Onkohan koskaan tutkittu sitä että missä kohtaa lento-onnettomuudesta selvinneet ihmiset ovat istuneet lentokoneessa?
Jos kaksimoottorisen esim.(boeing 737) koneen molemmat moottorit sammuvat, pystyykö se liitämään ja laskeutumaan suht turvallisesti?
Millaisia vaaratilanteita yleensä lennoilla on mistä ei matkustajille kerrota?
Jos kaksimoottorisen esim.(boeing 737) koneen molemmat moottorit sammuvat, pystyykö se liitämään ja laskeutumaan suht turvallisesti?
Millaisia vaaratilanteita yleensä lennoilla on mistä ei matkustajille kerrota?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Älä oikeasti mieti liikaa, mitä voi sattua tai et todellakaan uskalla lentää ikinä. Faktahan on ,että todennäköisyys kuolla tieliikenteessä on moninkertainen verrattuna lentoliikenteeseen. länsimaisten lentoyhtiöiden koneet huolletaan niin hyvin ja koneiden järjestelmät on tehty niin ,että esim Finnairin koneen putoamisriski on luokkaa meteoriitti taivaalta kuuppaan. Itse pelkään oikeasti enemmän tieliikenteessä kuin lentokoneessa.
Tieliikenteessä kun auto tekee moottori stopin >>"No hätä!".
Mutta mitäs teet kun lentokone tekee moottoristopit>>"Hyvästi!"
Faktaa on että mikään tekniikka ei ole 100% varmaa.
Jos aiot kuolla lentokoneessa niin se tapahtuu todennäköisesti muista syistä kuin lentokoneen teknisestä viasta tai epäonnistuneesta pakkolaskusta. Istumapaikalla ei ole merkitystä muuten kuin turvallisuuden tunteen muodossa. Lentoemäntien kanssa on kiva jutella lähdön ja laskun aikana eli valtse paikka oven tai exitin kohdalta.
Liitääkö turvallisesti maahan vai tuleeko rysäys?
On muutamia tapauksia, joissa moderni suuri kaksimoottorinen suihkumatkustajakone on laskeutunut onnellisesti molempien moottoreiden sammumisen jälkeen. Laita googleen hakusanat "gimli glider" ja "air transat 236". Hommaan vaaditaan riittävästi korkeutta ja/tai suhteellisen lähellä sijaitseva lentokenttä, matkalentokorkeudessa 150 km etäisyys riitti Air Transatin tapauksessa. Ilmavirtaan ulosotettava potkurivoimanlähde toimittaa riittävästi voimaa miminiohjausjärjestelmälle, eli alas kuitenkin päästään, mutta laskeutumista voi yrittää vain tasan yhden kerran.
itelläni oli ihan järkyttävä lentopelko ennen viimeviikkoista matkaa... (lentoaika 6,5h) sain lääkäriltä rauhoittavaa lääkettä, jota otin menomatkalla. Lääke tavallaan turrutti pelon ja tuli "no hätä" olo ja lento oli muutenkin miellyttävä ja tasainen kyyti, joten pelkoni hävisi!! tullessa en enää lääkettä tarvinnut, koska hyvä mielikuva lentämisestä oli jo tullut.
lisäksi asiaani auttoi, kun mietin, että lentokoneen "keulassa" on ihan oikeasti ihmisiä, mahdollisesti perheellisiä, jotka eivät varmasti riskeeraa omaa turvallisuuttaan! tämä auttoi ja nyt voin hyvillä mielin suunitella seuraavaa matkaa!
pelkoni tuli vasta näin aikuisiässä, vaik olen lentänytkin jonkun verran.... kait se on sitä oman kuolevaisuuden tajuumisen tunnetta....
ainoa vaihe lennosta, josta en oikeasti tykkää, on nousu, siinä tulee se oma voimattomuuden tunne, eli "nyt sitä mennään eikä meinata" eli siinävaiheessa ei enää voi perua hommaa vaik mieli tekisi. tämäkin meni ohi n. puolen tunnin kuluttua...
toivottavasti uskaltaudut matkaan!
ps. lääkärit kyllä ymmärtävät kysymyksen ja se on loppujen lopuksi kovin yleinen asia! kysymys on miedoista rauhottavista. ihan vertailun vuoksi, itse otin yhden 5mg, kun tiedän, että eräs toinen (hieman enempi tarviava...) joutuu ottamaan samaa lääkettä 15mg 6-7 tablettia ennen kuin tuntuu....
Minulla toi lentopelko tuli vasta n. 25 vuoden iässä. Sitä ennen en pelännyt lentämistä.
Yleensä menomatka menee jotenkin helpommin kun on odotusta ilmassa, että millaseen paikkaan sitä oikeen pääseekään, mutta viimeksikin vaikka lento kesti vain vähän yli 2 tuntia niin tulomatka oli kyllä yhtä tuskaa. Kädet kylmännihkeet ja sydän hakkas vaikka meno oli hyvinkin tasaista. Mutta vielä oon uskaltautunu sentään matkaan. Ja kaveri vieressä myöskin auttaa. Yhdellä lennolla jouduin vieraiden ihmisten väliin ja hyvä että mehumuki pysyi kädessä kun kädet tärisi. Toivoa vaan täytyy ettei tää pelko pahene.
Ainoat onnettomuudessa hengissä selvinneet ovat istuneet koneen takaosassa.Nämäkin ovat ihan poikkeustapauksia
Ja taas puhutaan kokemuksen syvällä rintaäänellä... Ihan höpö höpö juttuja, toivottavasti lentopelkoiset ei lue näitä "alan ammattilaisten faktoja".
Eikös se polttoaine tankki sijaitse ihan takana. Joten tuskin perä on paras paikka selvitä.
Tänä vuonna pudonneista koneista ainoat henkiin jääneet on istuneet koneen takaosassa. Se nyt on vaan tän vuoden tilasto, mutta ainakin itse lentopelkoisena takana tykkään enemmän istua.. siellä kuuluu myös lentokoneen moottorien ääni/sammuko ne.. heh.. :)
Kyllä yleensä lentokeneiden tankit sijaitsee siivissä ja rungon alaosassa siipien välissä, pikkuisia trimmitankkeja on sitten muuallakin, varsinkin Concordessa oli erittäin tarkkaa koneen tasapainottaminen koko ajan riippuen koneeen nopeudesta ja massasta.
Itse asiassa Concordea ei voitu trimmata kuin polttoainetta siirtelemällä, koska kone on deltasiipinen eikä siinä siis ole korkeusperäsintä lainkaan, jolla ja jonka hienosäädöillä normaalikoneissa vaakalento siis tämmätään vaakalennoksi kaikissa koneen massan ja nopeusalueen muutoksissa.
Keskitankillisia koneita ovat 737, A320, 747, 767, 777, trimmitankit ovat enemmän mannertenvälisten koneiden heiniä. A300-600, A330, A340, MD-11 pitävät trimmitankkia korkeusperäsimessä, koska sillä saavutetaan aerodynaamiikkaan liittyviä tehokkuushyötyjä.
Lentopelkoni iski jostain syystä, vaikka olin lennellyt paljonkin aiemmin. No silti matkustushimoni vei minut aina koneeseen, vaikka olin hermostunut lennosta. Mutta keksin keinon, jolla lentopelkoni häipyi tyystin. Luin Finnairin ym. sivuilta, mitä lentäminen oikeastaan on ja lennoilla valitsin aina ikkunapaikan, jotta näin siiven ja maan. Siipien heilunta osottautui todella vähäiseksi, vaikka kone "tutisi". Eli olo helpottui huomattavasti, kun tajusi, että koneen tutina vaikutti todellisuudessa koneeseen vain mitättömästi. Maan näkeminen helpottaa ainakin minua jostain syystä. Ehkäpä se on "klaustrofobiaan liittyvää". kun näkee ulos avaraan, niin helpottaa. Finnairin turvallisuuspäällikkö vertasi ilmakuoppia pellon auraukseen, jossa on välillä savikokkare, joka nytkäyttää auraa. Eli lentokoneen vauhdilla ilma on kuin maanpinta, jossa on savikökkäreitä, joka nytkyttää konetta. Ajatus, että ilma näillä vauhdeilla on todella kuin maaperä helpotti minua. Toivottavasti näistä ajatuksista on apua muillekkin. Nykyään en enää pelkää lentämistä lainkaan ja olen taas lähdössä matkalle.