... elävältä ja myisitte sen sitten? Tänään taas näin niitä... vanhoja hyviä huonekaluja, jotka oli pesty LIPEÄLLÄ! Naulat törröttivät esillä, kulmat pyöristyneet, pinta kuin saippuaa ja ennenkaikkea se mahd. alkuperäinen maali joka aikanaan oli vaurauden osoitus, oli poissa. Ne esineet olivat kuolleet, niissä ei ollut enää sitä vanhojen esineitten henkeä, ei jälkiä vuosisadan tai enemmän käytöstä.
Jos joskus kohtaan tällaisen lipeälassen niin pesen hänet lipeässä ja laitan myyntiin, hinta 10c.
Jos joskus kohtaan tällaisen lipeälassen niin pesen hänet lipeässä ja laitan myyntiin, hinta 10c.
Vastaukset 14
Vanhimmat
tuskin kukaan niin tyhmä on että lipeäpesee vanhan alkuperäiskuntoisen huonekalun. Mutta esimerkiksi kaappi johon on tehty uudet ovet tai peräti on tehty pääosin "uusiksi". tai esim. piironki josta on tehty "kustavilainen " kulmat viistämällä ja uusin rihlauksin. Tälläinen tavara kannattaa uittaa lipeäpaljussa "tasalaatuiseksi", ja lopputuloksen voi vielä kruunata helsinginharmaalla värillä. Siis tekeleet toki kannatta lipeäpestä.
Itse en huolisi mokomaa röttelöä enää edes latoon, pilaa ladon. Feikki kustavilainenkin on hienompi.
Mitä sellaistakaan mööpeliä kannattaa lipeällä käsitellä. Ettei vain olisi mielessä tyhmän höynäyttäminen: "Katso, kuinka kaunis puu tuli esille vanhan maalin alta:"
Senkun maalaa sen kauniisti. Jos puu on hyvälaatuista edelleen, niin onhan se toki parempi kuin lastulevystä kyhätty muotikapine.
Ei kaikki vanha on antiikkia.
Oli muodissa muuten se lipeäpesu 20-30 v. sitten. Antiikkiliikkeissähän niitä oli paljon enemmän kuin vanhalla, rumalla, kotitekoisella maalilla maalattuja piironkeja, joissa oli - hyi olkoon - kuluneet kulmat ja oven pielet!
Nykyisin siisteys ja värisävy merkkaa enemmän kuin joku toissijainen antiikkiarvo. Pesty komuutti on halutumpi kuin joku 1700-luvun muhkurainen kaappi tai esim. vaaleaharmaa vaatekaappi lyö rokokoohuonekalun mennen tullen. Myydään kansalle mitä kansa (ja sisustuslehdet) haluaa.
... kuinka kauan. Parin vuoden päästä taas itketään sitä hävitystä mikä tuli tehtyä rahan takia. Etkö ole vieläkään ymmärtänyt että tätä työtä ei välttämättä tehdä rahan takia. Koirakin annetaan mielellään hyvään kotiin. Samaten maalaus tai arvohuonekalu.
...kertoi minulle, että vanha öljymaalaus, jonka hän on perinyt esivanhemmiltaan, on kova likaantumaan, kun hän asuu pohjakerroksessa ja avonaisesta ikkunasta tulee kadun pölyä huoneeseen.
Ylpeänä hän kertoi, että hän pesee sen kerrn vuodessa harjalla ja pesuaineella, Ja noin hienona se on säilynyt!
Niin toimii aito antiikin ihailija!! En tiedä mitä taululle nyt kuuluu. En ole vuosiin käynyt talossa.
... kys. henkilön heti kun tapaan. Toivottavasti taulu on arvoton ja perseestä jo valmiiksi.
Minä perin joskus muutaman maisemataulun, jotain n silfverberg muutama kappale ja sitten jotain suomalaisia, mutta niistä lähti nimet kulmasta kun kaadoin epoxihartsia ja tasoittelin. Kaikkiin tauluihin laitoin epoxihartsi pinnan ja se ilmeisesti voimistaa taulujen väriä, sillä nyt ne ovat todella kauniita. Puhdistuksenkin voi tehdä ihan vaikka karhunkielellä ja astianpesuaineella. Kaverini pesee hänen taulujaan höyrypesurilla ja silläkin lähtee kaikki tummentumat ja pöly ihan kivasti. itsekkin olen ajatellut hankkia sen höyrypesurin.
Ei se varmaan hirmu kallis taulu ollut. Se esitti Nikolain poikaa, sitä ressukkaa, joka ammuttiin Jekteriinassa.
Oli kuitenkin öljymaalaus, isokokoinen ja komiat kehykset. Näinä aikoina olisi 100 v. vanha vähintään, jos nyt on vielä missään kunnossa.
Mutta kuten sanoin, en ole vuosiin taulua nähnyt.
- Ampuminen saattoi kyllä käväistä itselläkin mielessä.
Huomaa tästä leikkimielisestä mielipiteiden vaihdostakin, että useimmat meistä ymmärtävät, että tauluun ei pidä mennä koskemaan. Siitä ei voi poistaa likaa tai kirkastaa värejä omin avuin, vaan jokainen tietää, että se on konservoitava ammatti-ihmisellä. Puhumattakaan, että vaihtaisi tauluun uusia värisävyjä, jotka paremmin sopisivat nykyajan vaatimuksiin.
Mutta mööpeleitä me kyllä samme käsitellä kuinka tahansa. Poistaa vanhat maalit lipeällä tai hioa kulmat pyöreiksi, vetää kultausta tuoleihin, joihin se ei kuulu, ja maalata helmenharmaalla kuultovärillä pesukomuutin, koska väri on nyt muotia.
Asiaan oikein annetaan opastusta ja kerrotaan, että tämän päivän trendin mukaan vanhat esineet käsitellään sillä ja sillä tavalla. 60-luvulla oli muodissa pitää rukkia olohuoneen kulmassa. Niin trendikästä. Missä ovat rukit nyt?
Se siitä trendikkyydestä. Rukit on kaikki poltttu kesämökin takassa. Muoti muuttuu. Jos korjailee ns. antiikkiesineen tämän päivän maaleilla ja liimoilla ja vetää tämän päivän maalit päälle, on menettänyt esineensä. Takkaan vaan!
Kuinkahan paljon näitä pilattuja esineitä Suomessakin on, vaikka historiamme on niin lyhyt, että jokainen vähänkin vanha esine pitäisi pitää koskemattomana tallessa tuleville sukupolville.
Itse en kunnostellessani vahiggosakaan käytä lipeää, sillä se on se vihonviimeinen konsti mitä tuollaioseen saatta kuvitellakkaan käyttävänsä.
Paljon paremmaksi vaihtoehdoksi olen havainnut hyvän painepesurin, sillä lähtee maalit ja tulee pinnasta kerralla puhdasta.
Asiallinen kommentti tälle palstalle.
Eikö hiekkapuhallus olisi myös hyvä vaihtoehto, silleen varovasti ja hienolla hiekalla, eikä "vastakrvaan"?
Aina on ja tulee olemaan ihmisiä jotka tuhoavat tietämättään arvokkaita huonekaluja ja luulevat olevansa oikeassa kunnostuksen suhteen.Sille emme voi mitään. Älä tee mitään jos saat käsiisi OIKEASTI vanhan Antiikki esineen.Ainoa mitä voit tehdä on puhdistaa esine ja jos maali on hilseillyt ota 0 hieomavillaa ja tasoita pinta siistiksi.Kulumat ovat tällä hetkellä onneksi muotia et ainaka pääse pilaamaan esinettä kun annat iän näkyä se on elämää.Jos se ei mielytä sellaisenaan älä ota sitä.Silloin et ole ainakaan se henkilö joka pilasit Antiikki esineen.