äitini kuoli keuhkosyöpään -97 olin silloin 17.v. olen asiasta paljon puhunut ja käsitellyt... ym
mutta ikävä ei vaan helpota, se haittaa ihan arkipäivää, joo ja olen jutellut jopa ns. ammatti terapeuttien ym kanssa. ikävä vaan on siis suuri, ja elämän vastoin käymisten myötä usko mihinkään on vähentynyt jopa välillä kadonnut, toisaalta taas halu uskoa johonkin on kova. mutta jotenkin kaipaa ns todisteita. etenkin omakoht. joten kertokaapas joku oikeasti missä äitini on, mitä hänelle kuuluu, millainen hän oli eläessään. lue n kyllä mutta hyvin epäuskoisena. kiinnostuneena odotan voiko joku oikeasti tietää ja haluaa auttaa surussani ja ikävääni. terv. Miia
mutta ikävä ei vaan helpota, se haittaa ihan arkipäivää, joo ja olen jutellut jopa ns. ammatti terapeuttien ym kanssa. ikävä vaan on siis suuri, ja elämän vastoin käymisten myötä usko mihinkään on vähentynyt jopa välillä kadonnut, toisaalta taas halu uskoa johonkin on kova. mutta jotenkin kaipaa ns todisteita. etenkin omakoht. joten kertokaapas joku oikeasti missä äitini on, mitä hänelle kuuluu, millainen hän oli eläessään. lue n kyllä mutta hyvin epäuskoisena. kiinnostuneena odotan voiko joku oikeasti tietää ja haluaa auttaa surussani ja ikävääni. terv. Miia
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kannattaa muistaa että se mitä elämäksi kutsutaan on äätettömän lyhyt aika, eli äsken odottelimme kesän tuloa ja aivan kohta on joulu. Samoin on koko elämässämmekin.
Ei elämä ala syntymästä ja pääty kuolemaan, vaan nämä ovat vain rajapaaluja.
Suurin asia maailmassa on rakkaus, siksi eläviä ja ns. kuolleitakin kannattaa muistaa rakkaudella. Viha ja toivoton, lamaannuttava suru ja unohduskin tekee kipeää lähimmäisellemme. Valoisa muistaminen ja omasta itsestäsi huolehtiminen on tieto joka menee huojentavana perille. Kannattaa muistaa että kyllä Luoja luoduistaan huolta pitää, niin kuin meistäkin.
Meedioita et tarvitse vaan ota rauhallinen hetki ja äitisi kuva ja tunne mieleesi, tällöin voit kertoa mielessäsi tai ääneen hänelle asioitasi tai lukea kirjaa. Älä tällöin hyppää tästä kontekstista syrjään vaan viivy siinä jo ennalta sovitun ajan mukaisesti.
Maailmalta löytyy monenmoista juttua ja tarinaa kuolemanjälkeisestä elämästä, eikä kaikki voi olla totta. Itse olen aina suhtautunut varauksellisesti kertomuksiin tuntemattomasta, mutta hiljakkoin luin kirjan jonka sanomaa pidän melko uskottavana. Kirjan nimi on Elämää elämien välissä, ja sen on kirjoittanut Michael Newton. Se perustuu syvähypnoosissa tehtyihin tutkimuksiin. Siinä tuhannet eri ihmiset -kulttuuritaustoistaan huolimatta- antavat hyvin samanlaisen kuvan kokemuksistaan eri inkarnaatioiden välillä.
Suosittelen tuota kirjaa lämpimästi. Kannattaa ehdottomasti lukea se. Mikäli siinä mainitut asiat ovat todellakin totta, on äitisi aika mukavassa paikassa tällä hetkellä, ja voi aika ajoin nähdä sinut niin halutessaan. Aikanaan tapaat äitisi jälleen. Hän on todennäköisesti naapurisi siellä ylempien sfäärien kodeissa joista olette kerran tänne tulleet.
Tarkennus vielä sen kirjan nimeen. Se oli:
Sielujen matka -Elämää elämien välillä.
Ja se on kylla ihan suositeltavaa lukemista...lisaksi se antoi PALJON ajattelemisen aihetta.:) Ihan positiivisessa mielessa.
Jos asia on, kuten Newton antaa ymmartaa, ei meilla todellakaan ole mitaan "hataa" loppupelissa, vaan kaikki oli jo ennalta suunniteltua...
Homma ei toimi ihan noin "kauko-ohjatusti" kovinkaan hyvin...(toisaalta muutamia kauko-kykyjakin saattaa olla olemassa)
Eli jos haluat ns. meedioistuntoon, taytisi sinun menna sinne henk.koht...siihen tilanteeseen tarvitaan myos ihan tietynlainen tunnelma ja "yhteys"...
En osaa kylla nyt suositella ketaan meediota (eika taalla saa ns. mainostaa), mutta saat varmasti itsekin asiasta selvaa halutessasi.
Ota kuitenkin huomioon, etta huijareitakin saattaa olla liikenteessa...
Itse asiassa tuo, mita novis ehdotti, on kuitenkin PAREMPI vaihtoehto...jos olet vahaakaan "herkka", saat kylla jonkinlaisen yhteyden aikaiseksi tai ainakin aitisi "kuulee ja nakee", mita teet.
Eli rauhoitu siis hetkeksi ja mieti mielessasi aitiasi...voit vaikka "puhua" hanelle ihan aaneen ihan mita sanoisit silloinkin jos han olisi fyysisesti elossa.
Saattaa olla, etta aitisi tulee uniisi sen jalkeen...tai sitten saat muutenvain "tunteen" siita, etta han on lasna/kuuli mita sanoit.
"Ota kuitenkin huomioon, etta huijareitakin saattaa olla liikenteessa..."
joo, suurin osa on aitoa näkijää ja meediota, mutta ihan pari kolme saattaa olla huijaria.
puhelut maksaa monta euroa minuutti ja kun älykkyysosamäärältään todella vajavainen läskitiinu vihdoin ymmärtää sulkea puhelimen jonka toisessa päässä juttuluurissa ennen
työskennellyt raisa 49, utelee perhesuhteista vaikka "näkijän" pitäisi ne jo tietää ollakseen aito, on liian myöhäistä, rahat ovat jo "myyttisen meedion" tilillä ja ne törsätään seuraavalla kreikanmatkalla kostas temeridihippididippidiksen kanssa ouzoa tintatessa.
Että ihan vaan "parikolme" siis on niitä feikkejä.
ei jumalaare mikä ajaa ihmisen aivolohkon niin epävireeseen että tuntee omaavansa "kykyjä" ?
Vai onko vain hienoa kuvitella olevansa jotain erikoista saadakseen netissä ystäviä ja edes jonkun kenen kanssa jutella?
Sytytetään parit suitsukkeet ja ynistään peilin edessä loitsuja naapurin jarkolle jotta lottorivin kanssa onnistaisi.
tuijotellaan peilin sisälle ja nähdään tunnin kyttäyksen jälkeen puoliunessa riivaajia, mutta unohdetaan se että nukkuma-asento saa näkemään paskaa unta ja siksi mielikuvitus tekee tepposet ja sepposet.
Voi jännä, loitsikaa mullekin oi näkijät.
Akrapadaprakapokkus!!!!!Olet Sieni!!!
"Sytytetään parit suitsukkeet ja ynistään peilin edessä loitsuja naapurin jarkolle jotta lottorivin kanssa onnistaisi." (jne...)
Olipas huvittavaa tekstia.:) Siis huvittavan huvittavaa...:)
SIIS juuri noin, kuten edella kuvaat, niin minahan EN tee...huvittaisi itsekin riehua joidenkin suitsukkeiden kanssa...
Nama "yliluonnolliset jutut" ovat vahan sellaisia, etta tarvitset yhden-pari OMAkohtaista kokemusta, ennenkuin tiedat, mista on kyse.
Joo, juttelin yhden meedion kanssa, 35e maksoi (minulle nyt isoraha) eikä äitini ikävä ja tuon puoleis asiaan tullut itselleni sen parempaa oloa. horoskooppi asia ihan mielenkiint. mutta se joka mieltäni eniten painoi ei helpottanut yhtään. paha olo siis jatkuu ja usko mihinkään entisestään himmenee, onkohan mitään henkimaailmaa olemassakaan. en saa mitään lämmön tunnetta tai yhtään mitään voiko joku auttaa, tuskin!
Tuskin ehdit vielä tässä ajassa lukea Newtonin kirjaa jota sinulle suositeltiin!?
Voi ei...luitko tuon kirjoittamani kohdan "Parempi vaihtoehto"...?
Laitoin sen siihen hyvin pian sen jalkeen kun olin "kehoittanut" meedioistuntoa...
Koska TOTTAKAI asia olisi kaikin puolin parempi, jos sinulla olisi SUORA yhteys aitiisi...
sinua. Voisitkos mainita ekaksi mikä toisi sinulle sen lämmön tunteen?
Voisit sitten antaa myöskin puhelinnumeron mistä tavoittaisin sinut.
P.S. Visalla tai Masterilla voit sitten maksaa.
Ei koskaan, sellainen on epäasiallista ja julmaa. Sääli, että inhimillisyys tuntea empatiaa toista kohtaan on katoamassa oleva taito.
Mikäli palstalla ilmenee julkisia puhelinnumeroita, sähköpostiosoitteita tai muita yhteystietoja muutoin kuin rekisteröityneiden nimimerkkien galleriasivuilla tulen ne Suomi24 sääntöjen mukaisesti poistamaan.
Provoamisesta ja trollaamisesta palstalla sanon vielä, ettei sellainen ole suositeltavaa, etenkään kun se kohdistuu toisen aitoon suruun ja vaikeaan elämäntilanteeseen. Kuolema on jokaiselle henkilökohtainen asia ja se vaatii pitkää surutyötä. Sellaisena siihen pitää suhtautua kunnioittaen ja muistoja varjellen. Vaikka elämä aikanaan kantaa jokaisen kohdalla voi kuolemasta johtuva elämänmuutos olla vaikea ja arjen rutinoituminen vaatia pitkänkin prosessin. Kuinka kukaan voi provota toisen surulla? Kuinka kukaan edes kehtaa sellaista tehdä?
Alkuperäisen viestin kirjoittajalle voimia kestää arki ja tuleva, ajan myötä jäljelle jää vain oleellisin. Ja se on rakkaus.
Elisant
kittos kauniista sanoistasi, rupesin kyllä miettimään että ehkä nettikään ei ole oikea paikka surustani puhua ja kaikenlaisia tyyppejähän täällä on. hyviäkin ihmisiä, mutta joukkoon mahtuu muitakin. ehkä jatkan ahdistuksieni kanssa ilman nettiä.
Internet on oma maailmansa, johon todellakin on syytä suhtautua pienellä varovaisuudella. Paljon hyvää Internetistäkin toki löytyy surutyötä tekevälle, on online-sururyhmiä ja vertaiskeskustelupalstoja, joissa voi vaihtaa ajatuksia samanhenkisten kanssa. Maailma on siitä ihmeellinen paikka, ettei koskaan tiedä missä kohtaa sen sukulaissielun, jonka kanssa keskustelu auttaa taas askeleen eteenpäin tällä kivikkoisella tiellä.
Laitan sinulle tähän muutaman linkin, joiden avulla voit miettiä, josko niistä olisi apua sinulle:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000156&subcat=699
http://www.tukiasema.net/
http://www.mielenterveys-taimi.fi/verkko/keskustelu/yleinen.htm
Oman paikkakunnan erilaiset yhteisöt, seurakunnat ja järjestöt järjestävät erilaisia palveluita, joihin kannattaa ottaa yhteyttä. Koskaan ei tiedä mikä auttaa ja mistä sen avun omalla kohdallaan saa.
Surusta vielä muutama sananen... Omalla kohdallani olen myös menettänyt äidin syövälle. Joulun alla siitä tulee vuosi täyteen. Vuosi surua ja kasvamista siihen tosiasiaan, ettei äiti ole siinä hoputtamassa tekemään sitä tai tätä tai halaamassa sillon kun on vaikeaa. Joku sanoi minulle kuluneen kevään aikana että aika aina jakaantuu ennen ja jälkeen äidin kuoleman, ja se on totta. Paljon on oppimista ja surutyötä, jos tämä suru, ikävä ja kaipuu koskaan katoaakaan. Mutta toisaalta, onko sen edes tarvetta? Aika lieventää paljon ja oleellisin jää muistoihin, joita sinä kannat mukanasi ja jotka sinä siirrät perintönä omille lapsillesi. Ja oleellisin on se rakkaus. Muulla ei ole väliä.. ei edes oikeasti.
Jaksamista Miia, iloa ja valoa tulevaan jouluun. Elämä kantaa kyllä, luota siihen.
Elisant
Elisant puhui asiaa.
Muista, etta suomi24-keskustelupalstoilta loytyy myos sellainen palsta kuin "Kuolema ja suru".
(siella eivat yleensa trollit kauheasti "viihdy")
xxxxxxxxxxx
Mina en missaan nimessa halunnut, etta haaskaisit rahojasi johonkin "turhaan"...tunnen vain ITSE eraan taitavan "medioottisen" henkilon, jolta olen itse saanut paljon apua.
Tarkoitus oli auttaa, ei muuta.
(Olen edelleenkin sita mielta, etta voit kokeilla OMAA, suoraa yhteytta aitiisi.) Tiedatkos, ei se vaadi kuin sen, etta AJATTELET hanta.:)
Vaikka et itse kuulisi/nakisi aitiasi, olen varma, etta HAN kuulee/nakee.
ota yhteyttä tänne:
http://www.henkinenkehitys.fi/index.htm
..itse olen saanut täältä avun ja rauhan äidin, isän ja tyttären poismenon jälkeen..ja paljon todisteita henkimaailman läsnäolosta.
ja tällä ei sitten ole mitään tekemistä "spiritismin" eli alhaisten pöytäistuntojen kanssa. Istunto (yksityis/yleisö)
aloitetaan aina rukouksella jossa pyydetään taivaanisän suojelua..valon maailma ei koskaan halua vahingoittaa ketään eikä sieltä tulla koskaan kertomaan mitään pahaa..Sitä ei siis tarvitse pelätä. Mene vaikka yleisöistuntoon ihan vain katsomaan, voit saada vaikka viestin..
ja vaikka et sillä kertaa saisikaan, saat rauhan sydämeesi.
otinkin yhteyttä juuri tähän yhdistykseen sieltä tuli kotiini aivan ihana meedio joka toi esille useamman ihmisen jotka ovat kuolleet lähipiiristäni. myös äitini tuli tunnistetuksi!!!! vieläkin olen vähän ihmeissäni, että voiko tämä todella olla näin? ja omakoht kokemusta tai jotain muuta vielä himoan? on vaan vaikea mennä mihinkään tapahtumiin kun on niin pienet lapset eikä mitään tukiverkostoa mihin hoitoon ym. kiitän kaikkia vastanneita ja valoa on siis risujen seassakin. hyvää joulua.
hienoa jos kertoisit äitisi nimen... voisi joskus yrittää ottaa spiritismi istunossa yhteyttä...?