Tämä tarina kuuluu jo kahtdelle muulle palstalle, mutta myös tänne..
Haluan kerota tämän tarinani, että voisin olla varoittava esimerkkinä siitä kun ei tajuta ajoissa..
Olin siirtymässä yläasteelle, seiskalla oli uudet luokat ja kaikki halusi tutustua toisiinsa. Oli semmoista pientä leikittelyä et "hiku, miten joku voi saada kasin" ja muuta tämmmöistä.. Pikku hiljaa se loppui paitsi minuun kohdaltani.
Alkoi kasiluokka, olin ainut kenestä puhuttiin pahaa selän takana ainoastaa siksi, että sain luokanparhaita numeroita paitsi englannista. Sitten alkoi vastateesani kuulua "Lurps" "Lurps", pojat tekivät näin koska sillä se kertoi, että nuoleskelisin..
Tätä jatkui, erääänä päivänä lenkittäessäni koiriani menin kaukalon ohi ja sielä oli poikia, jotka ovat luokallani ja yllättäen kuulin tuon kamalan "Lurps" -äänen ja joku vielä huusi, että "Hullu ämmä".. Siinä vaiheessa kiusaaminen siirtyi ja vapaa-ajalle. Päästyäni näköetäisyydeltä soitin kaverilleni, jonka kanssa puhuimme aika pitkään.
Seuraavana päivänä hän mene opon luokse ja kertoi tilanteesta nimeäni mainitsematta.. He saivat puhuttua minut ympäri niin, että seuraavana pävänä menisin tapaamaan opoa.
Päästyäni opon luokse oli vaikea kertoa ja opo sai tarinani pääkohdat selville oli tarkoitus, että opettajat saisivat selville vahingossa tän eikä paljastuisi, että olin käynyt kertomassa (tämä oli oma toiveeni), kuitenkin seuraavalla tunnilla tuli kutsu rehtorin kansliaan.
Lähtiessäni sanoin kaverilleni, mminne menen.. Päästyäni kansilaan on hetki hhiljaista sitten rehtori kysyy: "Sinulla taitaa olla huolia?" On hiljaista en uskalla vastaa ja hän toistaa kysymyksen, sitten vastaan että: "joo"
Lopulta saan kerrottu vähän tarinastani ja se riittää (olihan hän kuullut jutun opolta jo) sitten hän hakee pääkiusaajani (sekä kaverini toivomuksestani). Kansliassa keskustellaan ja kun asiat on suunillaan selvillä, rehtori jättää meidät kolme kansliaan selvittämään asioita. Pian kuitenkin lähdemme (kiusaajani pyysi anteeksi), päästyämme luokkaan jouduimme keskustelemaan ja se oli kamalaa..
Kotonani piti myös kertoa, tällöin menetin erään "ystäväni" (tajusin ettei hän ollut todellinen ystävä hän nimittäin ei sinä päivänä jäänyt meille vaikka pyysin, sillä hänellä oli kiiire chattiin). Se oli kamalaa, olin pitänyt kulissia yllä että kaikki on hyvin, joten se oli täydellinen shokki vanhemmilleni, äiti soitti opolle ja he juttelivat pitkää en kylläkään tiedä, että mitä kaikkea.
Sinä päivänä sain kahdelta kiusaajaltani tekstiviestin, jossa he pyysivät vielä kerran anteeksi (olivat pyytäneet luokassa sekä pääkiusaaja rehtorin kansliassa).
Seuraavana päivänä sain vielä pääkiusaajalta pussin, missä oli suklaata (kiusaajan äiti oli laittanut).
Nykyisin olen yhdeksännellä luokalla ja ilmapiiri on luokan silmin normaali, mutta ei se aivan ole siellä on tietty varautunut tunnelma, mutta pystymme tekemään ryhmätyöt ja muut yhdessä mutta se siitä..
Kun kiusaaminen loppui, luulin ettei siitä mitään jääny pahempia juttuja.. eikä niitä tullutkaan esiin, kun vasta nyt.
Nykyisin olen hurjan epäluuloilen muita samanikäisiä nuoria kohtaan. Olen aika lähellä anoreksiaa, sillä olen 170cm pitkä ja painan 50kg ja haluaisin laihduttaa, sillä pelkään lihovani. Lisäksi poden välillä jonkin näköistä lieväää masennusta. Välillä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja vähäpätöiseksi, että haluaisin viilellä, mutta suoneni ovat niin pinnassa etten uskalla.
En myöskään pysty puhumaan ongelmistani kenellekkään, sillä pelkään muiden vähättelevän niitä taikka menetäväni jotain tärkeää. Muut luulevat kaiken olevan kunnossa, minulla on kavereita ja harrastuksia(eräässä kilpailenkin), hyvä koulumenestys,toimin nuorisovaltuustossa ja olen oppilaskunnan puheenjohtaja.
ÄLKÄÄ KIUSATKO
JOS TEITÄ KIUSATAAN USKALTAKAA KERTOA AJOISSA
JOS KAVERIANNE KIUSATAAN KERTOKAA SIITÄ VAIKKA HÄN KIELTÄISI SILLÄ SILLOIN OLETTE OIKEA YSTÄVÄ JA PELASTATTE HÄNET SUURILTA ONGELMILTA!
Haluan kerota tämän tarinani, että voisin olla varoittava esimerkkinä siitä kun ei tajuta ajoissa..
Olin siirtymässä yläasteelle, seiskalla oli uudet luokat ja kaikki halusi tutustua toisiinsa. Oli semmoista pientä leikittelyä et "hiku, miten joku voi saada kasin" ja muuta tämmmöistä.. Pikku hiljaa se loppui paitsi minuun kohdaltani.
Alkoi kasiluokka, olin ainut kenestä puhuttiin pahaa selän takana ainoastaa siksi, että sain luokanparhaita numeroita paitsi englannista. Sitten alkoi vastateesani kuulua "Lurps" "Lurps", pojat tekivät näin koska sillä se kertoi, että nuoleskelisin..
Tätä jatkui, erääänä päivänä lenkittäessäni koiriani menin kaukalon ohi ja sielä oli poikia, jotka ovat luokallani ja yllättäen kuulin tuon kamalan "Lurps" -äänen ja joku vielä huusi, että "Hullu ämmä".. Siinä vaiheessa kiusaaminen siirtyi ja vapaa-ajalle. Päästyäni näköetäisyydeltä soitin kaverilleni, jonka kanssa puhuimme aika pitkään.
Seuraavana päivänä hän mene opon luokse ja kertoi tilanteesta nimeäni mainitsematta.. He saivat puhuttua minut ympäri niin, että seuraavana pävänä menisin tapaamaan opoa.
Päästyäni opon luokse oli vaikea kertoa ja opo sai tarinani pääkohdat selville oli tarkoitus, että opettajat saisivat selville vahingossa tän eikä paljastuisi, että olin käynyt kertomassa (tämä oli oma toiveeni), kuitenkin seuraavalla tunnilla tuli kutsu rehtorin kansliaan.
Lähtiessäni sanoin kaverilleni, mminne menen.. Päästyäni kansilaan on hetki hhiljaista sitten rehtori kysyy: "Sinulla taitaa olla huolia?" On hiljaista en uskalla vastaa ja hän toistaa kysymyksen, sitten vastaan että: "joo"
Lopulta saan kerrottu vähän tarinastani ja se riittää (olihan hän kuullut jutun opolta jo) sitten hän hakee pääkiusaajani (sekä kaverini toivomuksestani). Kansliassa keskustellaan ja kun asiat on suunillaan selvillä, rehtori jättää meidät kolme kansliaan selvittämään asioita. Pian kuitenkin lähdemme (kiusaajani pyysi anteeksi), päästyämme luokkaan jouduimme keskustelemaan ja se oli kamalaa..
Kotonani piti myös kertoa, tällöin menetin erään "ystäväni" (tajusin ettei hän ollut todellinen ystävä hän nimittäin ei sinä päivänä jäänyt meille vaikka pyysin, sillä hänellä oli kiiire chattiin). Se oli kamalaa, olin pitänyt kulissia yllä että kaikki on hyvin, joten se oli täydellinen shokki vanhemmilleni, äiti soitti opolle ja he juttelivat pitkää en kylläkään tiedä, että mitä kaikkea.
Sinä päivänä sain kahdelta kiusaajaltani tekstiviestin, jossa he pyysivät vielä kerran anteeksi (olivat pyytäneet luokassa sekä pääkiusaaja rehtorin kansliassa).
Seuraavana päivänä sain vielä pääkiusaajalta pussin, missä oli suklaata (kiusaajan äiti oli laittanut).
Nykyisin olen yhdeksännellä luokalla ja ilmapiiri on luokan silmin normaali, mutta ei se aivan ole siellä on tietty varautunut tunnelma, mutta pystymme tekemään ryhmätyöt ja muut yhdessä mutta se siitä..
Kun kiusaaminen loppui, luulin ettei siitä mitään jääny pahempia juttuja.. eikä niitä tullutkaan esiin, kun vasta nyt.
Nykyisin olen hurjan epäluuloilen muita samanikäisiä nuoria kohtaan. Olen aika lähellä anoreksiaa, sillä olen 170cm pitkä ja painan 50kg ja haluaisin laihduttaa, sillä pelkään lihovani. Lisäksi poden välillä jonkin näköistä lieväää masennusta. Välillä tunnen itseni niin epäonnistuneeksi ja vähäpätöiseksi, että haluaisin viilellä, mutta suoneni ovat niin pinnassa etten uskalla.
En myöskään pysty puhumaan ongelmistani kenellekkään, sillä pelkään muiden vähättelevän niitä taikka menetäväni jotain tärkeää. Muut luulevat kaiken olevan kunnossa, minulla on kavereita ja harrastuksia(eräässä kilpailenkin), hyvä koulumenestys,toimin nuorisovaltuustossa ja olen oppilaskunnan puheenjohtaja.
ÄLKÄÄ KIUSATKO
JOS TEITÄ KIUSATAAN USKALTAKAA KERTOA AJOISSA
JOS KAVERIANNE KIUSATAAN KERTOKAA SIITÄ VAIKKA HÄN KIELTÄISI SILLÄ SILLOIN OLETTE OIKEA YSTÄVÄ JA PELASTATTE HÄNET SUURILTA ONGELMILTA!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.