Lähestyn nyt tätä asiaa kantilta, joka on minua askarruttanut näissä keskusteluissa.
Miehen erektiohäiriö on luonnollisesti vaikea asia miehelle. Ja kunnon vaimo ymmärtää ja yrittää auttaa eikä ainakaan pilkkaa eikä naura.
Miehelläni on tätä ongelmaa esiintynyt jo muutaman kuukauden. Olen ollut huomaavainen ja sanonut että ei se mitään kun itsekin taisin olla väsynyt tai muuta sellaista ettei mies tunne olevansa yksin syyllinen.
Miten pitkälle naisen pitää jaksaa? Eikö mies voisi silti olla hyvä naiselle, vai pitääkö se muuri sitten muurata väliimme, jos miehellä on ongelmia. Pitääkö minun sitten asennoitua siihen, että mahdollisesti ei enää ikinä seksuaalista lähentymistä. Ja asiaa ei saa ottaa esille keskustelemalla, muuten mies suuttuu. Eikä mihinkään parisuhdeneuvolaan, eikä mies tee mitään ongelman poistamiseksi (lääkäriin). Ehkä se on sitten hänestä niin vähäpätöinen asia nykyään.
Miehen "tunteettomuus" aiheuttaa monia muitakin kysymyksiä sisälläni. Onko hänellä mahdollisesti toinen nainen, enkä ole enää tarpeeksi hurmaava hänelle, kokeeko hän minut äidiksi, toveriksi vai iljettäväksi olennoksi. Tämä on kova paikka naisellekin. En tunne enää olevani nainen vaan sukupuoleton huushollin hoitaja ja talousmenoihin osallistuva työmyyrä.
Mistä tämä erktio-ongelma sitten johtuu? Miehen mielestä hän on väsynyt, mutta eihän ihminen iän kaiken voi olla väsynyt. Mitään mielenterveysongelmia ei ole havaittavissa, suhteemme on nyt niin platoninen kuin voi olla.
Olemme jo viisikymppisiä ja olemme olleet yhdessä noin kahdeksan vuotta. Alkuaika oli, niin kuin jokaisessa suhteessa, ihanaa, eli seksiä oli melkein joka päivä. Toisaalta tuntuu siltä, että itse en enää jaksa olla hänen kanssaan, koska meillä ei ole mitään sellaista kuin miehen ja naisen välillä on. Elämää ei ole kovinkaan paljon jäljellä, onko tämä nyt sitten tällaista hamaan kuolemaan asti.
Mikä ihme nyt on vinossa? Mikä neuvoksi?
Miehen erektiohäiriö on luonnollisesti vaikea asia miehelle. Ja kunnon vaimo ymmärtää ja yrittää auttaa eikä ainakaan pilkkaa eikä naura.
Miehelläni on tätä ongelmaa esiintynyt jo muutaman kuukauden. Olen ollut huomaavainen ja sanonut että ei se mitään kun itsekin taisin olla väsynyt tai muuta sellaista ettei mies tunne olevansa yksin syyllinen.
Miten pitkälle naisen pitää jaksaa? Eikö mies voisi silti olla hyvä naiselle, vai pitääkö se muuri sitten muurata väliimme, jos miehellä on ongelmia. Pitääkö minun sitten asennoitua siihen, että mahdollisesti ei enää ikinä seksuaalista lähentymistä. Ja asiaa ei saa ottaa esille keskustelemalla, muuten mies suuttuu. Eikä mihinkään parisuhdeneuvolaan, eikä mies tee mitään ongelman poistamiseksi (lääkäriin). Ehkä se on sitten hänestä niin vähäpätöinen asia nykyään.
Miehen "tunteettomuus" aiheuttaa monia muitakin kysymyksiä sisälläni. Onko hänellä mahdollisesti toinen nainen, enkä ole enää tarpeeksi hurmaava hänelle, kokeeko hän minut äidiksi, toveriksi vai iljettäväksi olennoksi. Tämä on kova paikka naisellekin. En tunne enää olevani nainen vaan sukupuoleton huushollin hoitaja ja talousmenoihin osallistuva työmyyrä.
Mistä tämä erktio-ongelma sitten johtuu? Miehen mielestä hän on väsynyt, mutta eihän ihminen iän kaiken voi olla väsynyt. Mitään mielenterveysongelmia ei ole havaittavissa, suhteemme on nyt niin platoninen kuin voi olla.
Olemme jo viisikymppisiä ja olemme olleet yhdessä noin kahdeksan vuotta. Alkuaika oli, niin kuin jokaisessa suhteessa, ihanaa, eli seksiä oli melkein joka päivä. Toisaalta tuntuu siltä, että itse en enää jaksa olla hänen kanssaan, koska meillä ei ole mitään sellaista kuin miehen ja naisen välillä on. Elämää ei ole kovinkaan paljon jäljellä, onko tämä nyt sitten tällaista hamaan kuolemaan asti.
Mikä ihme nyt on vinossa? Mikä neuvoksi?
Vastaukset 9
Vanhimmat
paikallaan tehdä jotakin tuolla hellyysrintamalla. Tuollainen putki pitää katkaista esimerkiksi yhteisellä lomalla, kylpyläviikonloppu tanssi-iltoineen on ihan hyvä, mutta ei liikaa alkoholia. Me olemme n. 60-vuotiaita, ja jossakin tuossa 50v:n vaiheilla alkoi olla etääntymisen oireita mutta tuolla tavalla saimme asian kuntoon. Pienellä panostuksella näissä asioissa saa paljon aikaiseksi. Asiaa harrastamalla tulee mahdollisesti pilkistävä erektiohäiriökin hoidettua.
Kokeilkaa Sigraa (100 mg), meillä auttoi ainakin ja ollaan molemmat tyytyväisiä.
Ps. Kaikin puolin hieno kirjoitus sulla.
Erektiohäiriöön on tänäpäivänä niin tehokkaat lääkkeet, ettei siitä tarvitse oikeasti kärsiä, jos vaan halua ja tahtoa parantumiseen on. Hoida se miehesi lääkäriin, käytä vaikka mitä keinoja, mitä vain keksit (sodassa ja rakkaudessa ovat kaiki keinot sallittuja). Oikeat rohdot saatuaan hän luultavasti vielä kiittää sinua, sillä on uskomaton helpotus kun ei tarvitse miettiä seisooko vai ei. Kyllä se seisoo!
iän mukana ja vaikuttaa juuri noin.Omalla miehelläni sama ongelma.Hän kuitenkin haluaa silti auttaa minua nauttimaan.ostimme vähän leluja seksikaupasta avuksemme ja sekös piristi elämää.
Koeta jutella, mutta älä patista. Siis miestäsi lekuriin.
Ne Sigrat sun muut rahastukset voitte heti ohittaa, vaika niiden myyjät todistelevat erinomaisuutta täällä milloin milläkin nimimerkillä.
Kyllä Viagra ja Cialis tepsii, jos yleensä mies lämpiää yhdessäolosta. Cialis on mielestäni parempi, pitkävaikutteisempi. Jopa 12 h. Ja lääkäriltä suurin annos, jonka voi sitten puolittaa säästösyistä. Useimmiten riittää. Kokeilun voi aloittaa koko pillerillä, ja kun tepsii, jakaa.
Onea kehiin ja uskallusta lekuriin. Ei ne ihmettele, suhtautuminen on kuin kuumetroppia hakisi.
Ihmettelen kuinka lähestytte asiaa vain mekaaniselta tai tekniseltä kannalta.
Olen itse kokenut joskus saman, kun ei haluta
niin ei haluta. Jos siihen vielä vedetään
kemiallinen halu mukaan tai velvollisuuden
tunnosta ikäänkuin pakotetaan hommaan, menee
yhä huonompaan suuntaan. Tunteet on saatava
takasin tai lähettävä eri suuntiin, olen sitä
mieltä. Jos todellinen syy on taas fysiologinen
on siihen haettava apua.
Tässä ei tepsi mikään muu kuin asian selvittäminen
ja se onnistuu vain puhumalla.
Let´s talk together!
Shemeikka. Arvelin vain itse, että heillä on välit muuten kunnossa. Ellei niin ole, olen samaa mieltä, ei niitä seksillä kuntoon saada. Mutta jos taas suhde toimii ja vain seksi takkuaa, mielestäni on ok ottaa silloin toimivaa troppia lääkäriltä.
Sigroja voi mun puolesta jokainen syödä rauhassa, mutta siinä se viimeinenkin kyky katoaa, kun ei pelitä vaikka netissä miten kehutaan. Eipä senpuoleen, kyllä minäkin uskon kaikkiin mainoksiinkin, enkä tieteeseen ja tutkimuksiin.
Meillä suhde toimii muuten erinomaisesti. Harrastamme samoja asioita, pidämme toisiamme tasa-arvoisina, ainakaan minä en vilkuile vieraisiin mieheniin ja koko avioliiton ajan olen nostanut mieheni itsetuntoa innostamalla ja kehumallakin joskus. Passaan miestäni kuten vanhanaikaisissa avioliitoissa. Tosin hän kyllä tekee kotitöitä ihan pyytämättä. En koskaan sano ilkeästi mistään enkä nalkuta. En ole sitä tyyppiä naista, joka motkottaa että kummasta päästä pitäisi hammastahnatuubia puristaa.
Yleensä ottaen parisuhteemme toimii, mutta vain tällaisella yleisellä tasolla. Mieheni ei pidä siitä, jos alan keskustella syvemmistä asioista kuin työasioista. Itse olen avoin ja iloinen ja tottunut juttelemaan asiasta kuin asiasta. Rassaa joskus kun joutuu pitämään kaiken sisällään.
Täällä netissä saan purettua mieltäni ja keskustella ihmisten kanssa ja myös töissä, jossa olen hyvin pidetty.
Haluasin niin että mieheni vielä osoittaisi rakkautensa ja saisin hellyyttä. Eroakin olen joskus kyllä ajatellut, mutta on niin vähäpätöinen syy eramiseen, kuin puhumisen ja seksin puute.
...niin sun pitää yrittää ihan tosissan. Mulla on kokemus siitä kun ei yritetty. Kysymys on molempien ajatuksista siitä, mitä elämältä pitää odottaa. Täytyy löytää molempia tyydyttävä tavoite.