Miksi

Olen yhtämieltä kirjoittajan kanssa siitä, että totuus on tavoittelemisen arvoinen asia oikeudenkäynneissä.

Totuutta ei voi kuitenkaan tavoitella millä hinnalla hyvänsä. Syytetyn valehtelemisen suhteen hinta, mikä valehtelun rankaisemisesta seuraisi koituisi niiden "rehellisten" rikollisten kannettavaksi, jotka tunnustaisivat tekonsa. Tämä ei ole järin järkevä keino kannustaa rikoksen tekijää tunnustamaan tekojaan, mikä kuitenkin on sekä syytetyn että uhrinkin kannalta paras ratkaisu.

Ne häikäilemättömät rikolliset, jotka valehtelisivat, pääsisivät puolestaan todennäköisesti rangaistuksetta suurimmasta osasta teoistaan, koska valehtelusta useissa tapauksissa on suhteellisen vaikea saada ketään kiinni ilman pitäviä todisteita. Haitan rikollisesta teosta rangaistuksen muodossa kärsisivät siis "rehelliset" rikolliset häikäilemättömien sijasta. Kuitenkin juuri ensiksi mainittujen tulisi saada lievempi rangaistus.

Rikoksen uhrin eli asianomistajan ei muuten oikeudenkäynnissä tarvitse puhua totta RANGAISTUKSEN UHALLA. Asianomistajaa rangaistaan ainoastaan esitutkinnassa annetusta totuudesta poikkeavasta lausunnosta. Oikeudenkäynnissä asianomistajaa voidaan rangaista vain, jos häntä kuullaan totuusvakuutuksen nojalla, mikä tapahtuu erittäin harvoin. Tämä johtuu juuri siitä, että asianosaisten lausunnot olisivat samalla viivalla tuomarin edessä (eqality of arms).

Toisaalta pelkkä syytetyn oikeus vaieta ei olisi riittävä turvamaan hänen oikeusturvaansa, koska tuomari arvaisi, kuka on syyllinen sen perusteella, että tiukan paikan tullen syytetty vaikenisi. Tätä olisi tuomarin vaikea jättää huomioon ottamatta, vaikka kuinka yrittäisi.