Nyt on jo muutama viikko intin alkamisesta kulunut, miten nämä sotalesket ovat jakselleet?
Miten on mennyt?
Omalla miehellä yli puoli vuotta jo käyty, vaan sinne tammikuuhun on vielä niiiiiin pitkä aika.. =/
Miten on mennyt?
Omalla miehellä yli puoli vuotta jo käyty, vaan sinne tammikuuhun on vielä niiiiiin pitkä aika.. =/
Vastaukset 14
Vanhimmat
Oma avomieheni lähti 8.7. ja pikkuhiljaa tähän tilanteeseen alkaa sopeutumaan. Ensimmäiset viikot olivat kamalia, kun itku tuli moneen kertaan.
Onneksi viikot kuluvat nopeasti, kun töitten jälkeen aikaa vie koira ja sen harrastukset.
Pari kertaa olen käynyt moikkaamassa sotkussa kultaa. Miestä vaan käy sääliksi, kun hänellä on myös hirveä ikävä ja eikä tykkää olla tuolla yhtään.
Avo pääsee kai 6 kuukaudella, kun korvat reistaa (tulehduksia koko ajan, aikoinaan toinen tärykalvo tehty uudelleen ohimokalvosta), sai vapautuksia, että ei joudu alokaskauden jälkeen tekeen niitä kaikkia harjotuksia, missä meteli voi olla kova.
Nyt tässä taas odottelen seuraavaa viikonloppuvapaata :)
Mutta onneksi 6 kuukautta ei kestä kauaa.
Jos tästä täytyisi nyt katsoa jotain hyvää puolta, niin se on se, että olen alkanut arvostamaan yhteistä aikaamme paljon enemmän.
Mielestäni on ollut todella huvittavaa seurata tällä palstalla teidän "sotaleskien" ruikutusta kun poikaystävänne on armeijassa! Nykypäivän armeija on yhtä lasten leikkiä ja sieltä pääsee niin usein pois, että jos suhde kuolee armeija aikana, se olisi loppunut muutenkin. Armeija aikakin on niin naurettavan lyhyt, muutama hassu kuukausi, että kuulostaa todella liioittelulta teidän juttunne! Yrittäkääpä keksiä itsellenne tekemistä, älkääkö olko noin riippuvaisia ja takertuneita rakkaaseenne. Se ei ole hyväksi kenellekään! Pieni ero vaan kasvattaa ja testaa suhdetta! Yrittäkää kasvaa ja oppia elämään ilman tukipuuta johon nojata!!!
korjauksena vain, et nykypäivän armeija EI ole lasten leikkiä. suoritappa ite palvelus 'ihan noin vaan' ja tuu sit sanoo millast siel oli..
...että joku vastaa minulle noin. Harmiksesi joudun ilmoittamaan, että sekä mieheni että minä olemme käyneet armeijan. (eri aikaan tosin) Verrattuna entisaikoihin (silloin kun esim. minun isäni kävi armeijan) juttu oli aivan toinen.
Vaikka asiaa jossain sanoissa olikin, niin on tuokin aika typerästi sanottu, jos toinen totta tosiaan ikävöi. Ootkos sie ollut armeijassa? "Nykypäivän" armeijassa tarkoitan, voidaksesi sanoa noin?
...jos ennen oli intti paskaa ja vaimoilla oli ukkojansa ikävä, ja nyt intti on vain puolipaskaa, niin MISSÄ KIELLETÄÄN SILTI IKÄVÖIMÄSTÄ? Minä en ymmärrä miksi jotkut tulee tänne tuomitsemaan toisten tunteita.
Oman mieheni intti on käyty aikoja sitten, enkä pidä inttiä kovin rasitteena vaikka se olisi edessäkin. Mutta helppo kai se on mun sanoa =)
...han vi**u.Kokeilepa ite elää vuosi ilman rakastas,jos sulla on sellanen.Ja mistäs sinä sen tiiät mitä "lastenleikkiä" se on,kyllä ne siellä tekee ihan kunnollista jälkeä.Kyllähän sieltä pääsee lomille melkein joka v-loppu,mutta ei voi olettaa että jätkä haluaa koko ajan olla sun kans,jos on esim.töitä.Muutama hassu kuukausi tosiaan...ja eiköhän me sotalesket seisota ihan omilla jaloillamme,mutta onhan se mukava käpertyä oman inttipoitsun kainaloon;) Joten älä heitä kommenttia jos et asiasta mitään tiedä!!!
Itse olen seurannut vierestä kuinka naiset takertuvalla käytöksellään pilaavat monen ehkä hyvänkin suhteen, joten annanpa teille sotaleskille muutamia hyviä neuvoja.En tiedä miltä tuntuu olla sotaleski, mutta tiedän miltä tuntuu, kun toinen vaatii kotona heti yhteistä aikaa, kun on juuri päässyt lomille.
Siis, älkää missään nimessä tytöt/pojat takertuko liikaa rakkaaseenne, vaikka onkin kova ikävä. Kun raskaan viikon jälkeen pääsee viettämään viikonloppua, haluaa sen monesti tehdä omilla ehdoilla.Ei ole kiva tunne, kun joku jo muutenkin koko ajan on käskyttämässä, että vielä pitäisi vapaa-ajallaankin mennä jonkun toisen suunnitelmien mukaan.
Ottakaa huomioon, että vaikka olette erossa, niin armeija-aika ei missään nimessä ole kenenkään omaa aikaa. Omaa aikaa on aika pois armeijasta eli lomat. Tämä aika on sitten jaettava kavereiden ja seurustelukumppanin kesken ja usein vielä niiden armeijakavereidenkin. Siihen on kaikilla oikeus. Antakaa siis sotilaallenne mahdollisuus viikonloppuna viettää aikaa myös omien kavereiden kanssa.Toiset saman kohtalon kokeneet ovat parhaita keskustelukumppaneita silloin, kun seurustelukumppania ei kiinnosta alituiset jutut armeijasta. Ne asiat tulee kuitenkin valitettavasti puhuttua jonkun kanssa.
Ja vaikka elämme kännyköidn aikaa, älkää missään nimessä olettako, että saatte kultanne kiinni milloin vain.Eikä muutenkaan kannata soitella liian usein, se voi olla tosi rasittavaa. Lähettäkää mieluummin kirjeitä, ne ovat yllättävän mukava juttu.
Sitten yksi juttu erityisesti pojille, jotka ovat joutuneet sotalesken rooliin. Armeijassa on naisia hyvin pieni prosentti poikiin verrattuna, joten on todella normaalia, että naisten armeijakaverit koostuvat pääasiassa juuri pojista.Niin se vain, joten unohtakaa turha mustasukkaisuus. Huhuja liikkuu pienessä piirissä aina, mutta jos luotatte toiseen, tuette häntä, ette epäile.
Lähes kaikille näille "leskille" jotka kärvistelevät ikävissään, tekee todella hyvää lukea neuvosi. Monet nuoret (naiset varsinkin) olettavat itsekkäästi intissä olevan viettävän lomansa joka sekunnin yhden ainoan ihmisen kanssa. Ja jos näin ei käy, tappelu on valmis.
Poikkeuksiakin tottakai on, mutta todella valitettavan usein toistuu tämä kuvio. Olen nähnyt tapauksia, jossa naisen suuttumisen pelossa mies oli kaikki lomansa kotona... Tämä suhde päättyi eroon, kun miehen mitta tuli täyteen. Toisen vapaata aikaa ei voi omistaa vain itselleen ja toiselle on annettava mahdollisuus valita seuransa ilman pelkoa tappelusta ja mököttämisestä. Eri asia tottakai on, jos intissä olija tahtoo viettää aikansa vain kultansa kanssa. En kuitenkaan usko, että terve parisuhde tälläistä vaatii.
Määrittele terve parisuhde. Mistä tiedät millainen kenenkin parisuhteen täytyy olla? Mistä tiedät mikä on hyväksi kellekkin?
On se niin hyvä, että on tuollaisia kaikki tietäviä, jotka voivat sitten kertoa kaikille ihmisille, miten elää elämäänsä.
Munki kulta on menny tammikuussa, hyvin oon jaksanu, vaikka kyllähän se ikävä välillä yllättää...ja tammikuuhun on vielä piiitkä aika.. :(
Missäs sun kultas on muuten intissä?
Tämä viesti kaikille niille, jotka tässä aiheessa morkkasivat "sotaleskiä":
Monet tänne ovat tulleet jauhamaan paskaa siitä miten jokaisen pitäisi elää omassa suhteessa ja mikä on hyväksi ja mikä. Todella naurettavaa. Jokainen ihminen ja suhde on erilainen. Turha kenenkään tulla jauhamaan paskaa takertumisesta yms. Pitäisitte huolen omasta suhteestanne.
Naurettavat "aina oikeassa"-tyypit, älkää tulko kertomaan toisille ihmisille miten heidän täytyisi elää rakkaitensa kanssa tai vähättelemään esim. "inttileskien" tilaa. menkää itseenne. Olemmeko muka kaikki samasta muotista? Ei todellakaan, onneksi.
Antakaa toisten elää ja vaalia suhdettansa omilla tavoillaan älkääkä kaikki tietävät kusipäät tulko aukomaan naamaanne/antamaan "ohjeita"/vähättelemään toisen ikävää!
No aika on kulunut sanoisinko aivan helevetin hitaasti!!!Jätkäkaverini on nyt ollut kerran lomilla ja ollut neljä viikkoa...Tänään se tulee taas aamulla tuntu ettei pysty nukkuun...Joten heräsin aikasiin hohhoi ja pesin sen auton ja siivosin muutenki...Nyt aattelin olla netissä jonku aikaa aikaa kuluttamassa... Sit vois syödä ja kokeilla nukkumista uudelleen :) ikävä on aina!!! Mutta tammikuuhun pitäs vielä ootella!
samma här.eli mun miehellä on kans yli puol vuotta takana...tammikuuhun on pitkä aika,mut kyllä se sieltä tulee=)