Ootko koskaan miettinyt minkä tyyppistä naista etsit tai minkälaisen naisen kanssa Sulla synkkaa parhaiten arkielämä?
Onko nainen kuin peilikuva Sinusta? Samannäköinen, oloinen, samat intressit, arvot, harrastukset, ominaisuudet ym..
Vai päinvastainen kuin Sinä - eli esimerkiksi hän joko täydentää sun ominaisuuksia, ja / tai haastaa Sun elämäntavat, arvomaailman ja laajentaa Sun elämänpiiriä siten...
Mä valitsen jälkimmäisen, eli aika erilaisen ihmisen..
Onko nainen kuin peilikuva Sinusta? Samannäköinen, oloinen, samat intressit, arvot, harrastukset, ominaisuudet ym..
Vai päinvastainen kuin Sinä - eli esimerkiksi hän joko täydentää sun ominaisuuksia, ja / tai haastaa Sun elämäntavat, arvomaailman ja laajentaa Sun elämänpiiriä siten...
Mä valitsen jälkimmäisen, eli aika erilaisen ihmisen..
Vastaukset 35
Vanhimmat
hyvä olla samat
Itsenäisyys on plussaa
Eriävät mielipiteet on joskus ihan tervetulleita
Elämänarvot tulisi olla kutakuinkin samanlaiset, ulkonäöllisesti ei niinkään - toki tietty naisellisuus tulee säilyttää.
Olen elämäni varrella ihastunut ja rakastunut keskenään hyvin erityyppisiin naisiin.
Minulla ehkä tärkeintä on se, että riittää keskusteltavaa ja ajatusmaailmat eivät ole identtiset (keskustelua ei synny jos ollaan kaikesta herttaisen samanmielisiä).
Olemme elämänkumppanini kanssa hyvin erilaisia.
Hän on käsistään taitava, taiteellinen, luova ja tarkka. Minä olen hiukan huithapeli. Istun koneella ja kirjoittelen työjuttuja tai muita juttuja enkä tajua tuontaivaallista ajankulusta tai siivouksesta tai muusta maallisesta. Jos alan lukea kirjaa, minut pitää melkein väkivalloin kiskoa irti siitä, koska maailma unohtuu. Onneksi kumppanilla on härän hermot ja kärsivällisyys:-)
Minusta vastakohdat tietyissä asioissa todellakin täydentävät toisiaan. Jos olisimme samanlaisia kuin minä, niin meillä ei olisi koskaan ruokaa, taloa ei siivoaisi kuin tonttu ja emännät baanaisivat pitkin kylää korjailemassa ystävien tietokoneita. Nyt minut aikataulutetaan ja minulle muistutetaan unen ja levon tärkeydestä:-)
Aikaisemmassa pitkässä parisuhteessa arvomaailmamme olivat täysin erilaiset ja suhde kaatui omaan mahdottomuuteensa. Toinen oli pinnallisempi, ei arvostanut parisuhdetta, vaati polygamiaa ja asetti selkeitä rajoja minun mutta ei omiin ystävyyssuhteisiinsa. Eli minä sain tavata yhden ystävän viikossa tunnin verran. Eihän sellainen voi toimia pidemmän päälle.
Hän myös pyrki olemaan emotionaalisesti kylmä kaikkia ihmisiä kohtaan, jotta kukaan ei vaatisi häneltä mitään. Minä olin kuulemma liian kiltti.
Parisuhde on elinikäinen seikkailu. Jatkuvasti löytyy uusia ominaisuuksia, jotka puhkeavat kukkaan yhdessä toimiessa. Paras kumppani minusta on sellainen, joka on valmis sitoutumaan ja on valmis tekemään töitä yhdessäolon eteen.
Tärkein ominaisuus on se, että oma kumppani on myös ystävä-tyyppi, eli romantiikan suvantovaiheissa löytyy silti yhteisiä asioita ja juttuja, joita on kiva tehdä, vaikka juuri sillä hetkellä ei oltaisikaan umpirakastuneita.
hieman mun omalta elämältä.. huihai vaan, oon tosi huoleton..
Viimeksi kun siivosin, taisi olla kesä.. Rakkaani sanoikin että ilman häntä olisin jo hukkunut paskaan..
Ei mitenkään syytä ketään mistään... ;) mutta mitä mieltä teidän kumppanit ovat siitä, että siivous kaatuu heidän niskaansa? Nimimerkki "se siivoava osapuoli"
Tarkoitin
EN mitenkään syytä...
Minä siivoan kyllä itse, vaikka en tahdokaan aina muistaa. Ja tiskit ja tällaiset hoidan kyllä heti pois. Tosin en muista aina syödäkään, kun on aina olevinaan niin kiire. Eli kultani muistuttaa minua vain "maallisista ikävistä" asioista:)
nyt sitten tartuin moppiin.. ja 30minuuttia meni ja oon ihan loppu--
nim. i hate cleaning
imuroida 3 kertaa viikossa. Ja pestä lattiat kerran viikossa. Ihan vapaasti.
Välillä sain kyllä pultteja, kun imuri hurisi mielestäni jatkuvasti.
Sit kun alkoi imuroittia mun töissä ollessa, niin helpotti kummasti.
Ja aina kun oli astioita niin tiskaan..romanttinen illallinen ja mussukka ryysii tiskaan...hehe
Kyllä pitää huumoria löytyä, muuten ei tuu mittään. ja silloin sitä vasta tarvitaankin ,kun menee sukset ja sauvatkin ristiin ##
peilikuva; mielellään ei.
Oma tyyli ja itsenäiset ratkaisut elämässä.
Elämänpiirin laajennus, kyllä se sopii.
Sopeutumiskyky on tärkeä ominaisuus, varsinkin kun wiivikin muuttelee mieltään n.tunnin välein;)
onhan siinä sopeuduttava.
Mun mielestä parisuhde tai ainakaan seukkaus ei sais perustua liikaa johonkiin arvoihin, se on kyllä aika vakavaa sitten, jos niitä aletaan pohtimaan jatkuvasti. pitäisin kuitenkin ne ihan henk.koht.asioina.Kyllä toiselle pitää antaa joku ajattelun vapaus.
Eli summa näistä:positiivisesti erilainen.
sosiaali, joviaali ja kiva mimmi on viel vapaana..
sullahan on unelma naisen ominaisuudet: et hätkähdä pienestä arvoristiriidasta esim. vieraissa käymisestä jos itse oot uskollinen, puhut naiset pyöryksiin ja osaat perustella kantasi mennen tullen, oot kaunis ja kuljet jakku lookissa päivät pitkät..
Ootko liian kranttu? Vai etkö haluu ees sitoutuu:)
Jestas meinasin tippua tuolilta kun luin kaikki kehut...kiitos vaan.
-ensin helpompi kysymys: kranttu, niin se riippuu kuukautisten tilasta:onko ne just olleet, onko ne nyt, vai onko ne tulossa. Eli tämän 3-vaiheisen logiikan mukaan, kranttuus riippuu ajoituksesta.
Muuten käypi kaikki, paitsi...;)
-toinen kysymys:(vaikea) halu riippuu kuukautisten..jne kts. edell.kohta. Eli sitoutuminen riippuu ...kts ed. kohta ajoitus.
en kulje kaiket pvt jakussa, vaan vaihtelen vaatteita useita kertoja päivässä.ja yöksi mielllään vaihdetaan sydänboxerit.
ja täällä työpaikalla kukaan ei ole vielä pyörtynyt, paitsi kyllä olen huomannut, jatkuvasti nuo ihanat naiset ympärilläni ovat pyörtymäisillään, -ei johdu minusta =(
täällä käy karjujakin ...
.. Kun heti heitit noi menkka jutut peliin
..Ja taatustia vaativainen
.. Eli oot kranttu:)
Niin.tai sitten muut on kranttuja, katsos kun muiltakin pitää kysyä sitä sitoutumisesta, ja sehän on kuin punainen vaate toisille.
Oletteko kuulleet käsitteestä ikuisuuskysymys?
Mulla on yksi kpl semmosta...aika kivakin se on ...tavallaan.
Onhan se hyvä, että elämässä on jotain jännitystä, että tuleeko tästä mitään vai eikö tule. Odotellaan.ja sillä aikaa voi pitää hauskaa tietenkin.;)
on jo joku..
Mielenkiintoista:)
Sitä ajattelinkin, oot sen verran puoleesi vetävä mimmi:)
Eikös kaikilla ole joku?
-ainakin välillä.
riippuu miten määritellään, ja ne määrittelijät vasta rasittavia onkin.
on olemassa myös suhteita, jos olette kuulleet.
on olemassa sinkkuja jotka tapailee, ja sinkkuja jotka on ikisinkkuja,(johon en usko, kunhan uhoavat).
Wiivi saa kohta allerkian kun tulee näin paljon miettimistä ja kysymyksiä...naisallerkian;)
olen mies:)
PARSAKAALI , SIIS vuoden suosituin vihannes...;()
t. wiivi
on kyllä parempaa:)
ainakaan itseäni halua kattella muuta ku peilistä. ja silloinkin kun on ihan pakko. miks kukaan haluis omannäkösensä kumppanin. johan on markkinat.
Naisellani tulee olla samat arvot ja kyky kaikkinaisten asioiden syvälliseen pohdintaan. Kaikki muu, kuten harrastukset, kiinnostuksen kohteet, ammatti ja ulkonäkö saakin sitten olla melkein mitä hyvänsä. Pidän siitä, että kumppani tuo mukanaan yllätyksiä elämään.
Kuuseen menee, jos perusarvostus hyvin erilainen. Voi tietty olla poikkeustapauksia, mutta ainakaan meikäläinen ei jaksaisi niistä tapella/käydä valtataistelua.
Muuten toivois et olis hyväsydäminen, asenteellinen (=omia mielipiteitä ja osata puolustaa niitä)sekä jossain määrin kunnianhimoinen elämän suhteen. Sitten enää puuttuisi se kemia. Ja valmista tuli. Tulisi vaan se sattuma peliin ja tiputtaisi moisen kohdalle;)
vähempi törmäilyjä, kun samankaltainen maailmankatsomus ja rahankäyttötapa.
pointti tuo rahankäyttötavat. Yksi raskaimmista törmäyskursseista ovat riidat rahankäydöstä ja budjetoinnista, vaikea on koota yhteistä taloutta ilman yhteisymmärrystä sen rahoituksesta.
..meil on omat tilit, safkat - jopa wc-paperitkin-- Ja aivan sairaan hyvin menee, vaik asutaan saman katon alla:)
meil on yleensä ollu laatikko mihin laitetaan kauppakuitit nimmarilla. Ruuat ja semmoset jaetaan puoliks, vuokra ja muut pakolliset kans.
opiskeluajan kämppisasumiselta;).
meil; koska toinen syö kaskviksia - toinen lihaa ym.
etsin naista joka olisi hiukan samankaltainen kuin minä mutta erilainen niissä missä olen itse vähän huono, eli hän saisi olla ollut parempi.
Tietysti hänen piti olla viisas ja haastava ja elämänviisautta- ja kokemusta täysi.
Etsin ja löysin aina joissa mitkään kriteerit eivät täyttyneet tyydyttävästi.
Ja kun ajattelin että hyvä on sitten, elän elämäni ikuisessa yksinäisyydessä ja kuolen pois, kiduttuani lantio murskaantuneena omassa kodissani 2 kk kun kukaan ei kaipaa jne, kunnes mä tajusin että niinkauan kun koittaa asetella paljoa kohdalleen tässä asiassa, niinkauan menee väärin.
Elämässä on yksi hyvä puoli, se että se on meitä fiksumpi. Joten mä jätän tästäkin lähin aika paljon kohtalon huomaan näitä asioita joita ei omalla järjellä saa selväksi, ja toimii.
Mä en valinnut sitten loppujen lopuksi naista vaan se nainen valitsi minut ja täysi kymppi ollaan.
toipumiseen..
Rakastuneena toipuminenkin varmasti sujuu vauhdilla:)
tiedän, että kumppanini on lähes palvottava minua - muu tulee sitten sen kylkiäisenä. Rahaa soisin hänellä olevan vähän enemmän kuin tarpeeksi. Ei siksi, että minä sitä tarvitsisin, vaan siksi, että minulla sitä on ja elän sen mukaan. En halua (enää) elättää ketään muuta, enkä jaksa sellaista ihmistä, joka laskee koko ajan pennejä, että onko johonkin varaa vai ei. Vakavuus ja tosikkomaisuus ei ehdottomasti sovi kuvioon. Mustasukkaiset saavat painua sinne, missä pippuri kasvaa. Ilman älyllistä haastavuutta ei mielenkiintoni edes herää..
kaikki samasta kääröstä;)?
olet lyhyesti sanottuna
epäpontentiaaliselta kumppanilta, yäk
nim. roopeankan systeri
kuulosta. Kyllä mäkin tykkään siitä piirteessä vaimossani että palvoo minua, samoin kuin minä häntä. Ei se ole syntiä.
Raha on toinen asia että jos siitä ei ole sopua tulee moinen pikku seikka sylettämään aina jossain vaiheessa.
Mustasukkaisuus on asia joka on suloinen asia, kun se on hanskassa, eikä pääse ottamaan naurettavia niskalenkkejä.
Äly, se on se joka tekee kaikesta asioista hyvän. Niin se vain on.