SURUJEN SUMMA
Mikä onkaan surujen summa,
silloin, kun luulit voineesi rakastaa...
Mikä onkaan luottamuksesi hinta,
kun luulit voivasi laskea muurit sydämen.
Kuinka kovin se sattuukaan,
kun mennet haavat auki revitään,
ja ihminen,
joka oli sinulle kaikki,
koko elämäsi perusta,
heitti kaiken tuulien vietäviksi.
Välittämättä sydämesi tuskasta,
ottaen sielusi ja heittäen sen ilkkuen menemään.
Kuinka pahalta se tuntuukaan,
kun huomaat,
että ne sanat,
jotka luulit olevan vain sinua varten,
onkin kuiskittu vieraaseen korvaan.
Kun ne kädet,
jotka hieman aiemmin pujottivat sormuksen sormeesi,
hyväilivätkin jo toista.
Kun ne huulet,
jotka aikoinaan sulattivat jään sydämesi ympäriltä,
suutelivatkin toista naista.
Sinä, Rakkaani,
olet anteeksi pyytänyt.
Ja minä annoin uuden mahdollisuuden.
Kipu vain on vielä niin kova.
Enkä uskalla vielä luottaa,
en uskoa tulevaan.
Ehkä jonain päivänä...
Ehkä jonain päivänä sydämeni on taas ehjä.
Ja uskaltaa luottaa - rakastaen.
Siihen saakka,
anna minulle aikaa.
Koska pettymys jonka koin,
oli niin suuri.
Se asetti kaiken uusiin uomiin.
Minä pidin rakkauttamme
joutsenten rakkautena.
Uskollisena - ikuisesti.
Mutta nyt ovat joutsenet nousseet lentoon,
muuttaneet kodistamme pois.
Perustus on sortunut
ja
joudumme kaiken aloittamaan alusta.
etsien uudet elementit,
joiden varaan rakentaa.
Silti toivon,
kenties joskus,
joutsenet palaavat,
antaen sydämeeni sen uskon,
minkä nyt kadotin.
Mikä onkaan surujen summa,
silloin, kun luulit voineesi rakastaa...
Mikä onkaan luottamuksesi hinta,
kun luulit voivasi laskea muurit sydämen.
Kuinka kovin se sattuukaan,
kun mennet haavat auki revitään,
ja ihminen,
joka oli sinulle kaikki,
koko elämäsi perusta,
heitti kaiken tuulien vietäviksi.
Välittämättä sydämesi tuskasta,
ottaen sielusi ja heittäen sen ilkkuen menemään.
Kuinka pahalta se tuntuukaan,
kun huomaat,
että ne sanat,
jotka luulit olevan vain sinua varten,
onkin kuiskittu vieraaseen korvaan.
Kun ne kädet,
jotka hieman aiemmin pujottivat sormuksen sormeesi,
hyväilivätkin jo toista.
Kun ne huulet,
jotka aikoinaan sulattivat jään sydämesi ympäriltä,
suutelivatkin toista naista.
Sinä, Rakkaani,
olet anteeksi pyytänyt.
Ja minä annoin uuden mahdollisuuden.
Kipu vain on vielä niin kova.
Enkä uskalla vielä luottaa,
en uskoa tulevaan.
Ehkä jonain päivänä...
Ehkä jonain päivänä sydämeni on taas ehjä.
Ja uskaltaa luottaa - rakastaen.
Siihen saakka,
anna minulle aikaa.
Koska pettymys jonka koin,
oli niin suuri.
Se asetti kaiken uusiin uomiin.
Minä pidin rakkauttamme
joutsenten rakkautena.
Uskollisena - ikuisesti.
Mutta nyt ovat joutsenet nousseet lentoon,
muuttaneet kodistamme pois.
Perustus on sortunut
ja
joudumme kaiken aloittamaan alusta.
etsien uudet elementit,
joiden varaan rakentaa.
Silti toivon,
kenties joskus,
joutsenet palaavat,
antaen sydämeeni sen uskon,
minkä nyt kadotin.
Vastaukset 6
Vanhimmat
nimimerkillä kokemusta on... kaikki särkyi vaikka kuinka yritti..
Olisikohan peiliin katsomisen aika ja miettimisen
onko itse ollut luottamuksen arvoinen..
Toisen tekemiset ja tekemättömätkin tekemiset kyllä nähdään, mutta ei omia.
Niinpä, peiliin olisi hyvä katsoa meidän jokaisen. Ja ehkä kaikkein eniten sen, joka ajattelee ongelmien ja luottamuksen puuttumisen johtuvan toisesta tai hänen teoistaan. Niin se vain on, että itseään voi muuttaa..
mikä paska. ei se sua satuttanu vaa pyörii oma elämäs paskassa. sä oot ansainnu parempaa. pääsit paskasta eroo
Häntä ? Vastaan " Rakastat"
Tuon pettymyksen kokeneena
kaikki perustukset hajonneena
Ei tunteet entiselleen enää palaa
rakkaus pysyy piilossa, kytee hiljaa salaa
Ei antaudu enää avoimena
ei samalla tavalla ihailevana
Rakkaus on turtunut
syvästi murtunut
Sydän katkerasti pettynyt
kerran irti repeytynyt
Laastari laastarin päällä
syvällä sisällä sydämessä täällä
Aika entinen ei koskaan enää palaa
sydän edessäsi ei enää sulle sulaa vahaa
Taas yhdessä elämme, rakastavaisia olemme
ei kuitenkaan sama asia, tää yhteinen elomme
Näin minäkin koin pettymykseni