mutta ehkä iän myötä oppii tunnistamaan toisessa jotain olennaista, näkee pintaa syvemmälle...
2348
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

olen tässä miettinyt itsekkin.
Kaikki tuo eletty elämä muuttaa meitä ja muovaa meitä siksi, mitä nyt olemme.

Hyvin nuorena aloitettu suhde on yleensä ajautumista naimisiin ja lapsien tekoon, mutta näin vanhemmalla iällä aloitettu suhde on kahden jo elämää eläneen ihmisen välinen.

Olisimmeko mekään tutustuneet nuorina toisiimme, tuskin????
Ystäväni sanoo,että liian teoreettinen kysymys ja miksi ei olataisi. Minä väitän, että oikealla hetkellä oikeat ihmiset tulevat elämääsi, toiset jäädäkseen, toiset vain käymään......

Äänestä

Niin... ajatuksia herättävä teksti. Kulttuurit, elämäntyylit, asuinpaikat ja -maat, sosiaaliset suhteet ja esim. harrastukset ovat aika vaihtelevia nykyään. Ihminen ehtii elää monenlaisia vaiheita ja kohdata monenlaisia mahdollisuuksia. Johonkin niistä sitten mieltyy ja tarttuu... ehkä sellaiseen josta ei aikaisemmin ollut minkäänlaista käsitystä tai tietoa.

Ammatinvalinta ja puolisonvalinta: kaksi suurta ratkaisua jotka usein hoitaa - sattuma.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Namu-64 kirjoitti:

kultani (46v) esitteli minulle (41v) ensimmäistä kertaa valokuva-albumiaan, mikä aikamatka: siellä menestyvän liikemiesperheen poika, vetävännäköinen itsevarma nuorukainen ensimmäisen autonsa kanssa, takatukka ja kaikki... Tuli mieleen 'samaan aikaan toisaalla' : boheemin perheen pullukka teinityttö, lukee kirjoja omassa huoneessa, tukka naaman edessä ja mustat kirpparivaatteet...
Kuinka olisimme voineetkaan kohdata 'parhaassa naimaiässä' toisemme? Täysin mahdoton ajatus. Lienee tarkoitus, että tapasimme vasta myöhemmin. En tiedä olemmeko oikeastaan muuttuneet, mutta ehkä iän myötä oppii tunnistamaan toisessa jotain olennaista, näkee pintaa syvemmälle...

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu