Tämä viesti ei oikein kuulu tänne osastolle, mutta en tiedä miten ja mistä saisin apua omaan uupuneisuuteeni.
Tyttäreni on jo kohta 20-vuotia, asuu yksin. Suoritti yo-tutkinnon viime keväänä, nyt on työssä ja käy iltakoulua. Olemme eronneet hänen isänsä kanssa kun tytär oli 12-vuotias, hän jäi isän luokse erossa (ei halunnut jättää ystäviään). Kun hän aloitti lukion hän muutti lähelle minua asumaan. Siitä asti on ollut hankaluuksia hänen kanssaan ja tuntuu väillä ettei jaksa enää.
En tiedä olenko huono äiti, mutta en jaksa enää sitä että hän saa jatkuvasti masennuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja aina säännöllisin väliajoin käyn lääkärissä hänen kanssaan, milloin mistäkin syystä. Joskus tuntuu siltä, että hän käyttää minua hyväksen, jos en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Olen saanut hoitaa hänen kaikki juoksevat asiansa, muutot, työnhaut, raha-asiat yms.
Tiedän, tiedän että olen syyllinen, olen hyssyttänyt liikaa, mutta toisalta kuka jaksaa kuunnella lapsen itkua?
Tyttäreni on jo kohta 20-vuotia, asuu yksin. Suoritti yo-tutkinnon viime keväänä, nyt on työssä ja käy iltakoulua. Olemme eronneet hänen isänsä kanssa kun tytär oli 12-vuotias, hän jäi isän luokse erossa (ei halunnut jättää ystäviään). Kun hän aloitti lukion hän muutti lähelle minua asumaan. Siitä asti on ollut hankaluuksia hänen kanssaan ja tuntuu väillä ettei jaksa enää.
En tiedä olenko huono äiti, mutta en jaksa enää sitä että hän saa jatkuvasti masennuskohtauksia, paniikkikohtauksia ja aina säännöllisin väliajoin käyn lääkärissä hänen kanssaan, milloin mistäkin syystä. Joskus tuntuu siltä, että hän käyttää minua hyväksen, jos en ole huomioinut häntä tarpeeksi. Olen saanut hoitaa hänen kaikki juoksevat asiansa, muutot, työnhaut, raha-asiat yms.
Tiedän, tiedän että olen syyllinen, olen hyssyttänyt liikaa, mutta toisalta kuka jaksaa kuunnella lapsen itkua?
Vastaukset 16
Vanhimmat
eli seurusteleeko tytär? Onko kaunis? Entä suosittu muuten miesten keskuudessa? Nämäkin saattavat vaikuttaa.Rakastava parisuhde tasapainottaa ihmistä.
Tyttäreni on erittäin kaunis, siro ja pikkuinen. Ei ryyppää (käy joskus baareissa), ei käytä huumeita, hänellä on poikaystävä, joka ensiksi jätti tyttäreni pari kertaa ja nyt he ovat ystäviä/seurustelevat satunnaisesti. Poika merkitsee tyttärelleni aika paljon, koska poika on itsekin sydämellinen ja kuunteleva.
Olin tyttäreni luona eilisen illan ja sain hänet rauhoittumaan kun puhelimme kaikista asioista, lähtien siitä kun isän kanssa erosimme ja kävimme läpi tilannetta. Lääkäri hänellä on huomenna, keskiviikkona. Tähän asti hän ei ole suostunut menemään lääkärille kun pelkää miten isänsä suhtautuu asiaan. Nyt kerroin, että emme puhu kellekään mitään, vaikka sanoin että ei ole häpeä sairastua, vaan häpeä on jos ei tunnusta sitä itselle eikä hae apua.
Luulen että hän on joutunut kärsimään ja näkemään aika paljon ennen eroamme. Itse yritin muutaman kerran itsemurhaa ja isänsä kävi aina näyttämässä ja kertomassa mitä äiti nyt taas on tehnyt.
Itse olen päässyt kaikesta yli uuden suhteen myötä ja yritän jaksaa olla tyttäreni tukena niin kauan kuin suinkin kykenen.
Olisi mukava saada kommentteja samanikäisiltä nuorilta, miten te koette isä/äiti -suhteen.
ei mun mielestä ole mitenkään tavatonta,että 20-v saa paniikki-ja ahdistuskohtauksia!Ja ilmeisesti kulkee suvussa,kun kerroit itsekin yrittäneesi itsemurhaa??Mulla on aika samanlaisia kokemuksia,olen 25 nainen ja olen todella kiinni äidissäni edelleen..Äiti on tukenut minua rahallisesti ja juossut kanssani terapiassa,kuunnellut itkuani ja hakenut keskellä yötä luokseen kun sain valtavan ahdistuskohtauksen.Tällä hetkellä asun eri paikkakunnalla hänen kanssaan,mutta edelleen soitan hänelle melkein päivittäin.
Tähän asti äiti on aina ollut tukena,mutta todella pelkään ettei hän kauaa jaksa minua,aikuista ihmistä,tukea.Hän joutuu työssään olemaan terapeuttina muille,miten hän muka jaksaa enää minun kanssani..En tiedä..Haluaisin kyllä olla itsenäinen,pakko kai yrittää.En halua luopua äidistäni!Älä sinäkään luovu omasta tyttärestäsi,olet hänelle ehkä tärkein ihminen maailmassa.
En koskaan luovu tyttärestäni. Olen uudessa avioliitossa eikä mieheni oikein tykkää että autan tytärtäni, en tosi tiedä miksi. Onko hän mustasukkainen? Yritän antaa kaikille tasapuolisesti rakkautta, onhan minulla toinenkin tytär ja kaksi suloista tyttärentytärtä. Mutta jotenkin tämä nuorempi tytär on sydäntäni niin lähellä. Aina en jaksa, mutta niitä kertoja on harvassa, jolloin en menisi auttamaan; ei taida olla ollenkaan.
Tänään menemme tosiaan psykiatrille ja toivon että apu löytyy sieltä.
Olen jo viiskymppinen ja eilen ajattelin, että kovin kauaa minulla ei ole elinaikaa; koska koittaa se hetki jolloin voin ajatella vain itseäni.
että menette tänään psykiatrille. Jos apu ei löydy yhdestä paikasta, niin sitten toisesta. (Itse kerran kävin psykiatriksi erikoistuvan lääkärin vastaanotolla, jolle en ikinä mene toista kertaa...)
Ikävää, ettei miehesi tykkää tyttäresi auttamisesta. Ajatteleeko hän, että tuon ikäisen lapsen pitäisi jo tulla toimeen ilman jatkuvaa äidin huolenpitoa? Vai onko kyse sitten siitä, että kun lapsi ei ole hänen, niin tunneside tyttöön ei ole samanlainen kuin äidillä? Sellainen tilanne oli minun exän kanssa. Tyttöni joutui syntipukiksi, mutta yhteinen lapsemme oli niin hyvä, niin hyvä.
Jaksamista teille kaikille!
Sehän on opittu tapa saada haluamansa ,aloittaa
itkukohtaukset niin isukki on aina luovuttanut.
Sinua narutetaan samalla kaavalla, joten kerro
reilusti että Sinä et ole ohjailtavissa noin.
Jokaisen on kasvettava vastuulliseksi,
Hämmästelen ihmisten ajatuksen juoksua todella. Saapa itse yksikin masennusjakso tai paniikkikohtaus, niin tiedät miltä tuntuu olla henkisesti avuton. Ihmettelen myös vanhempien itsekkyyttä... jättää nyt oma lapsensa ja ihmetellä myöhemmin oireilua. MINKÄ TAAKSEEN JÄTTÄÄ, SEN EDESTÄÄN LÖYTÄÄ. Niin se on!
Tytöllä on masennus. Käyttääkö hän lisäksi alkoholia enemmän kuin tarvitsisi, eli runsaasti? Jos käyttää niin sano tytölle, että pitää kuukauden täysin raittiin jakson ja miettiin olotilaansa uudestaan sitten. Naisen elimistö ei "kestä" rankkaa ryyppäämistä. Miten tytön harrastukset? Jos niitä ei ole, niin sitten olisi jo korkea aika sellaisia hankkia. Sitten, kun löytyy muutakin tekemistä, niin ei enää jaksa murehtia omaa elämäänsä. Ja anna tytön itse hoitaa asiansa. Ei tuon ikäisen enää äitiä tarvitsisi juoksuttaa.
Kannnattaa varmaan kysellä tää muiltakin palstoilta.
Äiti rakastaa ja haluaa auttaa ja suojella lapsiaan aikuisinakin.
Vaikka tyttösi on nuori aikuinen niin silti hän tarvitsee vielä tukea, mutta missä kulkee raja?
Masennus on vakava sairaus ja sitä sairastavan lähimmäiset joutuvat koville, usein kestää aikaa ja vaatii terapiaa toipua masennuksesta. Sitä on raskasta hyväksyä ja kestää äitinä, koska ei voi sairauteen mitenkään vaikuttaa.
Itseäsi loppuun ajamalla ja väsyttämällä et voi auttaa lastasi ja sinulla on oikeus kieltäytyä auttamasta silloin kun et jaksa, halua tai voi.
Parhaiten joskus voi auttaa toista ihmistä opettamalla auttamaan itse itseään ja hakemalla apua ammattiauttajilta.
Tyttäresi on nuori älykäs nainen joka opiskelee, siinä yksi asia mistä voit olla onnellinen.
Toki hän voi testata myös rakkauttasi, koska on asunut isänsä kanssa murrosikänsä niin nyt on sinun vuorosi saada osa siitä irtaantumisen vaikeudesta, mihin joutuu kun kasvaa aikuiseksi ja vanhemmista eroon. Ehkä hän välillä haluaa olla tarvitseva lapsi ja sairastaminen ym. on luvallisia keinoja saada huomiota ja hoivaa.
Tietenkin se on raskasta sinulle, mutta älä jää yksin vaan hae apua jaksamiseesi.
tällaisia ajatuksia, en voi auttaa, mutta toivon teille molemmille voimia!
Tytön mielenterveys ei ole hyvällä tolalla. Onko hänellä lääkitys paniikkioireisiin? Käykö hän mielenterveyden asiantuntijoiden luona keskustelemassa ongelmistaan?
Tytön mielenterveys pitäisi saada kuntoon jotta hän voisi itse huolehtia asioistaan. Ei äidin tehtävin kuulu hoitaa hänen kaikkia asioitaan vaan itse ne on opittava kantamaan ja huolehtimaan. Tosin helppohan minun on sanoa...
Itse muutin pois äitini luota 16vuotiaana toiselle paikkakunnalle. Itse hain kouluun, etsin asunnon, hain sopivat tukimuodot (kelan opintotuet jne) ja olen muutenkin pärjännyt itsenäisesti. Jos olen tarvinut apua, olen soittanut äidille ja kysynyt neuvoa. Se on auttanut paljon ja paljon auttaa se kun itse pystyy huolehtimaan asioistaan. Älä passaa liikaa, mutta anna neuvoja.
luulempa ettet tiedä tyttösi tekemisiä ,ettei olisi pohjinmainen syy lääkeriippuvuus ,oire kuvauksesi vaikutti liiankin tutulta..
Paskan marjat - näin sanoo ehkä isä/äiti joka ei tunne (tai välitä) lastaan.
Mielestäni tässä asiassa on jotakin omituista. Jätit kaksitoistavuotiaan tyttäresi ja nyt uusi miehesi ei hyväksy häntä ja olet väsynyt auttamaan häntä. Minä en nyt oikein ymmärrä ajatusmaailmaasi. Noh... sen voin kuitenkin sanoa ettei ole mikään ihme että nuori oireilee. Tuo parin kympin ikä on vähän sellaista paniikkiaikaa. Itse oireilin myös tuossa iässä. Ja sen voin sanoa että masennuslääkkeet ovat turvallisia ja ne poistavat ahdistusoireet. Suosittelen!
Huomautan, että en jättänyt tytärtäni vaan annoin hänelle tilaisuuden valita.Ex-mieheni oli seurustellut jo vuoden kaksikymmentä vuotta itseään nuoremman naisen kanssa kunnes sain siitä tietää. Tyttäreni ei halunnut jättää kouluansa, koulutovereitansa eikä muuttaa kaupunkiin. Olisiko sitten ollut parempi käydä oikeudessa taistelua kumpia saa pitää lapsen. Onhan sekin aikamoista toisen tunteilla pelaamista.
Uuden mieheni löysin VASTA oltuani yksi yli vuoden, hän ei ole soteknut avioliittoani.
Jos väsyn auttamaan tytärtäni joka täyttää kaksikymmentä, onko se ihme, olenko huono äiti, joka paistaa kirjoituksestai läpi. Miten suhtaututuisitte itse aikuiseen lapseen, joka soittaa noin 4-5 kertaa päivässä ja useimmiten kiukuttelee puhelimessa tai vaatii jotakin. Kahden käden somet riittää laskemiseen montako kertaa hän soittanut muuten vain.
Tässä ei ole siitä kysymys ettenkö rakastaisi lastani, hän on minulle se ainoa rakkaus. Mutta miten pitkälle täytyy venyä, missä on 50 vuotiaan oma elämä.
Viimeisessä Kodin Kuvalehdessä oli osuva kirjoitus äideistä, jotka ovat viiskymppisiä ja lapset ovat lähteneet kotoa. Äiti ajattelee että vihdoinkin alkaa hänen oma elämäsnä, aikaa käyttää itseensä ja ajatella itseään, ruuhka-ajat elämästä on jo menneet. Mutta sitten alkavat omat tai miehen vanhemmat sairastella, jolloin alkaa taas yksi naisen ruuhka-aika.
Itse olen samassa tilanteessa, toisaalla raastaa 20 vuotias tytär, toisalla omat sairaat vanhemmaat, toisaalla toisen tyttären perhekin tarvitsee aikaa ja työelämä vaatii erilaista osaamista kuin muutama kymmenen vuotta sitten.
Milloin alkaa naisen oma elämä, sitten kun makaa vanhainkodissa dementoituneena tai aivohalvauksen saaneena, jolloin on sitten lasten vuoro taas hoitaa äitiä, joka ei pysty enää pyllyään pyyhkiin.
olen itsekkin 50v.toinen tyttöni on aikuinen ja 4-ihanaa lasta,välillä hänellä on ongelmia viihteen kanssa,toinen tyttöni on 12v hyvin oma persoona,näitä kun luotsii ja sovittelee oman terveytensä kanssa ,ehkä mummokuumekkin tulla jolkuttaa niin välillä on vitsit vähissä,mutta mehän olemme äitejä......