Miksi teatteria?

kyllä kyllä.
EU-direktiiveissä pitäisi määritellä näytelmien maksimi ajat. Komedia 2 tuntia, musikaali 1,5 tuntia, mutta jos hyviä tanssiesityksiä, niin 2 tuntia, typerä farssi 15 minuuttia, lasten näytelmä niin kauan kuin vaippa pysyy kuivana ja suu kiinni. Ja näyttelijät kiertoon! Kuka aina jaksaa katsoa samoja naamoja? Paitsi tietysti kotimaisissa elokuvissa, visailuissa... Suomi on pieni maa. Eikö vaihtoa voisi tehdä vaikka Hollywoodin kanssa? Leonar di Caprio Helsingin kaupunginteatteriin!!!

Kannattaisiko etsiä uusi duuni, jos asenne on noin surkea ja innoton? En tiedä, millaisessa B-luokan teatterissa olet töissä, mutta itse nautin suunnattomasti teatterista. Esitykset ovat usein hauskoja, koskettavia ja ajatuksia herättäviä. Huonot näytelmät ovat todella pienessä vähemmistössä.

Ole kivaa? Siis minä ainakin olen teatterissa sen takia, että rakastan näyttelemistä, ja mikä mukaan palkitsee paremmin kuin se, että yleisö viihtyy ja pitää esityksestä?

... piireissä tunnettu kaveri, Juha Hurme esitti asian siihen tyyliin, että asia mikä saa ihmiset yhä, yli kahden tuhannen (!) vuoden jälkeen teatteriin (joka on perusidealtaan pysynyt edelleen muuttumattomana), on se että teatterissa ihminen ON siinä. Esiintyjä on edessä elävänä, hengittävänä, aitona, kosketettavana... Jos kädessä on tomaatti, sillä voi heittää ja se osuu oikeaan ihmiseen. Samoin kukkia voi antaa oikean ihmisen käteen. Tämä on se asia minkä takia teatteri voittaa joidenkin ihmisten mielestä tv:n. Toisaalta teatteri myös vaatii katsojalta enemmän. Joskus saattaa jopa joutua luopumaan passiivisesta katsojan roolista ja osallistumaan esitykseen.

Ja kaikki eivät pidä kaikesta, eikä tarvitsekkaan. Ei ketään voi pakottaa istumaan teatterissa vasten tahtoaan, siitä jää vain paha maku suuhun ja ehkä kammo teatteria kohtaan. Yksi pitää äidistä, toinen farssista, kolmas inhoaa musikaalia... :)

Tietysti vaatii näyttelijältä ja ohjaajalta ammattitaitoa saada esityksetä "oikea", välttää turhia maneereita, roolittaa oikein yms. Ja se, että näyttelijät huomioidaan johtuu siitä että he ovat siellä kaikkien edessä ->kaikki apinan tuntee, mutta apina ei tunne ketään.

Ja yleistäminen ei kannata koskaan näissä asioissa. Se mikä on toisen mielestä taiteellista ja viihdyttävää voi toisen mielestä olla tekotaiteellista paskaa. Joitakin se ikävystyttää ja toisia viihdyttää.

pitikin vastata esitettyyn kysymykseen, että miksi jne.Teatteri on hauskaa ajanvietettä, kun näyttelijä antaa itsensä kokonaan sen hetkisen roolinsa valtaan. Hän näyttää, että on lahja antaa katsojille roolinsa vaatimat eleet, sanat, kaikki, mitä esittäjän osaan on kirjoitettu. Minä pidän rentouttavista koomisista näytelmistä, niissä voi näyttelijäkin vähän "yli" näytellä, ohjaajan toki pitää voida se sallia, määrätyissä rajoissa. Ehkä koko kesän vedettävä näytelmä kyllästyttää näyttelijöitä, mutta yleisönä on luultavasti eri ihmiset, joille se esitys on ainut kertainen. Siitä syystä luulen, että yleisö taputtaa näyttelijät takaisin ja katsomon joukossa, on ehkä näyttelijän ystävä, joka ojentaa kukkakimpun onnistuneesta suorituksesta ja hyvästä mielestä.

Sinä olet niitä näyttelijöitä jotka vääntelevät naamojansa, piiloutuvat maneeriensa ja tekniikkansa taakse koska ette uskalla kohdata itseänne aidosti. Näyttelet näyttelijää etkä todellakaan ansaitse taputuksia tai kukkia. Jos sulla olisi pienintäkään käsitystä teatterin todellisesta luonteesta, et halventaisi teatteria täällä, vaan nousisit lavalle arvokkaasti nöyryydellä vailla ennakkoluuloja ja antaisit itsesi vaikuttua ja vaikuttaisit. Oletko kuullut sisäisestä palosta? Tutkiskele itseäsi. Vaihda alaa, jos noin pahalta tuntuu. Tuollaisella asenteella teet hallaa niin itsellesi kuin teatteritaiteelle. Taidemuodolle, joka parhaimmillaan ja aidoimmillaan koskettaa totuutta ja perimmäistä kauneutta!!!!!!!

Teatterissa on tunnelmaa!