Tässä ku lueskelee tämän palstan jorinoita, niin tulee mieleen että ollaan ns. kuudenkymmenen ja kuoleman välistä.
Täällä keskustellaan voi, voi ja voi kyllä kait ihmisen elämä on muutakin kun voivottelua.
Kaikki on vaaria ja mummoa elikkä tukahdutetaan elämän eliksiiri turhalla p....n jauhannalla.
Olen syntynyt 1943, enkä omasta mielestäni meinaa koskaan vaipua ns. vaari & mummo asteelle jota muinoin oltiin jo viiskymppisenä.
Nyt eletään tätä aikakautta ja sillä sipuli, nyt kaikki yli-ikäiset ryhdistäytykää
Täällä keskustellaan voi, voi ja voi kyllä kait ihmisen elämä on muutakin kun voivottelua.
Kaikki on vaaria ja mummoa elikkä tukahdutetaan elämän eliksiiri turhalla p....n jauhannalla.
Olen syntynyt 1943, enkä omasta mielestäni meinaa koskaan vaipua ns. vaari & mummo asteelle jota muinoin oltiin jo viiskymppisenä.
Nyt eletään tätä aikakautta ja sillä sipuli, nyt kaikki yli-ikäiset ryhdistäytykää
Vastaukset 4
Vanhimmat
En tunne itseäni äkäiseksi vanhaksi mummeliksi joka aina valittaa kaikesta.
Aina kun saan vapaata unohdan kaikki huoleni ja elän ihan niinkuin itse haluan.
En kysele keneltäkään onko jokin asia sopivaa tämän ikäiselle.
Vaarius & mummous ei kaiketi vaadi vanhuksen ikää eikä asennetta - minusta tuli mummo 46-vuotiaana kun sain ekan lapsenlapseni.
Silti käyn edelleen rokkikonserteissa, bailaan minkä duuneilta ehdin ja otan elämän täysillä vastaan.
Sen sijaan tunnen monia jotka ovat eläneet koko ikänsä voivotellen ja elämää "vierestä" katsellen.
... päivä.
59 syntymäpäivä. Vielä vuosi niin tulee 60 täyteen. Tänään olen pysähtynyt miettimään elämääni ja mitä siihen on mahtunut. Tuntuu tuo aika kuluvan niin vikkelään. ;-)
Jos vähänkin kuljen äitini jälkiä niin on vielä vuosia jäljellä, hän täyttää 91.