moikka!
ajattelin kysyä Teiltä millaista se inttileskeys on? mun poikaystäväni alottaa asepalveluksen 6.1.2006 ja mua pelottaa ihan hirveästi miten se tulee kestämään, ollaan nyt seurusteltu 2kk ja rakastan sitä kyllä hirveästi mutta oon kuullu, että intti on aika kamalaa aikaa suhteen kannalta! miten teillä on menny se aika kun poikaystävät ovat olleet kurkkusalaattipuvuissa ja millaista on ollu? kova ikävä? onko paljon lomia? voidaanko ne pakottaa auk tai ruk? kokemuksia? kertokaa, mulla on jo valmiiks tosi surkee olo! :((
ajattelin kysyä Teiltä millaista se inttileskeys on? mun poikaystäväni alottaa asepalveluksen 6.1.2006 ja mua pelottaa ihan hirveästi miten se tulee kestämään, ollaan nyt seurusteltu 2kk ja rakastan sitä kyllä hirveästi mutta oon kuullu, että intti on aika kamalaa aikaa suhteen kannalta! miten teillä on menny se aika kun poikaystävät ovat olleet kurkkusalaattipuvuissa ja millaista on ollu? kova ikävä? onko paljon lomia? voidaanko ne pakottaa auk tai ruk? kokemuksia? kertokaa, mulla on jo valmiiks tosi surkee olo! :((
Vastaukset 4
Vanhimmat
Rankkaahan tämä on, pakko se on myöntää. Oma mies meni inttiin II/05 eli heinäkuussa 2005. Palvelus loppuu 6.1.2006 perjantaina, jonka jälkeen ei hänen enää armeijan harmaisiin tarvitsekaan sitten mennä :)
Alussa oli 3 viikon gines, eli kaksi viikonloppua ja lähes kolmas oltiin aluksi erossa toisistamme. Sen jälkeen on ollut gineksiä noin joka kolmas viikonloppu, mutta nyt loppuivat nekin. Kännykkää eivät hirveästi voi käyttää, tänään olen kuullut omastani sellaisen parin viestin verran. Siihen on tosin jo valitettavasti ehtinyt tottua...
Jotkut sanovat, että armeija on suhteen laadun mittari. Ts. jos nuorien suhde kestää armeijan ylitse, se kestää mitä vain. En tosin tiedä kuinka totta tuo on, mutta ainakin meitä tämä on onneksi vain vahvistanut ja ollaan tultu tänä aikana paljon läheisemmiksi, kun aikaa on toisen seurassa rajallisesti. Sunnuntait tosin ovat hirveitä kun toisesta aina joutuu luopumaan, mutta tavallisimmin perjantaina saa kullan jo kotiin kainaloon, niin eiköhän tämä nyt kerran elämässä mene :)
"Ts. jos nuorien suhde kestää armeijan ylitse, se kestää mitä vain."
Nuorten haaveita, valitettavasti, useimmiten. Itse olin exäni/ensirakkauteni kanssa 2,5 vuotta yhdessä, väliin mahtui myös inttileskeys. Minä olin suhteen alussa 16, hän 22.
"Leskeysaikani" kesti hieman päälle puoli vuotta, lomia miehellä oli joskus kahden, joskus kolmen viikon välein. Kaikki vapaat viikonloput hän vietti meillä, muistan kuinka itkin joka kerta kun piti saattaa hänet bussiin.
Kyllähän silloin tuntui että löysin heti ensimmäisellä kerralla sen elämäni oikean. Tunsin että voisin rakastaa häntä vanhuuteen asti.
Mutta eipä näin käynyt, etäännyimme toisistamme ja oli muitakin tekijöitä. Erosimme melko rauhallisesti, mutta vaikka tänä päivänä erostamme on melkein 3 vuotta, hän on minulle katkera. Minua surettaa vieläkin ja toisinaan jopa kaipaan häntä itkuun asti. Mutta tiedän että asiat eivät muuttuisi vaikka tilanne tästä tekisikin tempun, että palaisimme yhteen.
Että näin.
Luitkohan, Suunnikka tekstini ihan loppuun asti?
"Ts. jos nuorien suhde kestää armeijan ylitse, se kestää mitä vain" lausahdusta seurasi teksti:
"En tosin tiedä kuinka totta tuo on, mutta ainakin meitä tämä on onneksi vain vahvistanut ja ollaan tultu tänä aikana paljon läheisemmiksi, kun aikaa on toisen seurassa rajallisesti."
En minä sanonutkaan, että se olisi ehdoton tosiasia.
Minunkin kihlattuni pääsee pois 6.1.2006 ja ihan hyvin on mennyt. Ainut asia mistä meillä on oikeastaan ollut riitaa, on juominen. Yleensä joka lomilla hän on halunnut juoda jotta jaksaisi olla siellä.
Aluksi se oli tosi rankkaa, mutta kaikkeen tottuu. Ikävä on kova kun toinen on kiinni useammman viikon kerrallaan, mutta sitäkin ihanampaa on sitten nähdä. Kyllä sen kestää ja enemmänhän sillä miehellä on siellä kestämistä kuin meillä kotona ;) Voimia!