Lääketiede

Morjenstapa vaan!
Mulla alkaa olla jo opiskelut ohi, kirjoittelen
enää lopputyötä hiljalleen.

Lääkikseen pääsy ei taida olla enää nykyään niin
hankalaa kuin se pahimmillaan on ollut, mutta
kyllähän se töitä teettänee vieläkin. Meidän
kurssi oli vielä melko pieni joten sinne kertyi
tietysti aika paljon sellaista 4-6L porukkaa
vanhoilla arvosanoilla mitattuna. Taisi sinne joku
päästä jollain reilun seiskan keskiarvollakin.
Itse pääsin toisella kerralla (arvosanat 5L
ajalla ennen eximiaa ja keskari 9 pilkku jotain).

Lääkärin koulutus ja työ on hyvin laaja-alaista,
joten opiskella pitää paljon. Jos opiskelu ei
oikein kiinnosta, ei ala ole ollenkaan oikea.
Lukiossa pitäisi lukea ainakin laaja matikka,
fysiikka ja kemia, psykologiasta on varmasti
hyötyä eikä kieliäkään sovi unohtaa. Kirjojen
lisäksi olisi syytä oppia myös elämää jossain
välissä!

Mikäli selviää pääsykokeesta ja taloudelliset
ja terveydelliset resurssit ovat kohtalaisessa
kunnossa selviää myös lääkiksestä taatusti.
Juuri kukaan ei lopeta kesken.

Opiskelu on kurssimuotoista ja lukujärjestykset
ovat valmiita. Luentopakkoa ei ole, mutta
runsaissa harjoituksissa on oltava mukana.
Lukemista on paljon mutta siihen tottuu, toisaalta
käytäntöönkin pääsee enevästi mukaan lääkiksen
aikana.

Itse olen ollut tosi tyytyväinen opiskeluaikaani.
Lääkärin työ on sitten asia erikseen, se on usein
hyvin vaativaa, raskasta, epäkiitollistakin.
Perhe- ja ystävyyssuhteet tahtovat kärsiä työ-
ajoista. Palkalla tulee toimeen muttei taatusti
rikastu. Toisaalta työ myös antaa hyvin
paljon.

Summa summarum: jos omaat hyvän lukupään,
olet ahkera, työtä pelkäämätön ja ihmisistä
kiinnostunut suosittelen lääkärin ammattia
lämpimästi. Helpomminkin voi kuitenkin leipänsä
tienata.

P.S. http://www.laakariliitto.fi/cgi/navi?106