Mukavaa viikkoa kaikille, ja kirjoitelkaa kuulumisianne! Tämä tyttö lähtee reissuun nyt, matkalaukut on pakattuna...
P.S. Mulla vauvakuumeilut on hiukan helpottanut tän tulevan työmatkan jännäämisen takia varmaan. Mutta autahan armias kun kotiin palaan, niin varmaan taas kuumeilut jatkuu piinaavana... :)
P.S. Mulla vauvakuumeilut on hiukan helpottanut tän tulevan työmatkan jännäämisen takia varmaan. Mutta autahan armias kun kotiin palaan, niin varmaan taas kuumeilut jatkuu piinaavana... :)
Vastaukset 8
Vanhimmat
Piina on ohi tältä kierrolta, perjantaina alkoi menkat kp26/28, eli vähän aikaisemmin kuin tavallisesti.
Ehdin vielä menkkojen alettuakin jännäillä mahdollista raskautta, sillä mulla ei yleensä ole alussa niin niukka vuoto kuin tällä kertaa. Mutta kyllä se sunnuntaihin mennessä muuttui sitten ihan normaalin runsaaksi, joten en epäile enää. Että ei muuta kuin taas uuteen kiertoon... huoh.
Mukavaa matkaa Annikalle ja paljon tsemppiä tämän viikon piinailijoille! Minä alan elämään taas normaalisti, keskityn miehen hellimiseen ja unohdan hetkeksi vauva-asiat. On taas alkanut stressaamaan tämä juttu niin pahasti, että pitää huilia välillä:)
Täällä meinaa myös mennä vähän yli tämä asiaan paneutuminen ja itsensä / mahdollisten oireiden vahtaaminen. Mutta sen verran on tässä vajaan vuoden verran oppinut, ettei turhia rupee toivomaan, kun ei merkkejä raskaudesta selkeästi ole. Ainahan sitä kaikkea pientä oiretta huomioi jokaisesta kierrosta.
Eilen oli kylässä yksi sukulaisperhe pienine vauvoineen, haikealla mielellä sitä katseli pikkumiehen touhuja. Millasilla mietteillä työ tapaatte raskaana olevia tai äitejä suloisine pikkusineen?
Tapaan valitettavasti aika usein vauvaperheitä, kun ystäväpiirissäni niin moni on saanut lapsen viime aikoina. Siis yritän kyllä olla onnellinen heidän puolestaan, mutta kahden vuoden yrittämisen jälkeen on jo vaikea kätkeä kateuttaan ja haikeuttaan. Kun vauvoja katselee ja saa pitää sylissään, niin kyyneleet pyrkii silmiin, eikä sille voi mitään. Siksi jonkin verran välttelen näitä tilanteita ja yritän tavata vauvaperheitä silloin, kun itsellä on toiveikas ja iloinen olo. Näin menkkojen alettua en halua vauvoja nähdä, on niin typerää, kun syyllistän sitten muitakin omalla kurjalla olollani.
.. tunnen itsekkin vauva-perheiden rinnalla.
Yritän silti pitää mölyt mahassani ja olla onnellinen muiden puolesta.
Laskurin mukaan ens viikonloppuna olis ovis ja aateltiinkin yrittää ihan tosissaan. Ei siinä mitään, hauskaahan se on!
Perjantaina olis pikkujoulut ja lauantaiks on kylpylä hotelli-paketti varattu!
Tsemppiä meille kaikille!
Hei vaan! Ajattelin minäkin ilmoittautua (kateellisiin!?) haikeilijoihin. Minulla on niin perin, että yhden lapsen äitejä, tuttuja tai tuntemattomia, tapaan ihan mielelläni ja ihan luontevasti suhtaudun lapseenkin. Mutta annas olla, kun näen äidin käsipuolessaan kaksi lasta.. silloin on pahimpina päivinä itkussa pitelemistä. Se koskettaa jotenkin liian läheltä sitä omaa tilannetta tai varsinkin sitä, mikä sen toivoisi olevan. Ja vielä vettä myllyyn lisää se, jos lasten ikäero sattuu olemaan suht pieni.
Voi miksen miksen miksen minä saanut kokea sitä onnea?
Ystävän kanssa kuumeiltiin yhdessä ja haaveiltiin puolileikillään vuosi sitten siitä, miten ihanaa olisi, jos sattumalta odottaisimme samaan aikaan. Oli hassua leikkiä ajatuksella, kuinka mahojemme kanssa kävisimme lenkillä ja kuinka myöhemmin työntelisimme vaunuja yhdessä. Ei pitäisi edes leikillään tällaista kuvitella. Samainen ystäväni sai muutama päivä sitten toisen lapsensa. Niin onnellinen hänen puolestaan kuin olenkin, väkisinkin tulee mieleen nämä vuoden takaiset haaveilumme. Tuntuu pahalta, kun ei saa inhottavaa katkeruutta pois mielestään. Ei se toisen onni ole itseltä pois, mistä ihmeestä nämä kurjat tuntemukset sitten kumpuaa?
Mutta iloisempiin asioihin. Huomenna aloitan Terolut-kuurini. Mielenkiinnolla odotan, tasoittuuko kierto ja helpottuuko PMS-vaivat.
Jakselua teille!
Tuittuli
Nyt on menossa vasta kp 26/28-30, mutta vahvojen raskausoireiden vuoksi en enää malttanut odottaa vaan varmistin testillä jo tänä aamuna. Olin jo ennen testiä ihan varma raskaudesta ja plussahan (tai kaksi viivaa) sielä tuli, mutta koska yritystä takana useampi vuosi ja kaksi keskenmenoa takana niin... toiveet ei ole kovin korkealla. Yhtä aikaa iloinen ja surullinen olo. Nyt vaan toivon kestäväni sen mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
kuule, nyt ollaan iloisia plussassta ja toivotaan parasta! ymmarran kylla sua, silla itsellani oli myos km elokuussa ja pelkaan uutta raskautta samalla kun sita niin kovasti toivon. itsellani ovis saattaisi olla tuossa kolmen paivan kuluttua, niin etta sitten taas "kaikki peliin". ihanaa viikonloppua kaikille taalta jenkkilasta!!!
Isot onnittelut plussasta! Voin vain yrittää kuvitella, minkälaisessa pelossa ja jännityksessä nyt elät. Toivotaan ja uskotaan nyt kuitenkin, että pikkuinen kestää tällä kertaa matkassa mukana onnelliseen loppuun asti.
Sanotaan, että kaksi perättäistä keskenmenoa on melko yleistä, mutta että kolmas olisi jo paljon harvinaisempi. Joten vielä kerran oikein paljon onnea ja pikkuiselle tarrasukkia mukana kestämiseen!
Tuittuli