Niin "karmeelta" kun kuulostaa, mutta sen avulla meillä alettiin taas nukkumaan sikeästi yöllä. Onko muilla kokemusta vastaavasta eli siis että näin pieni kannattaa siirtää omaan huoneeseen nukkumaan että vaavin uni säilyis yön yli sikeenä.
Meidän juniori on nyt 5½kk ja nyt ollaan 3 yötä nukuttu eri huoneissa ja tuloksena se että tyttö nukkuu nyt koko yön heräämättä. Toi omaan huoneeseen siirto tuli ajan kohtaiseksi pari viikkoa sitten kun meidän pikku neiti alko yöllä heräilemään (välillä tunninkin välein) mun kääntyilyyn (nukku pinnasängyssä meidän sängyn vieressä) ja muutenkin tuntu tarkistelevan olenko lähellä. Aiemmin tää neiti oli nukkunu 20.30-7.30 yöunet heräämällä kerran syömään.
Kysyin neuvoa MLL:n terveydenhoitajalta ja neuvoi siirtämään tytön omaan huoneeseen ennenkuin vaavi tottuu yöheräilyyn ja antamaan äidiltä tuoksuvan rätin vaavin käsiin yöksi, jotta sitä voi haistelle jos tulee äitiä ikävä ja sillälailla hakea turvallisesti uni uudelleen. Nyt meillä on 3 viimeistä yötä nukuttu taas hyvin: ekana yönä meijän neiti nukku 21-6 heräämättä ja kuudelta syötyään jatko unia 7.30neen, toisena yönä tyttö heräs 3lta ja 6lta, ja viime yönä meidän neiti nukku 20.15-7.15 heräämättä! Ite olen yöllä koko ajan valmiudessa jos pitää mennä antamaan tuttia yms mutta ei ainakaan vielä ole tarvinnut. Ihanaa kun taas saa nukkua ja meidän neiti tuntuu olevan taas tyytyväinen oma itsensä kun on saanut kunnon yöunet!
Meidän juniori on nyt 5½kk ja nyt ollaan 3 yötä nukuttu eri huoneissa ja tuloksena se että tyttö nukkuu nyt koko yön heräämättä. Toi omaan huoneeseen siirto tuli ajan kohtaiseksi pari viikkoa sitten kun meidän pikku neiti alko yöllä heräilemään (välillä tunninkin välein) mun kääntyilyyn (nukku pinnasängyssä meidän sängyn vieressä) ja muutenkin tuntu tarkistelevan olenko lähellä. Aiemmin tää neiti oli nukkunu 20.30-7.30 yöunet heräämällä kerran syömään.
Kysyin neuvoa MLL:n terveydenhoitajalta ja neuvoi siirtämään tytön omaan huoneeseen ennenkuin vaavi tottuu yöheräilyyn ja antamaan äidiltä tuoksuvan rätin vaavin käsiin yöksi, jotta sitä voi haistelle jos tulee äitiä ikävä ja sillälailla hakea turvallisesti uni uudelleen. Nyt meillä on 3 viimeistä yötä nukuttu taas hyvin: ekana yönä meijän neiti nukku 21-6 heräämättä ja kuudelta syötyään jatko unia 7.30neen, toisena yönä tyttö heräs 3lta ja 6lta, ja viime yönä meidän neiti nukku 20.15-7.15 heräämättä! Ite olen yöllä koko ajan valmiudessa jos pitää mennä antamaan tuttia yms mutta ei ainakaan vielä ole tarvinnut. Ihanaa kun taas saa nukkua ja meidän neiti tuntuu olevan taas tyytyväinen oma itsensä kun on saanut kunnon yöunet!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Tähän samaan ketjuun kyselisin, kun ei ole moista viestiä/keskustelua vastaan, että nukkuuko kenenkään vauva syntymästään omassa huoneessa? Siis kenenkään muun kuin meidän? :)
Meillä on kotiintulosta asti vauva viihtynyt omassa huoneessaan...
eli meillä on vaavi nukkunut omassa huoneessa hieman vajaan kuukauden ikäisestä. syynä ensin mahavaivat (kun yöllä lopulta simahti vaunuihin en raaskinut havahduttaa nostamalla sänkyyn) ja sittemmin heräsin itse jokaiseen pieneenkin huokaukseen joka vaavin suunnalta kuului.. parempi siis näin, äiti voi paremmin ja siten myös vaavi...:)
Meidän vauva, nyt jo taapero on nukkunu heti laitokselta kotiin tultua omassa huoneessa. Ja 6kk alkoi nukkua isosiskon kaa. Tämä järjestely on taannu kaikille mahdollisimman hyvät unet.
suosittelen!
Minusta ajatus kyllä tuntuu vieraalta. Katsopa koira- tai kissaemoa: se ei jätä pentujaan hetkeksikään. Kun vauva herää, äidin pitää olla siinä, näin minä ajattelen. Ymmärrän toki yksittäistapaukset, joissa oma huone on kerta kaikkiaan osoittautunut toimivammaksi ratkaisuksi. Mutta yleisesti ottaen pitäisin pienen vauvan mahdollimman lähellä äitiä (ja isää).
Ihminen on ihminen ja eläin eläin.ihmisen pentua ei vaara uhkaa (ihmisen ei tartte uskoa että uhkaisi). Eläimet menee vaistollaan, ihmiset järjen kanssa. Turvallisen ympäristön saa aikaan ilman että ollaan koko ajan kylki kyljessä.
Toisaalta mikään laji eläinkunnassa ei huolehdi jälkeläisistään niin pitkään kuin ihminen, ei edes elinikä suhteellistamalla. Monikoviikkoisena kissan- ja koiranpennut jäävät oman onnensa nojaan? Tuo vertaus ei ihan toimi.
Meillä tyttö nukkui ekat viikot samassa makkarissa meidän kanssa. Sitten alkoi tuntua siltä että me häiritsemme (aikaisia aamuvuoroja) tyttöä ja toisaalta toisen meistä olisi hyvä saada viikolla nukkua, jotta jaksaa sitten vuorotella yökukkumisissa.
Ratkaisuksi neuvolastakin suositeltiin että omaan huoneeseen vaan jos haluatte. Ja niinhän siinä kävi että siitä lähtien on nukuttu hyvin yöt läpeensä. Tosin tytön unenlahjat ovat hyvät ja selvästi perityt.
Ovi on sen verran raollaan että nyt 7kk ikäisen vatsalleenkääntymiset ja unissa ryömimiset voi käydä rauhoittelemassa silloin kun siltä kuullostaa. Jos on hätä niin silloin sen kuulee ja tullaan apuun, muuten nukutaan. Eikä edelleenkään tarvitse kuin toisen vanhemmista herätä öisin ylös kupajamaan.
Tytön omaan huoneeseen nukahtaminen sujuu hyvin ja aamulla useimmin herään yninään, kun menen katsomaan niin vastassa on hymyilevä vauva eikä pelästynyt vaavi lainkaan.
Meillä on vauvalla ollut ihan alusta asti ollut oma huone ja hän on nukkunut yksin.
Ihan vauvana kun piti vartavasten herätellä 3 tunnin välein syömään koska oli niin pienipainoinen syntyessään niin silloin jompikumpi nukkui samassa huoneessa.
Kun yösyötöt sai lopettaa eikä vauva herännyt itse yösyömään niin vanhemmat siirtyivät olkkariin nukkumaan ja poika nukkui yksin meidän makkarissa.
On nyt reilun vuoden ikäinen ja olemme ottaneet oman sänkymme pois makkarista ja huone on kokonaan lapsella.
Olohuone missä nukumme on niin lähellä että heräämme kyllä heti jos joku on hätänä eikä yleensä ole.
Näin kaikki saavat kunnolla nukkua.
Tämä koettiin meillä hyväksi keinoksi koska emme osanneet nukkua hyvin öitä,pelkäsimme koko ajan että läpsi herää jos vähänkään käännymme,kuorsaamme tai puhumme unissamme.
Mutta näin meillä.
Aivan näin. Eri huoneissa ei tartte pelätä sitä että kun kylkeä kääntää tai flunssassa nenäänsä niistää niin pikkuinen herää. Sama toisinpäin miinus se nenän niisto. On rauha kummallakin nukkua.
Eli en ole maailman karmein äiti kun olen tähän oma huone -taktiikkaan lähtenyt. ;)
Esikoinen (nyt2v7kk) siirrettiin omaan huoneeseen 11kk ikäisenä kun häiriinnyin hänen yöllisistä hyörimisistä. Ite meidän esikoinen ei meidän nukkumisesta häiriintynyt niinkuin pikkusiskonsa koska hänellä on kuulovamma. Eli tämmöinen vanhempien kääntyilyn häiritsevyys-seikka on vierasta vielä meille ;).
Tsemppiä kaikille nukkumateille!