On sellainen vakaa väittämä että meillä jokaisella on oma, tai ehkä paremminkin useamman yhteinen opas olemassa.
Kerrotaan että tämä oppaamme on jokin edesmennyt maaelämät kokenut henki, tai jopa vielä omaakin elämäänsä jatkava iso persoona. Näiden keskinäiset ns. laadullisuudet poikkeavat toisistaan, kykymme, ominaisuutemme ja tarpeittemme mukaisesti.
Kertokaa jotain tietävät että millä tavoin voidaan saada myös "todellinen" keskusteluyhteys tähän oppaaseemme, rakentavasti kiitos.
Kerrotaan että tämä oppaamme on jokin edesmennyt maaelämät kokenut henki, tai jopa vielä omaakin elämäänsä jatkava iso persoona. Näiden keskinäiset ns. laadullisuudet poikkeavat toisistaan, kykymme, ominaisuutemme ja tarpeittemme mukaisesti.
Kertokaa jotain tietävät että millä tavoin voidaan saada myös "todellinen" keskusteluyhteys tähän oppaaseemme, rakentavasti kiitos.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ei ole omakohtaista kokemusta, mutta olen lukenut kertomuksen, jossa henkilö on alkanut kuulla äänen päässään ja tämä ääni on ollu sitten joku "mukava" hemmo, jonka tarkoitus oli auttaa henkilöä elämäntaipaleellaan. Alussa tyyppi oli aika skeptinen tuota ääntä kohtaa ja yritti olla kuuntelematta sitä kun "kaikki hullut kuulee ääniä". Mutta loppujen lopuksi alkoi kuunnella ääntä ja se antoi aina hyviä neuvoja, jopa niin arkisissa tilanteissa kuin että mistä löytyy vapaa parkkipaikka, tai että "se levy mitä olet etsinyt löytyy tuosta kaupasta"
Oliko tämä sitten henkiopas, vai "korkeampi minä" vai mikä, niin ei selvinnyt kun ääni ei antanut mitään tarkempaa kuvausta itsestään, vaan vastasi kyselyihin että "viisaus on tarkeää, ei se, kuka sen kertoo".
Eli toi kaveri alkoi kuulla äänen kun hän alkoi harjoittelemaan ruumiistapoistumista, eli OBEa. Ruumiistapoistumisharjoitteluunhan kuuluu olennaisena osana mm. rentoutusharjoitukset ja keskittymisharjoitukset, eli varmaan meditointi on yksi tapa nostaa/hiljentää mieltä kohti noita korkeampia olentoja.
Niin tuo kaveri kysyi tältä ääneltä, että "miksi et ole puhunut minulle koskaan aikaisemmin?", niin ääni vastasi: "Miksi et ole kuunnellut minua aikaisemmin?"
Ja jos alkaa joku ääni puhumaan, niin järkeä kannattaa aina käyttää ja katsoa minkälaisia ohjeita sieltä alkaa tulla..kun niitä negatiivisia otuksiakin on olemassa, jotka antavat ohjeita tyyliin "tapa kaikki ja itsesi". Mutta nuo nyt on helppo tunnistaa juttujen tasosta.
Eli eikun meditoimaan. Ei tuohon taida juuri parempia tapoja olla.
-Pete
Voidaan sanoa että jokaisella ihmisellä on henkioppaansa,ehkä pari promillea on joilta puuttuu nämä oppaat.Olen näistä asioista kirjoittanut aiemminkin,mutta kerrataan.Henkioppaisiin ei saa yhteyttä sillä ne toimivat ihmisen ns.intuition kautta,eli tieto suodattuu isojen aivojen kautta josta ihminen kokee saamansa tiedon omanaan.Näin esim.skeptikotkin saavat tietoa henkimaailman asioista heidän sitä itsensä tiedostamatta.Päässä kuuluvat äänet sitävastoin tulevat aina omista persoonista,joita sivupersooniksikin kutsutaan,heihin saa yhteyden esim.meditaation tai sisäisen herkistymisen jälkeen.Omat persoonat ovat samaa inkarnaatiosukua eli samassa alkusielussa olleita ihmisiä tai muita avaruuden eläjiä.Sielunsuunnitelmassa aktivoidaan osa näistä persoonista elämään ihmisen mukana, jotka toimivat peroonaohjaajina sekä hyvässä että pahassa.Esim.suuri osa murhista tapahtuu näitten sisäisten persoonien vaikutuksen alaisina.Vasta oli oikeusjuttua tämmöisestä sivupersoonan tekemästä vanhasta murhasarjasta.Kun näitä asioita ei tiedä eikä tunne, luulee ihminen esim.pahuuden tulevan jostakin ulkopuolelta.Tässäpä aluksi mietittävää, vermasti ihmisten mielenkiintoa herättäisi jos sanoisin eräitten johtavassa asemassa olevien ihmisten henkitaustoja,saattaisi tulla traumoja.
henkioppaisiin ja näihin sivupersooniin?välistä kun omat unet on niin kummallisia,ja näkee jostain linnoista unia joissa on asunut.tai muita paikkoja jotka unessa on tuttuja.mitenkä on olenkohan joskus asunut jossain goottilais tyylisessä linnassa.
Olen nähnyt kuvia (tapahtumia) sieluni silmin aina silloin tällöin vaikka kuinka kauan. Voin käsitellä joskus näkemääni (esimerkiksi käännellä kaunista ruusua). Nuorena hämmästyin, joskus pelkäsinkin, nyt se on luonnollista.
Kuulen silloin tälöin puhetta. Vaikkapa jonkun hulluntuntuisen lauseen, joka ei välttämättä edes liity mihinkään, tai en osaa yhdistää sitä mihinkään. Joskus sitten enemmän ymmärrettävää. Sitä en ihmettele yhtään. Joskus saatan vastatakin. Onneksi minulla on koira, eli alibi. Yksinpuhuminen menee hänen piikkiinsä.
Unet ovat sitten erikseen. On ollut enneunia ym. mielenkiintoista.
Katson olevani normaali ihminen. En milläänlailla häiriintynyt, enkä "hullu", vaan kaikki tämä kuuluu minuun, eikä ole mitään ihmeellistä.
Olen sinut itseni kanssa, vaikken ihan kaikkea ymmärräkään. Siksi etsin koko ajan.