Muistan sen päivän,
yhden tuhansien joukosta.
Satoi.
Tuuli taivutti puut
miltei kaksinkerroin.
Olin poiminut ensimmäiset asterit puutarhasta.
Ja sinä olit vierelläni
ja sanoit rakastavasi minua...
Ja vesipisarat tippuivat hiuksistasi..,
Ja silmissäsi oli hiljaista vakavuutta...
Ja maa vavahti jalkojeni alla...
Ja aurinko säteili jokaisessa sadepisarassa...
Ja minä pelkäsin osaisinko
ottaa vastaan niin suurta tunnetta...
Ja muistan, että silmäsi olivat sinisemmät ,
kuin ylläsi oleva villapaita
ja ajattelin,
että en milloinkaan ole nähnyt niin
kirkkan sinisiä silmiä, kuin sinun silmäsi...
yhden tuhansien joukosta.
Satoi.
Tuuli taivutti puut
miltei kaksinkerroin.
Olin poiminut ensimmäiset asterit puutarhasta.
Ja sinä olit vierelläni
ja sanoit rakastavasi minua...
Ja vesipisarat tippuivat hiuksistasi..,
Ja silmissäsi oli hiljaista vakavuutta...
Ja maa vavahti jalkojeni alla...
Ja aurinko säteili jokaisessa sadepisarassa...
Ja minä pelkäsin osaisinko
ottaa vastaan niin suurta tunnetta...
Ja muistan, että silmäsi olivat sinisemmät ,
kuin ylläsi oleva villapaita
ja ajattelin,
että en milloinkaan ole nähnyt niin
kirkkan sinisiä silmiä, kuin sinun silmäsi...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Todella kaunis runo... :)
ja silmäniskuista,
niistä näkee paljon,
Huumorilla
Ai niin kun sätissä vai?
Livessä silmänisku on aika törkeet hei. En mä ainakaan haluaisi että joku mulle vieras alkaisi iskee silmää. Ootko sä hei tosissas? katse on eri asia.
Siulle ei sitten kukaan kiltti, kunnollinen, herkkä, huumorintajuinen, siisti, Hyvännäköinen, sexy mies olekaan koskaan iskenyt silmää
Varmasti unohtumaton hetki, jonka muisto kantaa pitkälle. Osasit kirjoittaa sen kauniisti ja elävästi, taituruudella.
Kiitos vastauksista. Miten tuo silmäniskukeskustelu tähän runoon liittyy? )))
Kirjoitin viime talvena samantyyppisen runon samasta tilanteesta, mutta hieman eri näkökulmasta. Myös tälle samalle palstalle.Pienestä muistosta riittää paljoan asiaa).