Asuimme älvärissä aikamme. Hyvä sijainti, kaunis väritys, nätti talohan se oli, mutta jotenkin ei natsannut. Aina piti vonkua ja vinkua ja tuoda kukkia ja olla hellä ja lipevä ja osallistua kotitöihin ja hyvä jos kerran kuukaudessa sai.
No rahan teko mielessähän niitä älväreitä pykataan. Puolen vuoden asumisen jälkeen varasimme toisen tontin ja aloimme suunnittelemaan sille taloa. Kohtuullisen vaatimatonta, mutta toimivaa ja tilavaa. Alusta alkaen päätin, että mitään elementtitaloa ei rakenneta, vaan pitkästä rakennetaan. Antaa enemmän vapauksia suunnittelulle ja suunnitteluvaiheessa saattoi helposti laskea tarvikkeet.
Jo suunnitteluaikana huomasin, että saanti oli parantunut. Suunnittelusessioiden jälkeen vietimme pitkiä ja nautinnollisia lemmiskelysessioita lasten mentyä nukkumaan.
Rakentaminen alkoi sitten keväällä. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta eihän se pitkästärakentajaa haitannut. Minkä kesä kastelli niin sen kesä kuivasi, niinhän se suomessa menee. Rakkauselämä vain parani rakentamisen myötä, vaikka päivän päätteksi oli rakentaja väsynyt niin kyllä vaimolta sai illalla aina "maitoa ja pullaa" niinkuin sitä on tapana sanoa.
Rakentaminen eteni ja yhdessä tehtiin pintatöitä. Ei ollut epätavallista että tapetoinnin lomassa vedettiin nopsat makuhuoneen seinää vasten, sänkyä ei sentään tohdittu tuoda raksalle. Vaimo oli kyllä erittäin aloitteellinen tuohon aikaan.
Nyt sitten on asuttu pari kuukautta ja täytyy kyllä myöntää että elämä on aika villiä ollut. Vaimoni kutsuu minua "pitkä-pateksi" ja naapureiden emäntien kanssa kikattelevat pihalla ja heittävät merkittäviä katseita minun suuntaani. Raukea olo on useita kertoja päivällä, töistäkin pitää tulla kotona käymään (vaimo jäi kotirouvaksi, tykkää niin paljon pitää huushollia kunnossa, älväriaikoina teki viikonloputkin töitä).
Kyllä on pitkästärakentajan elämä ihanaa. Muistelen aina välillä älsby-asukin elämääni. Olikohan se elämää ollenkaan?
No rahan teko mielessähän niitä älväreitä pykataan. Puolen vuoden asumisen jälkeen varasimme toisen tontin ja aloimme suunnittelemaan sille taloa. Kohtuullisen vaatimatonta, mutta toimivaa ja tilavaa. Alusta alkaen päätin, että mitään elementtitaloa ei rakenneta, vaan pitkästä rakennetaan. Antaa enemmän vapauksia suunnittelulle ja suunnitteluvaiheessa saattoi helposti laskea tarvikkeet.
Jo suunnitteluaikana huomasin, että saanti oli parantunut. Suunnittelusessioiden jälkeen vietimme pitkiä ja nautinnollisia lemmiskelysessioita lasten mentyä nukkumaan.
Rakentaminen alkoi sitten keväällä. Kelit eivät olleet parhaat mahdolliset, mutta eihän se pitkästärakentajaa haitannut. Minkä kesä kastelli niin sen kesä kuivasi, niinhän se suomessa menee. Rakkauselämä vain parani rakentamisen myötä, vaikka päivän päätteksi oli rakentaja väsynyt niin kyllä vaimolta sai illalla aina "maitoa ja pullaa" niinkuin sitä on tapana sanoa.
Rakentaminen eteni ja yhdessä tehtiin pintatöitä. Ei ollut epätavallista että tapetoinnin lomassa vedettiin nopsat makuhuoneen seinää vasten, sänkyä ei sentään tohdittu tuoda raksalle. Vaimo oli kyllä erittäin aloitteellinen tuohon aikaan.
Nyt sitten on asuttu pari kuukautta ja täytyy kyllä myöntää että elämä on aika villiä ollut. Vaimoni kutsuu minua "pitkä-pateksi" ja naapureiden emäntien kanssa kikattelevat pihalla ja heittävät merkittäviä katseita minun suuntaani. Raukea olo on useita kertoja päivällä, töistäkin pitää tulla kotona käymään (vaimo jäi kotirouvaksi, tykkää niin paljon pitää huushollia kunnossa, älväriaikoina teki viikonloputkin töitä).
Kyllä on pitkästärakentajan elämä ihanaa. Muistelen aina välillä älsby-asukin elämääni. Olikohan se elämää ollenkaan?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Minäkin rakensin pitkästä ja tunnetusti pitkälle lohkeaa ihan mukavasti.
Ei sitä omaa muijaa kuitenkaan aina jaksa ja ajattelin, että laitetaan mökki uusiksi ja tällä kertaa suurelementistä.
Niin se talo tehtiin ja maine kiiri ympäri toreja ja turuja. Täytyy sanoa, että kannatti, nyt on naisia jonoksi asti kun kaikkien pitkästä rakentajien akatkin haluaisivat päästä kokeilemaan suurelementti- eikkaa.
Eikun taas... ;)
hirsitalossa asujaa.
JumboHirsi.
Tarvitseeko sanoa enempää..?
lihava?
Ei se alunperinkään sinusta johtunut. Naiset muuttuvat älspyyssä tilaelementeiksi ja niiltä ei enää heru.