Siitä puhe mistä puute

Millainen se on? Alkaakohan kohta uusi jääkausi.Taas.

eli toisinsanoen jos ei muilla keinoilla saa huomiota (enemmän huomioidulta?) niin keksimällä että prinsessalle ollaan kateellisia.

Kaunis nainen saa aina olla varuillaa esim. työpaikalla, koska kahehtijoita riittää. Keksitään juoruja ja liiotellaan asioita. Jos ei mitään muuta niin kaunis nainen on ylpeä ja itsekäs.

Jospa otetaan tämmöinen ratkaisukeskeinen näkökohta asiaan: kannattaako ihan oikeasti mennä ääneen väittämään, että joku on kateellinen sanojalle itselleen? Nimittäin se ei kyllä ainakaan näitä mahdollisia henkilökemiaongelmia ratkaise... Ylipäänsäkään asiaa on turha nostaa esiin, ellei sitten ole tehty jotain todella konkreettista pahaa jollekulle. Kun aina on näitä ihmisiä, joita vain silmittömästi häiritsee se, että joku ei tunnu erityisesti pitävän heistä tai arvostavan heitä. Oli sitten syynä kateus tai joku muu, elämä nyt on vain semmoista. Kaikilta ei saa positiivista palautetta, vaikka sen ansaitsisikin.

Jos joku on todella niin patologisen kateellinen, että alkaa johdonmukaisesti kiusaamaan jotakuta tai tuhoamaan heidän elämäänsä, niin siinä lienee kyse jo pahemmasta häiriöstä kuin pelkkä kateus sinänsä. Ja se ei liene ihan hirmuisen yleistä, vaikka sitäkin joskus varmaan tapahtuu, esim. työpaikkakiusaamistapauksissa.

Naakka-Akka kirjoitti:

Jospa otetaan tämmöinen ratkaisukeskeinen näkökohta asiaan: kannattaako ihan oikeasti mennä ääneen väittämään, että joku on kateellinen sanojalle itselleen? Nimittäin se ei kyllä ainakaan näitä mahdollisia henkilökemiaongelmia ratkaise... Ylipäänsäkään asiaa on turha nostaa esiin, ellei sitten ole tehty jotain todella konkreettista pahaa jollekulle. Kun aina on näitä ihmisiä, joita vain silmittömästi häiritsee se, että joku ei tunnu erityisesti pitävän heistä tai arvostavan heitä. Oli sitten syynä kateus tai joku muu, elämä nyt on vain semmoista. Kaikilta ei saa positiivista palautetta, vaikka sen ansaitsisikin.

Jos joku on todella niin patologisen kateellinen, että alkaa johdonmukaisesti kiusaamaan jotakuta tai tuhoamaan heidän elämäänsä, niin siinä lienee kyse jo pahemmasta häiriöstä kuin pelkkä kateus sinänsä. Ja se ei liene ihan hirmuisen yleistä, vaikka sitäkin joskus varmaan tapahtuu, esim. työpaikkakiusaamistapauksissa.

Lue lisää

Yleensä sellaiset ihmiset vasta kateellisia ja katkeria ovatkin, jotka väittävät sellaisia ihmisiä vainoharhaisiksi, joilla oikeasti on kadehtijoita! Kyllähän sen nyt kaikki tietää, että muut naiset kadehtivat kaunista ja menestyvää naista..kukaan vaan ei ikinä myönnä sitä omaa kateellisuuttaan. Haukutaan kateellisten uhriksi joutunutta vainoharhaiseksi ja huomionkipeäksi. Herätkää pahvit!!!

Naakka-Akka kirjoitti:

Jospa otetaan tämmöinen ratkaisukeskeinen näkökohta asiaan: kannattaako ihan oikeasti mennä ääneen väittämään, että joku on kateellinen sanojalle itselleen? Nimittäin se ei kyllä ainakaan näitä mahdollisia henkilökemiaongelmia ratkaise... Ylipäänsäkään asiaa on turha nostaa esiin, ellei sitten ole tehty jotain todella konkreettista pahaa jollekulle. Kun aina on näitä ihmisiä, joita vain silmittömästi häiritsee se, että joku ei tunnu erityisesti pitävän heistä tai arvostavan heitä. Oli sitten syynä kateus tai joku muu, elämä nyt on vain semmoista. Kaikilta ei saa positiivista palautetta, vaikka sen ansaitsisikin.

Jos joku on todella niin patologisen kateellinen, että alkaa johdonmukaisesti kiusaamaan jotakuta tai tuhoamaan heidän elämäänsä, niin siinä lienee kyse jo pahemmasta häiriöstä kuin pelkkä kateus sinänsä. Ja se ei liene ihan hirmuisen yleistä, vaikka sitäkin joskus varmaan tapahtuu, esim. työpaikkakiusaamistapauksissa.

Lue lisää

Ratkaisukeskeinen näkökanta... :) Niin mitä erityistä tapausta ratkot? Sillä kaikki tapaukset ovat ainutlaatuisia, tapauskohtaisia. Et voi "ratkoa" tässä tapauksessa yhtä oikeaa näkökulmaa.

Ei ole järkevää sanoa kaikkien muiden kuullen, että epäilee jonkun olevan kateellinen itselleen. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, jos joku niin erehtyy toteamaan muiden kuullen, tätä henkilöä pidetään itsekkäänä ja itsekeskeisenä, vaikka asia olisikin tasan totta. Totuutta porukat harvemmin haluavat tässä asiassa vain kuulla, joten asian toteamisesta on usein miten toteajalleen vain haittaa. Mutta kyllä kadehtijoita on ja sitä myöten pahansuopaisuutta, totesi sen ääneen tai ei. Sinä Naakka-Akka et ilmeisesti ole koskaan ollut kadehditun roolissa, etkä myöskään tuhlaa omaa aikaasi toisten kadehtimiseen, joten tuskin osaat ajatella mitä joku kadehdittu henkilö läpikäy. Se on henkisesti todella rankkaa, eikä siinä paikassa ole mitään kadehdittavaa! Et voi lähteä ratkomaan asiaa sillä, ettei kadehditun henkilön tulisi puhua ahdingostaan! Kateus on todella likainen ja ruma tunne, se saa ihmiset käyttäytymään todella epämiellyttävästi ja inhottavasti. Myötätunnosta ei silloin ole tietoakaan, saatika sopimisen mahdollisuudesta, vaikka kadehdittu sitä haluaisi. Kateellinen saa vain tuulta purjeisiinsa, jos kadehdittu näyttää loukkaavan mielensä.

Totta on ehdottomasti se, että kannattaa harkita tarkkaan kenelle asiasta puhuu, jos siitä haluaa jollekin puhua. Kannattaa tukeutua hyviin ystäviin, ei missään nimessä edes mukavalta vaikuttavaan puolituttuun, koska jos joku tosiaan uskaltaa edes epäillä ääneen jonkun toisen olevan kateellinen, kertojaa katsotaan kieroon, oli hän sitten kuinka oikeassa tahansa.

joku vaan kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen näkökanta... :) Niin mitä erityistä tapausta ratkot? Sillä kaikki tapaukset ovat ainutlaatuisia, tapauskohtaisia. Et voi "ratkoa" tässä tapauksessa yhtä oikeaa näkökulmaa.

Ei ole järkevää sanoa kaikkien muiden kuullen, että epäilee jonkun olevan kateellinen itselleen. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, jos joku niin erehtyy toteamaan muiden kuullen, tätä henkilöä pidetään itsekkäänä ja itsekeskeisenä, vaikka asia olisikin tasan totta. Totuutta porukat harvemmin haluavat tässä asiassa vain kuulla, joten asian toteamisesta on usein miten toteajalleen vain haittaa. Mutta kyllä kadehtijoita on ja sitä myöten pahansuopaisuutta, totesi sen ääneen tai ei. Sinä Naakka-Akka et ilmeisesti ole koskaan ollut kadehditun roolissa, etkä myöskään tuhlaa omaa aikaasi toisten kadehtimiseen, joten tuskin osaat ajatella mitä joku kadehdittu henkilö läpikäy. Se on henkisesti todella rankkaa, eikä siinä paikassa ole mitään kadehdittavaa! Et voi lähteä ratkomaan asiaa sillä, ettei kadehditun henkilön tulisi puhua ahdingostaan! Kateus on todella likainen ja ruma tunne, se saa ihmiset käyttäytymään todella epämiellyttävästi ja inhottavasti. Myötätunnosta ei silloin ole tietoakaan, saatika sopimisen mahdollisuudesta, vaikka kadehdittu sitä haluaisi. Kateellinen saa vain tuulta purjeisiinsa, jos kadehdittu näyttää loukkaavan mielensä.

Totta on ehdottomasti se, että kannattaa harkita tarkkaan kenelle asiasta puhuu, jos siitä haluaa jollekin puhua. Kannattaa tukeutua hyviin ystäviin, ei missään nimessä edes mukavalta vaikuttavaan puolituttuun, koska jos joku tosiaan uskaltaa edes epäillä ääneen jonkun toisen olevan kateellinen, kertojaa katsotaan kieroon, oli hän sitten kuinka oikeassa tahansa.

Lue lisää

Toi ratkaisukeskeinen näkökanta on kyllä vähän sellaista psykokieltä, jossa ei ehkä ole päätä eikä häntää. Pointti kuitenkin oli: kun muiden ihmisten tunteisiin ei voi vaikuttaa (pääasiassa), niin kannattaako alkaa kinaamaan jonkun kanssa tämän oletetusta kateudesta. Ei tosiaankaan. Tunteisiin et voi puuttua, vain tekoihin. Siis kateus on ensisijaisesti kadehtijan ongelma (sehän tuntuu varsin ikävältä), paitsi siinä tapauksessa, että se johtaa kiusaamiseen tms. Silloin kiusaamiseen voidaan puuttua, mutta ei sille kateudelle mitään voi, se on jokaisen itse selvitettävä omassa pääkopassaan. Ja veikkaisin, että useimmiten kadehtija ei oikein itsekään myönnä itselleen, että siitä on kyse. (Siksi jotkut projisoivatkin tätä tunnetta muihin ja väittävät että kaikki ovat kateellisia heille, vaikka asia on enempi päinvastoin.) Älä siis vaivaa päätäsi miettimällä, kuka sinulle on kateellinen, ellei se sitten heijastu käytökseen jo aivan törkeällä tavalla. Useimmat ihmiset osaavat kuitenkin hiukan hillitä itseään, vaikka kateellisia olisivatkin.

No, minun kokemukseni on tietysti rajoitettua (en esim. ole koskaan ollut paljon parjatuissa naisenemmistöisissä työpaikoissa, ja koulussakin henki oli verrattain hyvä), mutta sanotaanko, että kyllähän sitä toki joskus huomaa joissakin yhteyksissä, että henkilöltä X lipsahtelee hieman tarpeettoman väheksyviä kommentteja henkilöä Y kohtaan, jossa saattaa taustalla olla kateuskin. Mutta harvoin on tullut nähdyksi mitään sellaista ajojahtia, joista näillä keskustelupalstoilla usein puhutaan. Jos joku alkaa kateuttaan muita vainoamaan, niin luonnevika taitaa olla kyseessä, eikä niitä ole kuin parilla prosentilla väestöstä. Ja usein tämmöinen patologinen tapaus kadehtii oikeastaan vähän kaikkia ympärillä olevia ihmisiä eikä vain yhtä.

Niin, ratkaisuista puheenollen, kaiketi ainoa ratkaisu, jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu, on pysytellä erossa kadehtijasta.

Naakka-Akka kirjoitti:

Toi ratkaisukeskeinen näkökanta on kyllä vähän sellaista psykokieltä, jossa ei ehkä ole päätä eikä häntää. Pointti kuitenkin oli: kun muiden ihmisten tunteisiin ei voi vaikuttaa (pääasiassa), niin kannattaako alkaa kinaamaan jonkun kanssa tämän oletetusta kateudesta. Ei tosiaankaan. Tunteisiin et voi puuttua, vain tekoihin. Siis kateus on ensisijaisesti kadehtijan ongelma (sehän tuntuu varsin ikävältä), paitsi siinä tapauksessa, että se johtaa kiusaamiseen tms. Silloin kiusaamiseen voidaan puuttua, mutta ei sille kateudelle mitään voi, se on jokaisen itse selvitettävä omassa pääkopassaan. Ja veikkaisin, että useimmiten kadehtija ei oikein itsekään myönnä itselleen, että siitä on kyse. (Siksi jotkut projisoivatkin tätä tunnetta muihin ja väittävät että kaikki ovat kateellisia heille, vaikka asia on enempi päinvastoin.) Älä siis vaivaa päätäsi miettimällä, kuka sinulle on kateellinen, ellei se sitten heijastu käytökseen jo aivan törkeällä tavalla. Useimmat ihmiset osaavat kuitenkin hiukan hillitä itseään, vaikka kateellisia olisivatkin.

No, minun kokemukseni on tietysti rajoitettua (en esim. ole koskaan ollut paljon parjatuissa naisenemmistöisissä työpaikoissa, ja koulussakin henki oli verrattain hyvä), mutta sanotaanko, että kyllähän sitä toki joskus huomaa joissakin yhteyksissä, että henkilöltä X lipsahtelee hieman tarpeettoman väheksyviä kommentteja henkilöä Y kohtaan, jossa saattaa taustalla olla kateuskin. Mutta harvoin on tullut nähdyksi mitään sellaista ajojahtia, joista näillä keskustelupalstoilla usein puhutaan. Jos joku alkaa kateuttaan muita vainoamaan, niin luonnevika taitaa olla kyseessä, eikä niitä ole kuin parilla prosentilla väestöstä. Ja usein tämmöinen patologinen tapaus kadehtii oikeastaan vähän kaikkia ympärillä olevia ihmisiä eikä vain yhtä.

Niin, ratkaisuista puheenollen, kaiketi ainoa ratkaisu, jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu, on pysytellä erossa kadehtijasta.

Lue lisää

Harvempi menee sanomaan nimen omaan sille kadehtijalle suoraan, että sinä taidat kadehtia minua!? Eihän siitä ole edes kyse, vaan siitä, että sen toteaa jollekin toiselle, ns. kolmannelle osapuolelle. Kuka nyt kinaamaan sen kadehtijan kanssa sellaisesta asiasta lähtisi, kun saa vihamielisyyttä muutenkin osakseen tällaiselta henkilöltä?!?

Taidetaan puhua eri asioista.

Nimen omaan "ratkaisu" on se, että pysyttelee mahdollisimman kaukana kateellisesta tyypistä ja on mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. Kateellisen ihmisen kanssa ei pysty "sopimaan" asioita, vaan odottaa ja toivoa, koska hänen päänsä välissä tapahtuu muutos parempaan. Jos edes tapahtuu.

Kateus johtuu usein miten ennen kaikkea omasta tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteesta. Se, että joku sitten joutuu kadehtijan erityiseksi tikuksi, on erittäin harmillista ja ikävää. Sillä ei ole mitään tekemistä kadehditun projisoiduista tunteista, vaan kadehtijan omasta pään välistä. Niinpä on mielestäni kohtuutonta alkaa siinä vielä syyttelemään kadehdittua, jolla on jonkun pahoinvoivan ihmisen takia paha mieli.

joku vaan kirjoitti:

Harvempi menee sanomaan nimen omaan sille kadehtijalle suoraan, että sinä taidat kadehtia minua!? Eihän siitä ole edes kyse, vaan siitä, että sen toteaa jollekin toiselle, ns. kolmannelle osapuolelle. Kuka nyt kinaamaan sen kadehtijan kanssa sellaisesta asiasta lähtisi, kun saa vihamielisyyttä muutenkin osakseen tällaiselta henkilöltä?!?

Taidetaan puhua eri asioista.

Nimen omaan "ratkaisu" on se, että pysyttelee mahdollisimman kaukana kateellisesta tyypistä ja on mahdollisimman vähän tekemisissä hänen kanssaan. Kateellisen ihmisen kanssa ei pysty "sopimaan" asioita, vaan odottaa ja toivoa, koska hänen päänsä välissä tapahtuu muutos parempaan. Jos edes tapahtuu.

Kateus johtuu usein miten ennen kaikkea omasta tyytymättömyyden ja riittämättömyyden tunteesta. Se, että joku sitten joutuu kadehtijan erityiseksi tikuksi, on erittäin harmillista ja ikävää. Sillä ei ole mitään tekemistä kadehditun projisoiduista tunteista, vaan kadehtijan omasta pään välistä. Niinpä on mielestäni kohtuutonta alkaa siinä vielä syyttelemään kadehdittua, jolla on jonkun pahoinvoivan ihmisen takia paha mieli.

Lue lisää

En väittänytkään, että olisit edellisessä viestissäsi sanonut, että kadehtijalle pitää mennä sanomaan päin naamaa. Kommentoin siinä mitä edellisessä viestissä olin sanonut ratkaisukeskeisyydestä, ja se oli taas kommenttia aikaisempaan viestiisi, jossa valiteltiin, ettei asiaa saa sanoa ääneen. Yritin liikkua myös vähän yleisemmällä tasolla, kun en sinun kokemuksistasi tiedä mitään. Yleisesti ottaen on tarpeetonta (epäsuorastikaan) kinailla asioista, joissa on kyse enempi ihmisten tuntemuksista.

En sanonutkaan, että aina kyse olisi projektiosta. Olen kuitenkin tuntenut ainakin yhden tyypin, joka aina jaksoi jauhaa siitä, että hänelle ollaan kateellisia, vaikka asia oli täysin päinvastoin (ja sen kaikki tiesivät, ei ole yksinomaan minun päätelmäni). Epäsuotavien tunteíden projektio on psykologiassa hyvin tunnettu ilmiö, jonka olemassaoloa tuskin kukaan kieltää. Näin netissä on mahdotonta sanoa kustakin tapauksesta, onko siinä enemmän totuutta vai projektiota (yleensä ehkä kyseessä on jonkunlainen yhdistelmä niitä), joten tämäkin on täysin yleisen tason kommentti.

joku vaan kirjoitti:

Ratkaisukeskeinen näkökanta... :) Niin mitä erityistä tapausta ratkot? Sillä kaikki tapaukset ovat ainutlaatuisia, tapauskohtaisia. Et voi "ratkoa" tässä tapauksessa yhtä oikeaa näkökulmaa.

Ei ole järkevää sanoa kaikkien muiden kuullen, että epäilee jonkun olevan kateellinen itselleen. Niin kuin aikaisemmin mainitsin, jos joku niin erehtyy toteamaan muiden kuullen, tätä henkilöä pidetään itsekkäänä ja itsekeskeisenä, vaikka asia olisikin tasan totta. Totuutta porukat harvemmin haluavat tässä asiassa vain kuulla, joten asian toteamisesta on usein miten toteajalleen vain haittaa. Mutta kyllä kadehtijoita on ja sitä myöten pahansuopaisuutta, totesi sen ääneen tai ei. Sinä Naakka-Akka et ilmeisesti ole koskaan ollut kadehditun roolissa, etkä myöskään tuhlaa omaa aikaasi toisten kadehtimiseen, joten tuskin osaat ajatella mitä joku kadehdittu henkilö läpikäy. Se on henkisesti todella rankkaa, eikä siinä paikassa ole mitään kadehdittavaa! Et voi lähteä ratkomaan asiaa sillä, ettei kadehditun henkilön tulisi puhua ahdingostaan! Kateus on todella likainen ja ruma tunne, se saa ihmiset käyttäytymään todella epämiellyttävästi ja inhottavasti. Myötätunnosta ei silloin ole tietoakaan, saatika sopimisen mahdollisuudesta, vaikka kadehdittu sitä haluaisi. Kateellinen saa vain tuulta purjeisiinsa, jos kadehdittu näyttää loukkaavan mielensä.

Totta on ehdottomasti se, että kannattaa harkita tarkkaan kenelle asiasta puhuu, jos siitä haluaa jollekin puhua. Kannattaa tukeutua hyviin ystäviin, ei missään nimessä edes mukavalta vaikuttavaan puolituttuun, koska jos joku tosiaan uskaltaa edes epäillä ääneen jonkun toisen olevan kateellinen, kertojaa katsotaan kieroon, oli hän sitten kuinka oikeassa tahansa.

Lue lisää

että kateuteen liittyy tosiaan niin likaisia, alhaisia ja kadehdittua nöyryyttäviä piirteitä, on mielestäni mautonta joiltakin keksiä olevansa kadehdittuja.Ei sellaista halua keksimällä keksiä elämäänsä! Yleensä psykologia toimii niin että kadehdittu on lopulta niin pohjalla, ettei itse usko voivansa olla kenenkään kadehtima, eikä sano ääneen mistään epäilyttävistä "piikittelyistä".

Voin koko sydämelläni ihailla toisen kauneutta, enkä silti halua olla hän.Enkä koe ettenkö soisi hänelle sitä.Elämä on haastavampaa aitona itsenä, miksi miettiä että olisinpa joku muu..

Naakka-Akka kirjoitti:

En väittänytkään, että olisit edellisessä viestissäsi sanonut, että kadehtijalle pitää mennä sanomaan päin naamaa. Kommentoin siinä mitä edellisessä viestissä olin sanonut ratkaisukeskeisyydestä, ja se oli taas kommenttia aikaisempaan viestiisi, jossa valiteltiin, ettei asiaa saa sanoa ääneen. Yritin liikkua myös vähän yleisemmällä tasolla, kun en sinun kokemuksistasi tiedä mitään. Yleisesti ottaen on tarpeetonta (epäsuorastikaan) kinailla asioista, joissa on kyse enempi ihmisten tuntemuksista.

En sanonutkaan, että aina kyse olisi projektiosta. Olen kuitenkin tuntenut ainakin yhden tyypin, joka aina jaksoi jauhaa siitä, että hänelle ollaan kateellisia, vaikka asia oli täysin päinvastoin (ja sen kaikki tiesivät, ei ole yksinomaan minun päätelmäni). Epäsuotavien tunteíden projektio on psykologiassa hyvin tunnettu ilmiö, jonka olemassaoloa tuskin kukaan kieltää. Näin netissä on mahdotonta sanoa kustakin tapauksesta, onko siinä enemmän totuutta vai projektiota (yleensä ehkä kyseessä on jonkunlainen yhdistelmä niitä), joten tämäkin on täysin yleisen tason kommentti.

Lue lisää

Naakka-Akka, en väittänyt sinun väittävän yhtään mitään, kommentoin omalla mielipiteelläni ja myös yleisellä tasolla.

Enkä myöskään tarkoittanut, että sinä tarkoitit, että kysymyksessä on joka kerta projektio, otat minun mielipiteeni turhan henkilökohtaisesti. Minun mielipiteeni on vastamielipide omiisi, ei hyökkäys mielipiteitäsi vastaan, vaan eri näkemys (joissain tapauksissa lisäys) asioille. Tarkoitin, että tapauksessa, jossa todella on kysymys kateudesta, (en jostain huuhaa tyypistä, joka haluaa uskoa niin) ilman, että kadehdittu on itse on edes osannut ajatella sitä vaihtoehtona. Koska tätä Oikeasti tapahtuu, ilman sen enempiä luuloja kenenkään taholta.

*staying sane* kirjoitti:

että kateuteen liittyy tosiaan niin likaisia, alhaisia ja kadehdittua nöyryyttäviä piirteitä, on mielestäni mautonta joiltakin keksiä olevansa kadehdittuja.Ei sellaista halua keksimällä keksiä elämäänsä! Yleensä psykologia toimii niin että kadehdittu on lopulta niin pohjalla, ettei itse usko voivansa olla kenenkään kadehtima, eikä sano ääneen mistään epäilyttävistä "piikittelyistä".

Voin koko sydämelläni ihailla toisen kauneutta, enkä silti halua olla hän.Enkä koe ettenkö soisi hänelle sitä.Elämä on haastavampaa aitona itsenä, miksi miettiä että olisinpa joku muu..

Lue lisää

"Voin koko sydämelläni ihailla toisen kauneutta, enkä silti halua olla hän.Enkä koe ettenkö soisi hänelle sitä.Elämä on haastavampaa aitona itsenä, miksi miettiä että olisinpa joku muu.."

Totta! En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä, enkä usko että terveen itsetunnon omaava ihminen koskaan edes ajattelee millaista olisi olla joku toinen henkilö.

Naakka-Akka kirjoitti:

En väittänytkään, että olisit edellisessä viestissäsi sanonut, että kadehtijalle pitää mennä sanomaan päin naamaa. Kommentoin siinä mitä edellisessä viestissä olin sanonut ratkaisukeskeisyydestä, ja se oli taas kommenttia aikaisempaan viestiisi, jossa valiteltiin, ettei asiaa saa sanoa ääneen. Yritin liikkua myös vähän yleisemmällä tasolla, kun en sinun kokemuksistasi tiedä mitään. Yleisesti ottaen on tarpeetonta (epäsuorastikaan) kinailla asioista, joissa on kyse enempi ihmisten tuntemuksista.

En sanonutkaan, että aina kyse olisi projektiosta. Olen kuitenkin tuntenut ainakin yhden tyypin, joka aina jaksoi jauhaa siitä, että hänelle ollaan kateellisia, vaikka asia oli täysin päinvastoin (ja sen kaikki tiesivät, ei ole yksinomaan minun päätelmäni). Epäsuotavien tunteíden projektio on psykologiassa hyvin tunnettu ilmiö, jonka olemassaoloa tuskin kukaan kieltää. Näin netissä on mahdotonta sanoa kustakin tapauksesta, onko siinä enemmän totuutta vai projektiota (yleensä ehkä kyseessä on jonkunlainen yhdistelmä niitä), joten tämäkin on täysin yleisen tason kommentti.

Lue lisää

Luin ajatuksella kirjoituksesi ja totean, että käsitin itse vastakommenttisi väärin. Pahoittelen. Asiallista tekstiä sinulta kaiken kaikkiaan :)

joku vaan kirjoitti:

"Voin koko sydämelläni ihailla toisen kauneutta, enkä silti halua olla hän.Enkä koe ettenkö soisi hänelle sitä.Elämä on haastavampaa aitona itsenä, miksi miettiä että olisinpa joku muu.."

Totta! En voisi olla enempää kanssasi samaa mieltä, enkä usko että terveen itsetunnon omaava ihminen koskaan edes ajattelee millaista olisi olla joku toinen henkilö.

Lue lisää

kyllä se vaan on niin että nainen ei saa olla hyvin menestyvä ja hyvin koulutettu.omaa kokemusta on, ihan mielettömiä juttuja levitellään ja selkään puukotetaan.niin kauan kun tässä maassa on köyhää ja pienipalkkasta naista niin kateutta riittää.säälinhän saa pyytämättäkin mutta kateus täytyy ansaita...