Siis, kuten tuossa toisessa keskustelussa "Arka aihe?" tuli mainittua, niin vaikka mullakin on hyviä ja läheisiä kavereita, jotka ovat parikymppisiä, niin siihen se jää.
Mietin, mikä olisi "suurin mahdollinen ikäero" ja missä elämänvaiheessa? Esim. jos toinen on vaikkapa 50v., niin voisiko homma toimia, jos toinen olisi 35-40v. vai kuinka lähellä samaa ikää pitäisi olla.
Mitä kokemuksia teillä on? Kertokaa ihmeessä!
Mietin, mikä olisi "suurin mahdollinen ikäero" ja missä elämänvaiheessa? Esim. jos toinen on vaikkapa 50v., niin voisiko homma toimia, jos toinen olisi 35-40v. vai kuinka lähellä samaa ikää pitäisi olla.
Mitä kokemuksia teillä on? Kertokaa ihmeessä!
Vastaukset 14
Vanhimmat
...ainakin meillä ikäerolla 11 vuotta. Itse olen 29 ja puolisoni 40. Aikaisemmat seurustelusuhteeni olivat itseäni nuorempia ja monesti se tuntui "lapsen" kasvatukselta. Vanhemman kanssa ovat mielestäni turhat kuviot jääneet pois ja olen huomannut ettei niillä numeroilla ole väliä, kunhan samanhenkisyys toimii. Ja eikös se yleensäkin ole niin, että ihminen on juuri sen ikäinen kuin haluaa, numerot ovat tilastointia varten:)
Aivan oikein samanhenkisyys.
Kummeksuttaa, että nämä ikäerokeskustelijat ovat yleensä statisteja, sivustaseuraajia. Ei taida olla omaaa elämää lainkaan.Tuollaiseen mietiskelyyn mulla ei ainakaan ole energiaa, on ihan tarpeex tekemistä omassa elämässä. Ikäeroa on mutta se asia ei meidän lähipiirissä hetkauta ketään, koska on monenlaisia ihmisiä ympärillä.
Ikäero tuntuukin haittaavan näitä uteliaita kaksinaismoralisteja enemmän kuin se ydinkysymys ovatko ihmiset keskenään onnellisia.
harvinaisen tiukkapipaa porukkaa, lesbotkin.
10 v ikäero ei ole juuri mitää, on 20 vuottakin
ja 30, Paavo ja Päivi esim.
Joten relevantit asiat ovat ehkä jotain muuta, mutta tulipahan sanottua, jos tämä ikäeroasia jotakuta jostain syystä ahdistaa.
Mulla on ainakin loistava suhde, kestänyt jo vuosia eikä loppua näy. kärsivällisyyttä vaaditaan kummaltakin.ja kun on suhteuttanut elämänsä oikein, ei ongelmia ole.
Herää kysymys, ehtivätkö ne nauttia elämästä, jotka pohtii kaiket päivät toisten elämäntapoja ja niiden oikeutusta.
onkin oikein ihanne pari ja takuulla happyja. Ei haittais vaik paavo ois sata ja päivi 20:)
mun mielestä ei oo väliä. oon seurustellu vasta parin naisen kanssa kun ikää on juuri ja juuri kakskymmentä mutta ne molemmat on ollu noin 10 vuotta vanhempia. mutta tietysti sen verran lapsenmielisiä ja nuorekkaita (vaikka onhan 30 vielä oikeestikkin nuori!!!) ja minä taas vähän ehkä ikäistäni kypsempi niin että ollaan tultu hyvin toimeen. ne ei oo kuitenkaan sit ollu mitään ikuisia suhteita mutta ainakin mun mielestä ne kaatui ihan muihin asioihin kun ikään.
aika hyvin - kohta 10vuotta yhdessä
nim. elämä on yhtä juhlaa
Aiemmin olin sitä mieltä, että haluan ehdottomasti joko saman ikäisen tai itseäni korkeintaan n.5 vuotta vanhemman tyttöystävän. Nykyään taas minulla ei olisi mitään nuorempaa tyttöystävää vastaan, kunhan tämä sentään olisi ainakin 18-vuotias. :D Olen itse 21v.
Meillä ikäeroa 12 vuotta...olen 23 vuotta ja kumppanini on 35. Yhdessä ollaan oltu 4vuotta ja hyvin menee...
Itse nykyisin yhdessä 5-vuotta nuoremman kanssa......
Ikäeroa 21 vuotta ja yhdessä oltu 1,5 vuotta. Kumppani on 30-vuotias, ja kun itse olen se vanhempi osapuoli, siitä voi laskea minun ikäni sen vanhan Elon laskuopin mukaan:)
Ikäerolla ei ole ollut ainakaan tähän asti merkitystä.
ole väliä, 10-15 v. on mennyt kevyesti suuntaan tai toiseen. yli 15 v. vanhemmista ei ole vielä kokemusta, mutta pois meistä ennakkoluulot ja kaikenlainen ikäsyrjintä, sillä kerran vain ollaan käymässä täällä, ja kohta tulee kiire ;)
Ei iällä ole väliä.
Minunkin nuorin kaveri (huom kaveri, ei mitään muuta) on 14v. ja vanhin kaveri on kohta 80v.
Ja mä olen 25v.
Itse viihdyn tällä hetkellä itseäni nuorempien kuten 14-25v. kanssa. Suurin osa nykyisista nettituttavuuksistani ovat alta 21v., joista nuorin on se 14v. Ja hirveän hyvin tulen toimeen noiden kanssa. Paljon paremmin kuin ikäisteni ja minua vanhempien kanssa, joiden kanssa ei tunnu olevan mitään yhteistä. Kun ovat mielestäni liian aikuismaisia, vanhollisia, jotka eivät enää innostu mistään diskoista, bailaamisesta ja seikkailuista sekä uusien asioiden kokeilemisesta niin kuin minä.
Kavereina voi olla minkä ikäisiä tahansa, kunhan on joku yhteinen tekijä.
Ja minä itse esim. etsin tällä hetkellä nuorta 17-25v. tyttöä itselleni, jos vaikka löytäsin sopivan jonka kanssa pitää hauskaa yhdessä, viettää romanttisia hetkiä ja kemiat sopii yhteen. Ei vanhempia, koska niiden kanssa en tule toimeen ja ei löydy mitään yhteistä.
Kiihottavaa. ;D Kiinnostuin heti.
voihan se olla että on poikkeuksia, mutta itse en ole kestävään sellaiseen törmännyt. Eli siis ikäero, onhan se pakollista sanoa että se on vain numeroita, mutta kuten monesti enenenkin on todistettavasti todettu että matematiikka kuuluu kyllä ihan arkeenkin.
Mä en usko että on kaikki ihan kunnossa jos esim 40v seurustelee 17v kanssa ja kaikki toimii. Kun ihminen on eläin, ei pidä sitä unohtaa. Me halutaan jotain siltä toiselta, kukaan ei ole pyyteettömästi jonkun kanssa, ja näissä suurissa ikäerotapauksissa sitä miettii että kuinka tervettä asiaa nämä henkilöt hakevat toisistaan.
Lisäyksenä aikaisemmin kirjoittamaani viestiin, jossa sanoin että ikäerolla ei ole merkitystä.
Sillä ei ole merkitystä - tiettyyn rajaan asti. Minäkin pitäisin outona 40-vuotiaan seurustelua 17-vuotiaan kanssa, vaikka omassa suhteessani meillä on ikäeroa.
Mutta jos kumpikin on selvästi ns. aikuisia, ja ottaa vastuun itsestään, elämästään ja parisuhteestakin, niin ikäero ei ole esteenä. Toisaalta tähän tietysti pitää lisätä vielä se, että ikäkään ei välttämättä tuo aikuisuutta kaikille.