Haluan kerota tämän tarinani, että voisin olla varoittava esimerkkinä siitä kun ei tajuta ajoissa..
Olin siirtymässä yläasteelle, seiskalla oli uudet luokat ja kaikki halusi tutustua toisiinsa. Oli semmoista pientä leikittelyä et "hiku, miten joku voi saada kasin" ja muuta tämmmöistä.. Pikku hiljaa se loppui paitsi minuun kohdaltani.
Alkoi kasiluokka, olin ainut kenestä puhuttiin pahaa selän takana ainoastaa siksi, että sain luokanparhaita numeroita paitsi englannista. Sitten alkoi vastateesani kuulua "Lurps" "Lurps", pojat tekivät näin koska sillä se kertoi, että nuoleskelisin..
Tätä jatkui, erääänä päivänä lenkittäessäni koiriani menin kaukalon ohi ja sielä oli poikia, jotka ovat luokallani ja yllättäen kuulin tuon kamalan "Lurps" -äänen ja joku vielä huusi, että "Hullu ämmä".. Siinä vaiheessa kiusaaminen siirtyi ja vapaa-ajalle. Päästyäni näköetäisyydeltä soitin kaverilleni, jonka kanssa puhuimme aika pitkään.
Seuraavana päivänä hän mene opon luokse ja kertoi tilanteesta nimeäni mainitsematta.. He saivat puhuttua minut ympäri niin, että seuraavana pävänä menisin tapaamaan opoa.
Päästyäni opon luokse oli vaikea kertoa ja opo sai tarinani pääkohdat selville oli tarkoitus, että opettajat saisivat selville vahingossa tän eikä paljastuisi, että olin käynyt kertomassa (tämä oli oma toiveeni), kuitenkin seuraavalla tunnilla tuli kutsu rehtorin kansliaan.
Lähtiessäni sanoin kaverilleni, mminne menen.. Päästyäni kansilaan on hetki hhiljaista sitten rehtori kysyy: "Sinulla taitaa olla huolia?" On hiljaista en uskalla vastaa ja hän toistaa kysymyksen, sitten vastaan että: "joo"
Lopulta saan kerrottu vähän tarinastani ja se riittää (olihan hän kuullut jutun opolta jo) sitten hän hakee pääkiusaajani (sekä kaverini toivomuksestani). Kansliassa keskustellaan ja kun asiat on suunillaan selvillä, rehtori jättää meidät kolme kansliaan selvittämään asioita. Pian kuitenkin lähdemme (kiusaajani pyysi anteeksi), päästyämme luokkaan jouduimme keskustelemaan ja se oli kamalaa..
Kotonani piti myös kertoa, tällöin menetin erään "ystäväni" (tajusin ettei hän ollut todellinen ystävä hän nimittäin ei sinä päivänä jäänyt meille vaikka pyysin, sillä hänellä oli kiiire chattiin). Se oli kamalaa, olin pitänyt kulissia yllä että kaikki on hyvin, joten se oli täydellinen shokki vanhemmilleni, äiti soitti opolle ja he juttelivat pitkää en kylläkään tiedä, että mitä kaikkea.
Sinä päivänä sain kahdelta kiusaajaltani tekstiviestin, jossa he pyysivät vielä kerran anteeksi (olivat pyytäneet luokassa sekä pääkiusaaja rehtorin kansliassa).
Seuraavana päivänä sain vielä pääkiusaajalta pussin, missä oli suklaata (kiusaajan äiti oli laittanut).
Nykyisin olen yhdeksännellä luokalla ja ilmapiiri on luokan silmin normaali, mutta ei se aivan ole siellä on tietty varautunut tunnelma, mutta pystymme tekemään ryhmätyöt ja muut yhdessä mutta se siitä..
Kun kiusaaminen loppui, luulin ettei siitä mitään jääny pahempia juttuja.. eikä niitä tullutkaan esiin, kun vasta nyt.
Nykyisin olen epäluuloilen muita samanikäisiä nuoria kohtaan. Olen aika lähellä anoreksiaa, sillä olen 170cm pitkä ja painan 50kg ja haluaisin laihduttaa, sillä pelkään lihovani. Lisäksi poden välillä jonkin näköistä lieväää masennusta. Välillä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja vähäpätöiseksi, että haluaisin viilellä, mutta suoneni ovat niin pinnassa etten uskalla.
En myöskään pysty puhumaan ongelmistani kenellekkään, sillä pelkään muiden vähättelevän niitä taikka menetäväni jotain tärkeää. Muut luulevat kaiken olevan kunnossa, minulla on kavereita ja harrastuksia(eräässä kilpailenkin), hyvä koulumenestys,toimin nuorisovaltuustossa ja olen oppilaskunnan puheenjohtaja.
ÄLKÄÄ KIUSATKO
JOS TEITÄ KIUSATAAN USKALTAKAA KERTOA AJOISSA
JOS KAVERIANNE KIUSATAAN KERTOKAA SIITÄ VAIKKA HÄN KIELTÄISI SILLÄ SILLOIN OLETTE OIKEA YSTÄVÄ JA PELASTATTE HÄNET SUURILTA ONGELMILTA!
Olin siirtymässä yläasteelle, seiskalla oli uudet luokat ja kaikki halusi tutustua toisiinsa. Oli semmoista pientä leikittelyä et "hiku, miten joku voi saada kasin" ja muuta tämmmöistä.. Pikku hiljaa se loppui paitsi minuun kohdaltani.
Alkoi kasiluokka, olin ainut kenestä puhuttiin pahaa selän takana ainoastaa siksi, että sain luokanparhaita numeroita paitsi englannista. Sitten alkoi vastateesani kuulua "Lurps" "Lurps", pojat tekivät näin koska sillä se kertoi, että nuoleskelisin..
Tätä jatkui, erääänä päivänä lenkittäessäni koiriani menin kaukalon ohi ja sielä oli poikia, jotka ovat luokallani ja yllättäen kuulin tuon kamalan "Lurps" -äänen ja joku vielä huusi, että "Hullu ämmä".. Siinä vaiheessa kiusaaminen siirtyi ja vapaa-ajalle. Päästyäni näköetäisyydeltä soitin kaverilleni, jonka kanssa puhuimme aika pitkään.
Seuraavana päivänä hän mene opon luokse ja kertoi tilanteesta nimeäni mainitsematta.. He saivat puhuttua minut ympäri niin, että seuraavana pävänä menisin tapaamaan opoa.
Päästyäni opon luokse oli vaikea kertoa ja opo sai tarinani pääkohdat selville oli tarkoitus, että opettajat saisivat selville vahingossa tän eikä paljastuisi, että olin käynyt kertomassa (tämä oli oma toiveeni), kuitenkin seuraavalla tunnilla tuli kutsu rehtorin kansliaan.
Lähtiessäni sanoin kaverilleni, mminne menen.. Päästyäni kansilaan on hetki hhiljaista sitten rehtori kysyy: "Sinulla taitaa olla huolia?" On hiljaista en uskalla vastaa ja hän toistaa kysymyksen, sitten vastaan että: "joo"
Lopulta saan kerrottu vähän tarinastani ja se riittää (olihan hän kuullut jutun opolta jo) sitten hän hakee pääkiusaajani (sekä kaverini toivomuksestani). Kansliassa keskustellaan ja kun asiat on suunillaan selvillä, rehtori jättää meidät kolme kansliaan selvittämään asioita. Pian kuitenkin lähdemme (kiusaajani pyysi anteeksi), päästyämme luokkaan jouduimme keskustelemaan ja se oli kamalaa..
Kotonani piti myös kertoa, tällöin menetin erään "ystäväni" (tajusin ettei hän ollut todellinen ystävä hän nimittäin ei sinä päivänä jäänyt meille vaikka pyysin, sillä hänellä oli kiiire chattiin). Se oli kamalaa, olin pitänyt kulissia yllä että kaikki on hyvin, joten se oli täydellinen shokki vanhemmilleni, äiti soitti opolle ja he juttelivat pitkää en kylläkään tiedä, että mitä kaikkea.
Sinä päivänä sain kahdelta kiusaajaltani tekstiviestin, jossa he pyysivät vielä kerran anteeksi (olivat pyytäneet luokassa sekä pääkiusaaja rehtorin kansliassa).
Seuraavana päivänä sain vielä pääkiusaajalta pussin, missä oli suklaata (kiusaajan äiti oli laittanut).
Nykyisin olen yhdeksännellä luokalla ja ilmapiiri on luokan silmin normaali, mutta ei se aivan ole siellä on tietty varautunut tunnelma, mutta pystymme tekemään ryhmätyöt ja muut yhdessä mutta se siitä..
Kun kiusaaminen loppui, luulin ettei siitä mitään jääny pahempia juttuja.. eikä niitä tullutkaan esiin, kun vasta nyt.
Nykyisin olen epäluuloilen muita samanikäisiä nuoria kohtaan. Olen aika lähellä anoreksiaa, sillä olen 170cm pitkä ja painan 50kg ja haluaisin laihduttaa, sillä pelkään lihovani. Lisäksi poden välillä jonkin näköistä lieväää masennusta. Välillä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja vähäpätöiseksi, että haluaisin viilellä, mutta suoneni ovat niin pinnassa etten uskalla.
En myöskään pysty puhumaan ongelmistani kenellekkään, sillä pelkään muiden vähättelevän niitä taikka menetäväni jotain tärkeää. Muut luulevat kaiken olevan kunnossa, minulla on kavereita ja harrastuksia(eräässä kilpailenkin), hyvä koulumenestys,toimin nuorisovaltuustossa ja olen oppilaskunnan puheenjohtaja.
ÄLKÄÄ KIUSATKO
JOS TEITÄ KIUSATAAN USKALTAKAA KERTOA AJOISSA
JOS KAVERIANNE KIUSATAAN KERTOKAA SIITÄ VAIKKA HÄN KIELTÄISI SILLÄ SILLOIN OLETTE OIKEA YSTÄVÄ JA PELASTATTE HÄNET SUURILTA ONGELMILTA!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Etkö tajua millaisia paineita olet koulutovereillesi antanut?? Vaikka oletkin tuollainen huonoitsetuntoinen herkkänähkainen hylkiö ei sinulla ole yhtään minkäänlaista oikeutta haukkua koulutovereitasi kiusaajiksi tuollaisen pienen ja viattoman kiusoittelun takia. Juttu on ihan kokonaan sinun syysi, sillä sinä et ole kykenevä ymmärtämään toisten ihmisten tunteita. HÄPEÄ!
Onko siis pääteltävä, että kiusatuksi tuleminen on aina kiusatun syytä? Eivätkö ihmiset saa olla erilaisia ja menestyä hyvin?
Ihmeellinen logiikka. Toivottavasti joku tempaisee sinua turpiin, että se päässäsi oleva kusi huuhtoutuu sieltä pois.
kirjoittaja oli, eikä mikään itsestään liikoja luuleva kusipää.
Mieti mitä hän sanoi: pitäisi alistua toisten kiuattavaksi, kiusaaminen olisi kiusatun oma vika. Ja sinähän juuri itsekin toistit tuon hänen sanomisensa...
Koskaan ei saa olla nöyrä muita kohtaan, kun on kyse omista perusoikeuksista! Jokaisella on oikeus rauhassa olemiseen...
Onhan se rankkaa, jos joutuu pitämään puoliaan, ettei tulisi muiden ovimatoksi! :( Mutta niin on vain tehtävä.... Olen toisaalta aika huono sanomaan tuon, koska itsekään en ole siihen aina pystynyt.
Ongelmat pitää aina selvittää ajoissa ja kiusaajat saada vastuuseen.
Hyvää joulun odotusta sinullekin! :)