Heh, löysin minä tännekin=)
Netissä nyt paljon aikaa viettäneenä herää kysymys tästä nykyajan fantasiasta, eli kun kaikkia sanotaan yleensäkin Tolkienin matkijoiksi. Jos siis kirjoittaa haltioista ja kääpiöistä, matkii heti Tolkienia. Mutta eihän Tolkien keksinyt niitä?!? Mutta Tolkien kun sattui tuomaan ne tunnetuiksi, niin nyt sitten niiden käyttöä katsotaan heti matkinnaksi. Kysymys siis fantasian kirjoittajille; uskallatteko ottaa tälläisiä 'peruskansoja' mukaan, vai tuntuuko se heti 'varastamiselta'? Ja muutenkin tuo asioita tapahtuu - käydään taistelu - on käytävä pahaa vastaan - viimeinen sota, jossa kohtalo ratkeaa - voiko tällaisella perusrungolla kirjoittaa enää kirjaa, ilman että se on heti TSH-matkintaa? Vaikka siis tapahtumat siinä välillä olisi mitä, niin onko tuo perusrunko kuitenkin liian lähellä?
Eikä kukaan arvaa, että itselläni tuollainen vaiheessa=)
Netissä nyt paljon aikaa viettäneenä herää kysymys tästä nykyajan fantasiasta, eli kun kaikkia sanotaan yleensäkin Tolkienin matkijoiksi. Jos siis kirjoittaa haltioista ja kääpiöistä, matkii heti Tolkienia. Mutta eihän Tolkien keksinyt niitä?!? Mutta Tolkien kun sattui tuomaan ne tunnetuiksi, niin nyt sitten niiden käyttöä katsotaan heti matkinnaksi. Kysymys siis fantasian kirjoittajille; uskallatteko ottaa tälläisiä 'peruskansoja' mukaan, vai tuntuuko se heti 'varastamiselta'? Ja muutenkin tuo asioita tapahtuu - käydään taistelu - on käytävä pahaa vastaan - viimeinen sota, jossa kohtalo ratkeaa - voiko tällaisella perusrungolla kirjoittaa enää kirjaa, ilman että se on heti TSH-matkintaa? Vaikka siis tapahtumat siinä välillä olisi mitä, niin onko tuo perusrunko kuitenkin liian lähellä?
Eikä kukaan arvaa, että itselläni tuollainen vaiheessa=)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kukaan ei voi väittää keksineensä kääpiöitä, koska niitä on oikeastikin olemassa! Anteeksi niille, mutta näinhän se on. Aidot kääpiöt tosin eivät ole oma rotunsa, eivätkä erityisen parrakkaita tai asustele edes kaivoksissa.
Tolkien loi oman näkemyksensä haltioista ja kääpiöistä, joita esim. dl:ssa ja fr:ssa raiskataan surutta. Eihän se välttämättä häiritse, onpahan vain klisee. Tolkien ei koskaan omistanut käsitettä haltia tai kääpiö, eikä niitä itse keksinyt, mutta kehitti ja muotoili tietyn genren (vert. esim. kääpiöt Lumikissa tai haltiat esim. irlantilaisessa kansantarustossa). Kirjoittajastahan se on kiinni, samoin mielikuvituksesta tai sen puutteesta.
Olen aina ihmetellyt näitä fanaattisia TSH-faneja, jotka jostakin ihmeen syystä haluavat kirjoittaa saman kirjan uudestaan eri nimillä. Eihän se ole edes antoisaa kirjoittaa jonkun toisen tarinaa.
Vastaan vielä kysymykseesi alupälätyksen jälkeen :) Jos joudut kysymään tuota asiaa, ehkä kirjoitat TSH:ta uudelleen. Jos taas haluat todistaa muille, että niin ei ole, listaa vaikka kaikki ne kohdat, joissa omat kääpiösi eroavat Tolkienin kääpiöistä. Jos lista on lyhyt, kirjoitat Tolkienin kääpiöistä.
Mutta siis aikuisten oikeesti? Ketään ei kiinnosta, millaisia kääpiöitä siellä hyppii, jos kerronta on sulavaa ja tarina pysyy kasassa. Hyvään tarinaan kuuluu paljon muitakin elementtejä kuin vain kääpiöt (vaikka toki ne ovat tärkeimpien listalla).
Itse asiassa mä olen vakaasti päättänyt pitää kääpiöt ja haltiat ja vastaavat puolituiset kaukana mun kirjasta.=) Ne oli siinä ensin, siis nuo muut paitsi puolituiset, mutta sit mä joteskii kyllästyin niihin.
Nyt kaipaisin vastausta enemmän tohon juonenkulku kysymykseen, onko tällainen iso sota - homma jo kulunut puhki, vaikka sitten kirjoittaisi kuinka mielenkiintoisesti?
"Mutta siis aikuisten oikeesti? Ketään ei kiinnosta, millaisia kääpiöitä siellä hyppii, jos kerronta on sulavaa ja tarina pysyy kasassa."
Menestyneissä fantasiaromaaneissa maailma on useimmiten oman laisensa. Eihän esimerkiksi Eddignsin, Jordanin, Le Guinin yms. teoksissa ole lainkaan kopioitu Tolkiennin rotuja. Joskus tuntuu kuin D&D -kirjallisuus yleistettäisiin koko fantasiakirjallisuuden alaksi.
Itse en jaksaisi lukea kirjaa jonka takana tulisivat esiin sanat kääpiö, haltija tai SUURI LOPPU SOTA