onko teistäkin vähän lepsua kun anopin 15 vuotias poika saa mennä viikonloppusin miten tahtoo, ei sen tarvi sanoo ku että meen esim. eemelille ja sitte ne hilluu yöllä jossain. Ja viikolla kotiin tulo aika on klo 24 ja yleensä se käy kahden aikaan vielä sanoo sille että nyt tietokone kiinni että nukkumaan, ja klo 5 se sitten on yleensä menny nukkuu, yllättäen aamu nouseminen on hankalaa. Aamulla se saa sitte potkia sitä ylös, käy vaan sanoo että ylös sieltä, mitään ei kuitenkaan tapahdu ja myöhästyy aina koulusta. Anoppi sanoo vaan että ei hän viitti kokoyötä mennä sille sanoo että nukkumaan että siinä menee omat yöunet.
Mun mielestä pitäis kyllä kerta sanomisesta uskoa. Mun mielestä pojalla puuttuu kunnioitus vanhempiin kokonaan, tai yleensäkään kaiken kunnioitus puuttuu.
Tästä syystä on vähän vaikea kuunnella anopin kasvatus oppeja kun en oikein usko lopputulokseenkaan tai lopputuloksiin joita on kolme, oma mies yksi niistä ja on siinä ollu kouluttamista.
Mun mielestä pitäis kyllä kerta sanomisesta uskoa. Mun mielestä pojalla puuttuu kunnioitus vanhempiin kokonaan, tai yleensäkään kaiken kunnioitus puuttuu.
Tästä syystä on vähän vaikea kuunnella anopin kasvatus oppeja kun en oikein usko lopputulokseenkaan tai lopputuloksiin joita on kolme, oma mies yksi niistä ja on siinä ollu kouluttamista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei ole minun mielestäni hyväksyttävää, mutta omani ovatkin vielä pieniä. Itsekin tuli murkkuna valvottua myöhään, ja äiti yritti nalkuttaa, mutta ihan aikuiseksi olen kasvanut. Ensikänninkin join vasta 20-vuotiaana, vaikka hilluinkin toisinaan kaupungilla.
Itse olisin huolissani, jos lapseni aina tottelisivat kertasanomisesta. Nimittäin uhmat ja jonkinlainen murrosikäkin kuuluvat lapsen terveeseen kehitykseen.
Toki murkut on mitä on ja helppoahan sitä on ulkopuolelta kommentoida, mutta jos tuo alkuperäinen tarina on totta niin kyllä se pikkusen radikaalia on. Ei sitä murkuksi tultua sentään pitäisi saada valtuuksia käyttää äitiä kynnysmattona ja onhan niitä aina keinoja kontrolloida lasta (kukas sen tietokoneen osti). Itse en ollut murkkuna se helpoin tapaus ja vanhemmat ovat olleet aika vapaita kasvattajia mutta joistain asioista ei kiistelty. Vanhempieni periaate oli se että jos kouluasioita ei hoidettu niin sitten lähti oikeuksia. Eli saimme paljon vapauksia, hilluimme viikonloput pitkään kaupungilla ym. mutta saimme vapauksia juuri vastuuta osoittamalla. Arki on arki, juhlat tulee kun työ on hoidettu.
...itse tiedä millaisia lapsista tulee. Mutta sitä vertaa aina siihen millaisen kasvatuksen on itse saanut. Oon hillunu kaupungilla vasta täysi-ikäisenä jolloin jo olin pitkään seurustellut. Nukkumaan mentiin kun vanhemmat sanoivat, kyllä aina yritettiin salaa valvoa mutta toisesta älähdyksestä kyllä tottelin. Ja toivon että onnistun samalla tavalla pitämään auktoriteetin omiin lapsiin.
Meillä on kotona aina noudatettu yhteisiä pelisääntöjä eikä siellä ole ollut varaa sooloilla. Rahaa arvostettiin, oltiin todella tyytyväisiä jos saatiin parikymmentä markkaa joskus jostain hyvästä. Kun tuntuu että täällä kinutaan kymmeniä euroja viikoittain johonkin.
Yhteiset pelisäännöt, toisten kunnioittaminen ja rahan arvostaminen on kolme päälimmäistä asiaa jotka aion lapsilleni opettaa.