"Minä vs. Timo
TimOu 22.11.2005 23:29
Hetkiä...
Lähes käsittämätöntä miten nopeasti päivät kuluvatkaan oikeassa elämässä, jopa pelottavan nopeasti. Vasta juuri kävelin ulos pelottavaa mustaa tunnelia pitkin ja katsoin viimeisen kerran oven taakse jääviä uusia ystäviäni. Pelon sekaisin tuntein kävelin vieraaksi omaan elämääni. Jostain käsittämättömästä syystä kaikki jännitys laukesi täysin nähdessäni täyden katsomon ja siellä useita tuttuja, rakkaita kasvoja. Tiesin että olin tullut takaisin sinne minne kuulun, tai ainakin kuuluin. Tuntui hyvältä istua piinapenkkiin ja nähdä tuttuja asioita ensimmäistä kertaa. Olin helpottunut.
Paljon on puhuttu siitä, miten erilaiselta vaikutan talon ulkopuolella. Tottahan se onkin, ne seinät pysäytti moottorit. Hyvin pian huomasin miten paljon rakastankaan vapautta ja nyt se oli minulta viety. Sitä on vaikea, ellei jopa mahdoton selittää miltä se tuntui. Oli aivan uskomattoman hienoa olla ensimmäiset jotka sen kaiken kokivat ja jotkut tapahtumat saivat kaikki havahtumaan omaan etuoikeutettuun asemaansa. Meidät oli valittu valtavasta massassa, eikä kukaan oikein pystynyt käsittämään kysymystä "miksi juuri minä? eihän minussa ole mitään mikä tekisi minusta jotenkin erityisen hyvän." Vain 12 tavallista suomalaista ihmistä, joista on nyt vajaassa kolmessa kuukaudessa tehty epätavallisia. Tästä voisi nopeasti tehdä sen johtopäätöksen, ettei kukaan todellisuudessa olekaan tavallinen, vaan kaikki ovat tarkemmin katsottuna varsin epätavallisia. 24h seuraavat kamerat paljastavat ihmisten raadollisuuden ja näyttävät asioita, jotka normaalissakin elämässä tapahtuvat, mutta eivät välttämättä koskaan tule ilmi.
Te tunnette mut, mutta ette kuitenkaan. Tällä hetkellä on siis menossa taistelu minä vs. Timo, johon kaikki voivat osallistua sananvapauden maailmassa. Tavallaan taistelu on turhaa, sillä minä voitan oman teevee alteregoni Timon, joka muistuttaa sitä mitä minä olen, mutta ei sitä kuitenkaan täysin ole. Enkä nyt tarkoita sitä, etten olisi ollut oma itseni sisäpuolella. Olin talossa juuri se minä, joka talossa kykenin olemaan. Siis talossa olin juuri se parjattu tyhjyyteen tuijottelija, sitä on turha yrittää enempää selitellä, koska tiedän miten tyhjäksi oloni usein tunsin. Talon ulkopuolellakin saatan pysähtyä pitkäksi aikaa tuijottamaan tyhjyyteen, mutta eihän sitä kukaan näe, joten voin sen tehdä tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Nyt näette minusta vain sen osan, jonka milloinkin haluan näyttää, talossa näitte myös ne hetket, jotka olisin halunnut olla yksin. Silti edelleenkin näen itseni energisenä ja luovana ihmisenä, joka saa voimansa muiden ihmisten iloiseksi tekemisestä.
"...kasvot kyllä kestää vaan on sydän väsynyt, siks mun täytyy mennä nyt..." Eräästä biisistä, joka soi päässäni noin 70päivää."sub keskustelu
TimOu 22.11.2005 23:29
Hetkiä...
Lähes käsittämätöntä miten nopeasti päivät kuluvatkaan oikeassa elämässä, jopa pelottavan nopeasti. Vasta juuri kävelin ulos pelottavaa mustaa tunnelia pitkin ja katsoin viimeisen kerran oven taakse jääviä uusia ystäviäni. Pelon sekaisin tuntein kävelin vieraaksi omaan elämääni. Jostain käsittämättömästä syystä kaikki jännitys laukesi täysin nähdessäni täyden katsomon ja siellä useita tuttuja, rakkaita kasvoja. Tiesin että olin tullut takaisin sinne minne kuulun, tai ainakin kuuluin. Tuntui hyvältä istua piinapenkkiin ja nähdä tuttuja asioita ensimmäistä kertaa. Olin helpottunut.
Paljon on puhuttu siitä, miten erilaiselta vaikutan talon ulkopuolella. Tottahan se onkin, ne seinät pysäytti moottorit. Hyvin pian huomasin miten paljon rakastankaan vapautta ja nyt se oli minulta viety. Sitä on vaikea, ellei jopa mahdoton selittää miltä se tuntui. Oli aivan uskomattoman hienoa olla ensimmäiset jotka sen kaiken kokivat ja jotkut tapahtumat saivat kaikki havahtumaan omaan etuoikeutettuun asemaansa. Meidät oli valittu valtavasta massassa, eikä kukaan oikein pystynyt käsittämään kysymystä "miksi juuri minä? eihän minussa ole mitään mikä tekisi minusta jotenkin erityisen hyvän." Vain 12 tavallista suomalaista ihmistä, joista on nyt vajaassa kolmessa kuukaudessa tehty epätavallisia. Tästä voisi nopeasti tehdä sen johtopäätöksen, ettei kukaan todellisuudessa olekaan tavallinen, vaan kaikki ovat tarkemmin katsottuna varsin epätavallisia. 24h seuraavat kamerat paljastavat ihmisten raadollisuuden ja näyttävät asioita, jotka normaalissakin elämässä tapahtuvat, mutta eivät välttämättä koskaan tule ilmi.
Te tunnette mut, mutta ette kuitenkaan. Tällä hetkellä on siis menossa taistelu minä vs. Timo, johon kaikki voivat osallistua sananvapauden maailmassa. Tavallaan taistelu on turhaa, sillä minä voitan oman teevee alteregoni Timon, joka muistuttaa sitä mitä minä olen, mutta ei sitä kuitenkaan täysin ole. Enkä nyt tarkoita sitä, etten olisi ollut oma itseni sisäpuolella. Olin talossa juuri se minä, joka talossa kykenin olemaan. Siis talossa olin juuri se parjattu tyhjyyteen tuijottelija, sitä on turha yrittää enempää selitellä, koska tiedän miten tyhjäksi oloni usein tunsin. Talon ulkopuolellakin saatan pysähtyä pitkäksi aikaa tuijottamaan tyhjyyteen, mutta eihän sitä kukaan näe, joten voin sen tehdä tuntematta siitä huonoa omaatuntoa. Nyt näette minusta vain sen osan, jonka milloinkin haluan näyttää, talossa näitte myös ne hetket, jotka olisin halunnut olla yksin. Silti edelleenkin näen itseni energisenä ja luovana ihmisenä, joka saa voimansa muiden ihmisten iloiseksi tekemisestä.
"...kasvot kyllä kestää vaan on sydän väsynyt, siks mun täytyy mennä nyt..." Eräästä biisistä, joka soi päässäni noin 70päivää."sub keskustelu
Vastaukset 2
Vanhimmat
kiitos sinulle joka toit tämän kirjeen tänne.
Varmaan ottaa psyykkeen päälle olla suljetussa tilassa.
Timo on fiksu nuori mies, sitäpaitsi hän osoitti talossa olleessaan olevan monipuolinen.
Onnea elämään
onnittelut hänelle