Rauhan oppositio ja "sotarikolliset"

Sakista puuttui siis kansanedustaja Arvi Turkka, kun listassa oli vain 32 nimeä.


Täytyi ottaa oikeat kirjat hyllystäni esille ja sieltähän ne täydelliset nimilistat löytyy:

Tanner, Suomen tie rauhaan sivu 107-108, kertoo noitten kaikkien tyyppien nimet.

Tämä puuttui listastani aikoinaan: 33. Arvi Turkka, ke

Gunnar Henrikssonin nimi esiintyy listassa kahdesti! G,H, oli lehtimies, joka valittiin eduskuntaan vasrta vuoden 1948 vaaleissa.

Tässä aiheesta. Maasalon tutkielman pätkä aluksi, loput saatte kaivaa linkistä.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/9080365

>>>Erkki Maasalo HY/Yhteiskuntahistorian laitos/Poliittinen historia. RAMSAY SUOMEN DIPLOMATIAN JOHTAJANA. LÖYTYYKÖ UUTTA JATKOSODAN VUOSILTA 1943-1944?

Edwin Linkomiehen hallitusta muodostettaessa haettiin selkeästi uudelleen suuntautumista Pohjolaan sekä parempaa yhteyttä Yhdysvaltoihin. Hallituksen ulkopuolelle jätettiin Isänmaallinen kansanliike, IKL. Ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Ragnar Furuhjelm oli pitänyt marraskuun lopulla 1941 eduskuntapuheen, jossa hän korostetusti viitoitti puolueen orientoitumisen Pohjolaan, erityisesti Ruotsiin. ”Me pidämme maamme tulevaisuuden ehtona, että Suomi pysyy järkkymättä sillä ulkopolitiikkansa peruslinjalla, joka virallisesti julistettiin vuonna 1935---” (Sv. gr. prot. 29.11.1941. Sv.centr.ark.) Toinen puolueen keskeisistä linjauksista oli ystävällisten suhteiden ylläpitäminen ja niiden parantaminen Yhdysvaltoihin. USA:n ulkoministeri Hull oli lähettänyt Neuvostoliiton diplomaattiseen keskukseen Kuibysheviin 17.11. 1942 sähkeen, jossa selkein sanoin esitettiin Yhdysvaltojen vastenmielisyys Wittingiä kohtaan. Sähke siepattiin Suomessa ja toimitettiin Rytille. ”Pidämme Wittingiä ja hänen ministeriötään niin saksalaismielisenä, että me odotamme suhteidemme Suomeen vain jatkuvasti huononevan emmekä näe mitään mahdollisuutta Suomen lähentyä uudelleen Yhdysvaltoja, ennen kuin hänen tilalleen on tullut toinen mies.” (Special telegram 17.11. 1942, nro 184. KA/RR/42.) Tämä sähke oli Suomessa siepattu, purettu sekä jaettu valtiojohdon tietoon. USA:n ulkoministeri lähetti myös Helsinkiin v.t. asiainhoitaja McClintockille kaksi päivää myöhemmin salasähkeen, jonka Suomen tiedustelu oli niin ikään siepannut. Siinä todettiin, että State department halusi tehdä epävirallisella tavalla tiettäväksi sellaisille suomalaisille (mm. Eljas Erkko - E. M.), jotka ovat huolissaan Suomen ja meidän välisistämme suhteista, että jos Suomen hallituksella on todella halua parantaa suhteita USA:han, on Wittingin virassaan pysyminen siinä pahasti esteenä.” - Kehotamme Teitä pitämään kosketuksenne Wittingiin absoluuttisesti miniminä kaikissa tapauksissa”. (Ulkoministeri Hullin sähke Helsinkiin 19.11. 1942. No 1015. KA/RR/42)

Helppoa nähdä, mistä tuo lista on kopsattu:

http://suomenhistoriaa.blogspot.com/2009/03/kekkosen-kelkankaanto.html

Rauhanoppositio

Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli 33 niin sanottuun rauhaopposiotoon kuuluneen, pääasiassa ruotsinkielisen tai SDP:n vasemmistosiipeen kuuluneen poliitikon allekirjoittama kirjelmä joka luovutettiin jatkosodan aikana 5.elokuuta 1943 presidentti Risto Rytille. Kirjelmässä esitettiin allekirjoittajien huoli Suomen tulevaisuudesta sekä huonontuneista suhteista Yhdysavaltoihin ja esitettiin toivomus että hallitus ryhtyisi mahdollisimman nopeasti toimenpiteisiin rauhan saavuttamiseksi ja Suomen irrottamiseksi sodasta.
Rauhanopposition toiminta sai alkunsa tammikuussa 1943 ruotsalaisen Nyliberala studentförbundetin jäsenten keskuudessa. Oppositio halusi että Suomen hallitus aloittaisi rauhanneuvottelut Neuvostoliiton kanssa ja irtautuisi sodasta jo ennen syksyä 1943. Opposition edustajat harkitsivat jopa varjohallituksen perustamista Lontooseen ja Tukoholman käyttämistä tällöin väliasemana. Rauhanoppositio laajeni pian muihinkin poliittisiin ryhmiin ja siihen kuului lopulta muun muassa SAK:n puheenjohtaja Eero A. Wuori, K.A.Fagerholm, Sakari Kilpi,Sakari Tuomioja, Urho Kekkonen, Åke Gartz, J.O.Söderhjelm, Ralf Törngern, Nils Meinander ja C.O. Frietsch.

Kolmenkymmenenkolmen kirjelmä oli rauhanopposition huomattavin hanke vuoden 1943 aikana. Kirjelmän laatijat olivat Huvfudstasbladetin entinen toimittaja ja Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikkö Nils Meinander, kansanedustaja Atso Wirtanen, lakitieteen tohtori C. O. Frietsch ja rehtori Laurin Zilliacus. Kirjelmän allekirjoittivat seuraavat henkilöt:
Gunnar Henriksson, kansanedustaja
Ernst von Born, kansanedustaja
Ernst Estlander, kansanedustaja
C. O. Frietsch, kansanedustaja
Ragnar Furuhjelm, kansanedustaja
Uuno Hannula, kansanedustaja
L. A. Heljas, kansanedustaja
J. L. Jern, kansanedustaja
Sylvi-Kyllikki Kilpi, kansanedustaja
Gottfried Lindström, kansanedustaja
Mauno Pekkala, kansanedustaja
M. Peltonen, kansanedustaja
Yrjö Schildt, kansanedustaja
Ralf Törngren, kansanedustaja
Yrjö Welling, kansanedustaja
K. J .Wenman, kansanedustaja
Atos Wirtanen, kansanedustaja
Väinö Voionmaa, kansanedustaja
John Österholm, kansanedustaja
Henrik Antell, toimittaja
Gunnar Henriksson, toimittaja
Eirik Hornborg, toimittaja
Frans Keränen, toimittaja
E. Sundquist, toimittaja
Fredrik Valros, toimittaja
Kurt Antell, fil.maist.
Arvo Inkilä, fil.maist.
Yrjö Kallinen, osastopäällikkö
J. W. Keto, kaupunginjohtaja
Hugo E. Pipping, professori
Yrjö Ruutu, fil.tri, rehtori
Laurin Zilliacus, fil.tri
Arvi Turkka, kansanedustaja

Kirjelmän teksti julkaistiin kuitenkin 6.elokuuta ruotsalaisessa Dagens Nyheter-lehdessä ja se aiheutti suuren kohun. Zilliacusta tai Meinanderia epäiltiin tästä uutisvuodosta ja pääministeri Edvin Linkomies erotti Meinanderin Valtion tiedotuslaitoksen apulaispäällikön virasta. Kirjelmän julkistamisen seurauksena pääministeri Linkomies piti 3. syyskuuta 1943 ulkopolitiikkaa käsitelleen puheen eduskunnan salaisessa istunnossa. Tässä puheessa jonka sisältö vuoti pian julkisuuteen Linkomies sanoi että Suomella on oikeus lopettaa sota oman harkintansa mukaan.

Kirjelmä ja sitä seurannut Linkomiehen puhe herättivät epäluuloja Saksan johdossa. Saksalaiset asettivat rajoituksia sotilasavulleen ja järjestivät katkoksia syksyn aikana Suomen viljantoimituksissa. Nämä tyytymättömyyden osoitukset jatkuivat aina joulukuun puoliväliin 1943. Toimitukset palautuivat sopimusten mukaisiksi sen jälkeen kun rauhanoppositioon kuulunut SDP:n ministeri K. A. Fagerholm oli eronnut omasta pyynnöstään Linkomiehen hallituksesta 17. joulukuuta. Fagerholm oli ärsyttänyt Saksaa pidettyään 3. marraskuuta Helsingin Työväenyhdistyksen Norja-illanvieton yhteydessä puheen jossa hän tuki norjalaisten vapaustaistelua Saksan miehityshallintoa vastaan.

Sodanjohto näki punaista rauhanopposition toiminnassa

Sodanjohto ja sotilaat eivät ymmärtäneet rauhanopposition toimintaa ja pitivät sitä vahingollisena Suomelle. Heidän mielestään rauhanopposition toiminta oli isänmaan petosta. He katsoivat, että näin menetetään neuvotteluasemia lopullisissa rauhanneuvotteluissa. Oli selkeä näkemysero Suomen poliittisen johdon ja sotilaallisen johdon toiminnassa.

Lähdeaineisto: Valitut Palat Itsenäinen SuomiISBN 951-9079-77-7
Juhani Suomi Urho Kekkonen 1936-44 Myrrysmies ISBN 951-1-09189-1

Nyt sama tilanne Brysselissä.

Nyt ollaan taas antautumassa mutta Brysselissä. Suomi mitä todennäköisemmin antautuu ja myöntyy antamaan äänioikeutensa eteläeuroopalaisille tummille miehille ja heidän edustamilleen velkaantuneille maille. Nyt sitten meiltä otetaan mitä otettavissa on euron pelastamisen nimissä. Kataisella on todellinen halu antautua kuten oli Paasikivelläkin aikoinaan. Nähkääs vain miten helpotunut Katainen on kun tulee takaisin Brysselistä, kun ei enää tarvitse jatkossa välittää Suomen opposition painostuksilta pitää omia puoliaan eurokriisissä.

antauduta, vaan pyritään ottamaan Suomen etu ja yhteinen etu huomioon oikeassa suhteessa. Kyllä Katainen pitää Suomen puolta.

Oppositio taas ei pysty muuhun kuin soittamaan suutaan ja esittämään perusteettomia väitteitä. Muuhun et pysty sinäkään,.