Katsoin tässä yhtenä iltana Dr.Philiä ja yksi lause mäiskäsi päin kasvoja-lapset eivät pahemmin voi halveksia vanhempiaan kun kutsua näitä etunimellä.Murkkuikäisenä lapsemme matkivat serkkuaaan ja alkoivat kutsua etunimeltä ja tapa on säilynyt aikuisenakin.Yritin kovasti sanoa että teillä on vaan yksi äiti ja isä älkää käyttäkö etunimiä,mutta meni kuuroille korville.Halveksuntaako se onkin?voi itku!
Pirkko vaan
Pirkko
11656
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
ei nimitys mitään arvostuksesta kerro. Ihan sama millä nimellä ihmiset toisiaan kutsuvat, kun tekevät sen kohteliaasti ja arvostavasti. (Tosin muistan itse vierastaneeni mutsi-nimitystä - kaikki muut olivat sallittuja.) Monet lapsista oppivat kutsumaan etunimellä sellaisia vanhempiaan, jotka eivät puhuneet itsestään kolmannessa persoonassa ja jotka kutsuivat keskenään toisiaan etunimeltä. Jos pitää huutaa kauempaa, etunimi on myös parempi kuin isä tai äiti.
Minulle ei nimityksellä ollut mitään merkitystä, mutta aikoinaan naureskelin lapseni siirryttyä käyttämään äiti-nimitystä, kun joutui välillä jakamaan minut muitten lasten kanssa. Itse olen huomannut käyttäväni allekirjoituksena viesteissäni joko äitiä tai etunimeä tilanteesta ja asiasta riippuen.
Ei nimi miestä pahenna. ;))
Ehkä Amerikassa suhtaudutaan asioihin vähän toisin.Itse en kyllä ole loukkaantunut etunimen käytöstä.Eivätkä kai nuo lapsetkaan sitä halveksimismielessä käytä joten kaikesta sitä saakin sätkyn.
ihan kaikkia vastauksia tiedä. Onneksi meillä on paljonkin amerikkaisista poikkeavia tapoja ja käyttäytymisnormeja. ;))
Oma tyttäreni on puhutellut minua etunimeltä, muttei ole koskaan puhunut minulle rumasti halveksimisesta puhumattakaan. Murkkuikäisenä hän saattoi kyllä sanoa minulle: "Vihaan sinua!" Mielestäni oli suorastaan liikuttavaa, kun hän huokauksen jälkeen lisäsi: "Juuri nyt!". Minusta se oli samalla tietynlainen rakkauden tunnustus - vihaan sinua nyt, mutten kuitenkaan aina.
Ehdotan, että luotetaan rauhassa omiin tunteisiin ja tuntemuksiin ja annetaan asiantuntijoiden pitää omat näkemyksensä.
Tosin monet ihmissuhteiden lainalaisuudet ovat varmasti ihan yleispäteviä, ja onhan asioita aina mielenkiintoista tarkastella uusistakin näkökulmista. Ensi ärsytyksen jälkeen minäkin olen yrittänyt katsoa välillä ko. ohjelmaa ja yrittänyt myös olla olematta tarpeettoman kriittinen. Onhan hyvä, että ihmiset pysähtyvät ajattelmaan omaa ja läheistensä hyvinvointia.
en tiennyt sitä halveksunnaksi. Meillä kyllä kutsuvat kummallalin tavalla.Kun oikein ajattelee niin ehkä siinä on sellaista tuntua.Onhan ylellistä omistaa äiti ja isä että siinä mielessä.
Poikani sanoi, että kaikilla on äiti, isä, sisko, veli, hän haluaa puhutella heitä persoonina. Hän koki, että on paljon läheisempää nimittää toista etunimellä kuin siirtää hänet toisen ikäpolveen nimittämällä äidiksi tai muita sukulaisia enoksi tai tädiksi.
Se oli minusta ihan järkevä perustelu, enkä koskaan ole pitänyt asiaa pahana. Lapsena hän kyllä nimitti minua äidiksi, mutta aikuisena tuli tämä tilanne.
hän siskoaankaan kutsu nimellä sisar...jne.
Aikuisena siirrytään muutenkin ystävyysasteelle, ei enää äidin holhousta.
En koskaan puhutellut isovanhempiani sinutellen, en ole käyttänyt vanhemmistani etunimeä heille puhuessani, ja kuin luonnostaan lapset sanoivat meitä vain isäksi ja äidiksi.
Nyt tuntuu ihan kivalle kun lastenlapset kutsuvat minua mummiksi, vaikka siskoni lapsenlapsi sanookin etunimeni ja liittää siihen mummi sanan, (Liisa-mummi, esim.) koska olen sellainen varamummi hänellekin.
Ei kai se mitään epäkunnioittavaa ole vaikka etunimeä käyttää. Vaikuttaa kuin vanhat tavat tuossakin suhteessa olivat muuttuneet.
Enemmän mietin onko vanhemmilla kyky, ja aikaa, ohjata lapsia kunnioittamaan muita ihmisiä, arvostamaan muitakin kuin omia vanhempia.
Kyllä meillä isovanhemmilla on siinäkin suhteessa eräs tärkeä tehtävä, olla mukana henkisenä kasvattajana, vaikka varamummoina tai pappoina, joita nykyisin niin monella taholla tarvitaan ja haetaan.
Minun lapseni ovat aina käyttäneet nimitystä isä ja äiti.Ei edes isi sana silloin ollut muotia.
Joskus tytär kaverille puhuessaan "murkkuna " käytti nimitystä mutsi ,johon minä oikaisin ....åläpäs mutsittele.
Lapsen lapsille olemme mummu ja ukki ,toinen isovanhempi on mummi ,erotuksena kenestä puhutaan.
Nykyajaan vanhempien käyttämä etunimellä puhutteleminen on samaa kuin yritetään olla kaveri lapsen kanssa.
Sehän on jo tutkitusti tuhoon tuomittu idea.
Vanhemmat eivät saa olla kavereita vaan vanhempia.
Oli kovin jäykkää perheen sisällä.
" Silloin vanhaan aikaa".
Minusta kuulosti ihan kun olis lapset oleet outoja isälleen ja äidilleen kun sanoivat TE, Minusta ei miehessä voi olla kuin 1 henkilö kerralaan,Te minusta tarkoitaa useampaa.
Naisessahan voi jos oiken tarkkaan mietitään 2 jopa useampikin , mutta ainoastaan silloin kun on raskaana.
Olen aina kutsunut vanhempiani etunimeltä, vieraat ja vanhemmat ihmiset oli puhuttelussa TE, mutta sekin on nykyisin jäänyt pois.
Vieraita ihmisiä sinutellaan - parhaiden kavereiden kanssa tehdään "teitinkaupat"!
Erottuuhan silloin kuka on mitäänsanomaton vieras ;-)
Kuitenkin lapsen turvallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän nimittää isää isäksi ja äitiä äidiksi. On vaikeaa ymmärtää vanhempia, jotka eivät lapsensa edessä uskalla esiintyä isänä ja äitinä.
Seuraava kertomus ei aivan kuvaa tällaista tilannetta, mutta siinä käsitellään kuiitenkin nimiä tai mieluuminkin niiden käytön puuttumista.
Oli perhe, jossa äiti usein käytti lapsistaan muita nimityksiä, joista lasten keskuudessa tuli haukkumanimiä. Perheen lasten oli jopa vaikeaa käyttää toisistaan etunimiä tai ainakin kutsua toisiaan etunimillä. Oli Isopoika, oli Pienpoika, oli Isotyttö, oli Pientyttö. Tätä kesti hamaan aikuisikään saakka.
Seuraamukset eivät jääneet tähän. Äitiä eivät lapset koskaan puhutelleet äidiksi eivätkä isää isäksi. Puhuttelu pystyttiin aina kiertämään. Keskenään he puhuivat Mammasta tai Akasta ja Ukosta. Nykyään, molempien oltua jo kauan maan povessa, he käyttävät vanhemmistaan toisilleen puhuessaan kuitenkin näiden etunimiä.