vaellat poluillani
kuin kostealla nuoskalumella
jokainen askeleesi
painaa sieluuni
selväpiirteisen jäljen
poikkeuksellise suuri
lumihiutale tähti
kutittää poskeani
kuin olisit siinä
takinkaulukseen kertyy
paksu kerros
valkoista ikäväharsoa
taivas tiputtelee
merkkejä sinusta
kuin kostealla nuoskalumella
jokainen askeleesi
painaa sieluuni
selväpiirteisen jäljen
poikkeuksellise suuri
lumihiutale tähti
kutittää poskeani
kuin olisit siinä
takinkaulukseen kertyy
paksu kerros
valkoista ikäväharsoa
taivas tiputtelee
merkkejä sinusta
Vastaukset 9
Vanhimmat
Syvä huokaus, miten se jota rakastaa? Hän on tähdissä ,niissä hiutaleissa,jota alas leijuu. Sulaa poskelle,tuo kosketuksen? Kaunis
Kiitos Liisa! Se on niin kumma ett tuo sielu ei jätä rauhaan vaiks vaan perunoita kuoris. Mut se on jotenkin kuitenkin tän koko sopan suola :))))
Hymyä päivääsi:)))))
tosi kaunis!
Pienet sanasi lämmittivät taas mieltäni.
Voi hyvin Ystäväin. :)))))
Hienon runon olet laatinut lumihiutaleista,
merkkinä viestistä rakkaalta.
Kaunista päivää sinulle:))
Jotenkin tuo luonnon monimuotoisuus taas tupsahti runohini. Jo pri päivää pyöri sana nuoskalumi mielessäni ja tunsin ett se muokkaantuu jotenkin runoksi.
Kiitos Sinulle ja hymyilevää päivää :))))
Hei Helmi
minulla on jalat maassa
ja parta huurussa
olen pakkasukko
en lentävä kala-kukko
haluaisin yllättää sinut hyppäämällä
laskuvarjolla pihaasi
ja antaa sinulle ruusuja kiitokseksi
kiitos runoistasi
Ihmettelinkin, kuka oli se lakanaan sotkeutunut
peikko, joka tiukasti puristi pienta ruusukimppua kädessään ja käänsi hämillään päänsä kun kysyin, mihin hän on matkalla.
Kiitos ja Hyvää perjantaita.
matkaa ei voi ennustaa
menen sinne minne hyvätuuli kuljettaa
semmoinen peikko
ja iloinen veikko : )
kiitos
niin sinullekkin helmi