Kukkakimpusta morsiamen
ruusunnuppu punainen
katkesi
ja putosi hohtavaan hankeen
Lumenvalkealla patjallaan
se lepäs siinä loistossaan
pysäyttäin
kulkijan kylmästä kankeen
Etuovella maistraatin
ohikulkiessa seisahdin
ja katso:
siinä se symboli parhain
Näin elämässä ihmisen
elää kauneus suurin hetkisen
ja loppuu
katoaa kylmyyteen varhain
Maahan kylmään routaiseen
ei juurru koskaan uudelleen
ja kuihtuu
sen toki ymmärsin
Niin ruusunnupun punaisen
maasta nostin lämpöisen
ja vaikka
sitä tuskin elvytin
ruusunnuppu punainen
katkesi
ja putosi hohtavaan hankeen
Lumenvalkealla patjallaan
se lepäs siinä loistossaan
pysäyttäin
kulkijan kylmästä kankeen
Etuovella maistraatin
ohikulkiessa seisahdin
ja katso:
siinä se symboli parhain
Näin elämässä ihmisen
elää kauneus suurin hetkisen
ja loppuu
katoaa kylmyyteen varhain
Maahan kylmään routaiseen
ei juurru koskaan uudelleen
ja kuihtuu
sen toki ymmärsin
Niin ruusunnupun punaisen
maasta nostin lämpöisen
ja vaikka
sitä tuskin elvytin
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tämä oli erikoisuudellaan hyvä, kaunis, herkkä runo, puhuttelevakin.
Jollain tavalla tämän ruusunnupun voi rinnastaa kylmyyteen myös elämässä.
Jos on liian kylmä, liian kauan, ei enää lämpökään auta. Pistää miettimään.