Oli alkava talvi. Täysikuu loi varjojansa kimaltelevalle ja koskemattomalle hangelle. Kävelin yksin ja hiljaa tietä pitkin kotiin päin. Oli kylmä. Kävi lieto tuulenvire. Kiristin askeleitani nopeammiksi. Niskassani tuntui koko ajan tunne, että minua tarkkailtiin. Vilkaisin nopeasti taakseni, mutta näin vain tyhjyyttä silmieni edessä. Käänsin katseeni eteenpäin ja jähmetyin paikoilleni. Edessäni seisoi mustiinpukeutunut ja kalpea mies. Mies, jota olin niin kauan kaivannut. Mies, jota rakastin koko sydämestäni. "You" sanoin tuskin kuiskausta kuuluvammin, kuitenkin jokaisesta kirjaimesta tihkui ikävä ja syvä rakkaus. Hän hymyili minulle ja kohotti kättänsä minua kohti kuin kutsuen minut luokseen. Hän siveli poskeani pitkillä ja kylmillä sormillaan. Hänen kapeat huulensa muodostivat ilmaan sanat "I love you". Sitten hän oli poissa. Vajosin polvilleni kuun kalpean säteen valaisemalle hangelle. Painoin kasvoni kämmeniini ja itkin.
ikävä
Nagi
2175
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hieman nuottikorva särähtää kohdassa jossa vilkaisee taakseen ja näkee silmiensä edessä tyhjyyttä. Jollain toisilla sanoilla ehkä voisi kokeilla?
Muuten aika turvallisilla vesillä seilaat tarinan suhteen ja se tekee siitä tylsähköä, hieman lisää särmää ja voi parantua huimasti.
Arvoasteikolla 1-10
Tästä kirpeähkö 6
T. ®Sherlokki © 2005
Tykkäsin tosi paljon, tuli ihan olo lukiessa tuota:)