Susiuskovat levittävät aina historiakirjoja halventavia mielipiteitä. Mielipidejulkaisuja löytyy ihan mukamas tutkijoidenkin nimissä ja niitä sitten kierrätetään. Muutama haku ja syvällisempi perehtyminen kertoo, että sen ajan viranomaiset dokumentoivat perin tarkasti ja luulematta
Sukututkimusseura on tehnyt hienoa työtä tallentaessaan kirkonkirjoja nettiin. Mitäpä noita ihmettelemään, kun arkisto ( www.genealogia.fi ) on napin painalluksen takana. Kaikkea sinne ei ole talletettu vielä. Osa arkistoista on tuhoutunutkin palojen yms:n seurauksena.
Kuolinsyitä 1750-1899 väliltä voi tutkiskella tutkiskella sukututkimusseuran sivuilta vaikka seuraavasti:
1. mene http://www.genealogia.fi/hiski?fi
2. valitse kaikista
3. valitse haudatut , lisää haettavien tapausten määrää vaikka 100:aan
4. klikkaa kenttää kuolinsyy
5. kirjoita *varg*
6. klikkaa hae –painiketta
Saat luettelon henkilöistä joiden kuolinsyyssä on varg -sana, joka Suomeksi tarkoittaa Susi. Sieltä löytyy sudenrepimää, kuoliaaksi puremaa ym...
Hakusanalla varg saat ruotsinkielistä ja susi-sanalla suomenkielisiä juttuja.
Kirkonkirjat ovat kyllä kirjoitettu ruotsiksi suunnilleen 1870-luvulle saakka.
Arkiston tarkkuutta voi tutkia systemaattisesti ihmetellen eri kuolinsyitä ja peilaten niitä yleisen historian tietoihin. Hakusanalla *hunger* löytyy nälkään kuolleet, joita 1860-70 tienoilla on köyhien seutujen seurakunnissa paljon. Lasten kuolleisuus oli hyvin suurta, ei syitä tarvinnut keksiä. Kaikkia arkaluontoisia syitä löytyy. Vanhempain suorittamat murhat,tapot, aboruit,keskenmenot jne..
Susiin liittyen voi ihmetellä vesikauhun osuutta. Se on monasti mainittu. Löytyy galen varg, rasande varg, vargbit vattuskräck..rabies jne. Ja tietenkin sieltä löytyy koirien (hund)suorittamat ihmistapot, joissa usein myös vesikauhu.
Käärme (orm) ja hevonen (häst) ovat olleet hyvin yleinen kuolinsyy kuten kaikki kotieläinten kanssa sattuneet onnettomuudet. Metsään on eksytty, eikä siihen ole sutta ympätty mukaan, jos ei asiasta tietoa ole.
Tutkikaa itse, luulkaa ja uskokaa vähemmän. Ja ihmetelkää myös omia sukujuurianne. Tosin sataa vuotta nmuorempia tietoja siellä ei ole.
Ja susisuojelijat leimaavat tämän pelon ja vihan lietsonnaksi.
Sukututkimusseura on tehnyt hienoa työtä tallentaessaan kirkonkirjoja nettiin. Mitäpä noita ihmettelemään, kun arkisto ( www.genealogia.fi ) on napin painalluksen takana. Kaikkea sinne ei ole talletettu vielä. Osa arkistoista on tuhoutunutkin palojen yms:n seurauksena.
Kuolinsyitä 1750-1899 väliltä voi tutkiskella tutkiskella sukututkimusseuran sivuilta vaikka seuraavasti:
1. mene http://www.genealogia.fi/hiski?fi
2. valitse kaikista
3. valitse haudatut , lisää haettavien tapausten määrää vaikka 100:aan
4. klikkaa kenttää kuolinsyy
5. kirjoita *varg*
6. klikkaa hae –painiketta
Saat luettelon henkilöistä joiden kuolinsyyssä on varg -sana, joka Suomeksi tarkoittaa Susi. Sieltä löytyy sudenrepimää, kuoliaaksi puremaa ym...
Hakusanalla varg saat ruotsinkielistä ja susi-sanalla suomenkielisiä juttuja.
Kirkonkirjat ovat kyllä kirjoitettu ruotsiksi suunnilleen 1870-luvulle saakka.
Arkiston tarkkuutta voi tutkia systemaattisesti ihmetellen eri kuolinsyitä ja peilaten niitä yleisen historian tietoihin. Hakusanalla *hunger* löytyy nälkään kuolleet, joita 1860-70 tienoilla on köyhien seutujen seurakunnissa paljon. Lasten kuolleisuus oli hyvin suurta, ei syitä tarvinnut keksiä. Kaikkia arkaluontoisia syitä löytyy. Vanhempain suorittamat murhat,tapot, aboruit,keskenmenot jne..
Susiin liittyen voi ihmetellä vesikauhun osuutta. Se on monasti mainittu. Löytyy galen varg, rasande varg, vargbit vattuskräck..rabies jne. Ja tietenkin sieltä löytyy koirien (hund)suorittamat ihmistapot, joissa usein myös vesikauhu.
Käärme (orm) ja hevonen (häst) ovat olleet hyvin yleinen kuolinsyy kuten kaikki kotieläinten kanssa sattuneet onnettomuudet. Metsään on eksytty, eikä siihen ole sutta ympätty mukaan, jos ei asiasta tietoa ole.
Tutkikaa itse, luulkaa ja uskokaa vähemmän. Ja ihmetelkää myös omia sukujuurianne. Tosin sataa vuotta nmuorempia tietoja siellä ei ole.
Ja susisuojelijat leimaavat tämän pelon ja vihan lietsonnaksi.
Vastaukset 20
Vanhimmat
suden vaarallisuutta ihmiselle ei kai kiistä kukaan. Samoin vaarallisia ovat suden ja koiran sekamuodot, joilta puuttu ihmispelko.
Teoriassa on toki mahdollista, että terve susi kävisi ihmisen kimppuun, mutta tapauksia ei ole dokumentoitu sen paremmin Suomessa kuin muuallakaan reiluun sataan vuoteen.
Nämä vielä vanhemmat dokumentit, joihin viittaat, eivät missään nimessä ole luotettavia. Kirkkoherra, joka kuolinsyyn kirjasi, on tuskin voinut omakohtaisesti kuolinsyytä määrittää, eikä hänellä tietenkään ole ollut edes riittävää pätevyyttä siihen. Lasten kuolinsyy on ollut hyvin pitkälle vanhempien ilmoitusten varassa, eivätkä ihmiset silloin ole olleet sen rehellisempiä kuin nykyisinkään.
Suden lisäksi kuolinsyytilastoista on muuten kadonnut esimerkiksi vauvojen "kuoliaaksi makaaminen", joka oli huonoina aikoina hiljaisesti hyväksytty "jälkiehkäisymenetelmä".
ihmisen kuolinsyytä ei liene kovin vaikeaa määrittää. Taitas onnistua nykypäivänäkin maallikolta.
Luotettavaa kuvaa ei ainakaan suden vaarallisuudesta saa tunturisusi.com sivustolta. Tosin tämä tuntuu olevan se raamattu, jota susien ystävät lukevat. Nykypäivän koirille ja kotieläimille aiheutuneista vahingoista se vaikenee...
määrittäminen on kyllä vaikeaa asiantuntijallekin. Koiran tai koirasuden tappama ihminen näyttää kohtuullisen samalta.
Jos lapsi on ns. suden viemä, ei välttämättä ole edes mitään ruumista jota voitaisi tutkia.
Tunturisusi.com ei minustakaan ole mikään luotettava lähde, vaikka sieltä löytyy kyllä viitteitä luotettaviin lähteisiin. Itse en pidä suden inhimillistämisestä ja romantisoinnista, jota noilla sivuilla kieltämättä harrastetaan.
Noin. Nuo koirasusihöpötykset eivät ole kovin loogisia.
Jonkinmoista toispuoleisuutta ajattelussa henkii väittää satojen pelkästään Euroopassa kuolleitten ihmisten kuolinsyyksi koirasutta. Ei susi salli alueellaan heikompia vieraita susiyksilöitäkään saati jotain sekuleita. Kovin vähän historia noita koirasusia tuntee. Vaan suojelijoiden mielestä ovat kovasti tehneet pahaa. Dokumentteja ei taida löytyä.
Eipä ole Suomessa paljon dokumentoitu sataan vuoten, kun ei ole ollut susiakaan ! Susien vähenemisen ja kuolintapausten loppumisesta voi tieten jotain päätellä. Mielikuvitusta vaatii, jos tämän tulkitsee todisteeksi susien vaarattomuudesta. Muualta maailmasta on kyllä jatkuvasti tullut uutisia susien suorittamista ihmistapoista.
Kehoitinkin edellä pieneen syventävään loogiseen analyysiin historiakirjojen sisällöstä. Vesikauhusta löytyy usein merkintä susi- tai koiraonnettomuuden yhteydessä. Pidempään jollakin seudulla jatkuneet yleensä lapsiin kohdistuneet saalistusjaksot eivät ole vesikauhuisten työtä. Siihen tautiin sairastanut ei pitkään elä eikä sairas eläin syö.
Kuoliaaksi maattuja löytyy kirkonkirjoista ja varmasti näitä vahinkoja sattuu nykyäänkin. Nebuloosan löytämättömyydellä ei tässä asiassa ole mitään todistusarvoa. Kovasti ihmettelen susisuojelijoille yleistä asioitten vääntelyä. Koiransa tai muun kotieläimen menettänyt joutuu poikkeuksetta laiminlyönnistä tms. syyttelyn kohteeksi. Tosi kornilta tuntuu näistä vauvaonnettomuuksista apua kuvitelmiinsa hakea.
Mikä saa suden pariutumaan koiran kanssa? Epäilen vahvasti, ettei susi pariudu koiran kanssa, jos kiima-aikana lajitovereitakin löytyy. Eli tällä perusteella arvelen ettei noihin aikoihin koirasusia juuri ollut ja koirat olivat enemmänkin suden ravintoa...
Luonnossa kun lisääntymiseen kelpuutetaan vain vahvimmat yksilöt, susi tuskin hanakasti koiraan sekaantuu.
kuuntelemassa eilinen Luonto-Suomi osoittessa
http://lotta.yle.fi/ijulkaisu.nsf/sivut/luonto
Eipä petotutkijakaan tuntunut syytä tietävän. Melko harvinaisesta tapahtumasta siinä kuitenkin on kysymys kun susi veljeilee koiran kanssa. Niistä koirasusien varmoista esiintymisistä kuulosti dokumenttia olevan hyvin vähän.
harvinaisesta tapahtumasta on kyse, mutta jos sitä verrataan koiraeläinten aiheuttamiin ihmisvahinkoihin, niin koirasusien esiintyminen on varsin yleistä.
Mitähän tuokin tarkoittaa. En saanut rakkineellaani kuunneltua eo linkkiä, liekö mennyt joku suuri totuus ohi. Jos koirasusista on kovin vähän dokumenttia, niin mitä voidaan päätellä koiraeläinten tekemistä vahingoista niihin liittyen.
vaikea keskustella asiasta, josta ei mitään tiedä.
Linkissä todettiin Suomen lähialueilla viimme ajoilta olevan kaksi varmaa koirasusi tapausta (DNA_analyysi). Toinen Norjassa ja toinen Liettuassa. Melko varma on myös Perhon tapaus, vaikka siitä ei DNA-analyysiä olekaan. Koljosen mukaan on hyvin epätodennäköistä, että Perhossa olisi ollut naarassuden ja seitsemän koiran lauma. Lisäksi on pari tapausta, joissa susinaaras on hieronut tuttavuutta "ystävällisessä hengessä" jämtlannin hirvikoiran kanssa, mutta omistaja on estänyt parinmuodostuksen.
Koirasusi tapausten esiintyminen on siis hyvin yleistä, jos sitä suhteutetaan suden ihmiselle aiheuttamiin vahinkoihin, joita on kaiveltava epämääräisistä kirkonkirjoista vuosisatojen takaa.
Aika erikoinenpa on Nebulosa käsityksesi 1700- ja 1800-lukujen (samalla nykyaikojenkin) ihmisistä. Tuosta vain makailivat kylmästi vauvojansa kuoliaiksi ja jos eivät vauvalleen älynneet sitä tehdä, niin olipa myöhemminkin kätevää päästää liiat penskat päiviltä ja laittaa surmat viattomien susien syyksi.
Huhhuh!
Sanotaan, että useimpien ihmisten käsitys toisista ihmisistä perustuu hyvin suurelta osin niihin asioihin, joita itse kukin tietää ja tuntee omasta itsestään. Tunnetko sinä Nebulosa olevasi itse hyvä ihminen? Miksi?
Linkin sisältö oli näämmä mitä arvelinkin. Mutta mitä logiikkaa tuossa suhteuttamisessa on. Sudet ovat säilyneitten dokumenttien mukaan tappaneet pelkästään Euroopassa satoja ihmisiä. Koirasusista ei niiltä ajoilta löydy mitään dokumenttia. Sudet ovat olleet vähissä viimeiset sata vuotta meillä ja muualta läntisestä osasta Eurooppaa tyystin hävitettyjä. Joutavaa tämmöisestä on mitään suhteutuksia kaivaa.
Perhon koirasusihomman tietää Erik S ehkä hyvinkin. Ja saattoi siellä tuollainenkin lauma olla. Koirasusi määritelmällä on puolensa kaikinpuolin asiaa tarkasteltaessa. Perhoon istutetun Peurakannan lisääntyminen saatiin turvattua.
Kun ne kaadettiin, susilta näyttivät. Asiantuntijatkaan eivät muistaakseni ottaneet siinä vaiheessa kantaa, kun päättelivät sen mahdottomaksi. DNA analyysiä ei muistaakseni koskaan tehty.
Mitä väliä on sillä, olivatko "koirasusia" vai oikeita. Ilman susia ei olisi koirasusiakaan.
Summa summarum: Yhtään geneettisesti varmennettua koirasusitapausta ei suomessa ole. Eikös se näin ollut?
ei ole tuon luotettavampaa tietoa saatavissa. Mahdollisia yksittäistapauksia lukuunottamatta lienee kuitenkin oikeansuuntaisen kuvan antavaa.
Tapauksia voi tieten varmentaa muista lähteistä. Vanhojen lehtien arkistosta voit lukea samoja asioita: http://digi.lib.helsinki.fi/index.html . Kivennavan seutuvilla 1840-1850 tienoilla tapahtuneista löysin lehdistä kirkonkirjoissa mainittuja kuolintapauksia.
Kurikassa oli kolme sudentappamaksi merkittyä v. 1758. Sitten oli yksi vielä maininnalla "af varg-bet". Sitä en saanut tulemaan millään haulla. Kokeilin varg, varg-bet, af v... Eli tuolla saattaa olla muitakin, joissa haut eivät toimi kuten luulisi.
Kiitos mielenkiintoisesta linkistä.
Näyttää tuo tulevan hakusanalla *varg*
Enpä hokanu käyttää asterikseja, kun tuo haki muutenkin kuolinsyitä, joista oli vain osan kirjoittanut hakuun.
Eli sain *varg*:llä 117 ja "sudet" oli kerran. Yhteensä 118, mutta siitä pitää vähentää 11 tapausta, jotka tulivat *varg*-haulla, lisäksi oli kolme tapausta, joista en ole varma. Niissä kuolinsyy oli: "Wargkitt, vattskäck", "af galen vargs hett" ja "af galen vargs betl". Eli suden tappamia oli yhteensä 104..107. Tuossa digitaalisessa aineistossahan ei ollut vielä läheskään kaikki kirkonkirjat.
ei kuulunut Suomen luontoon sataan vuoteen. Minkäänlaista haittaa ei suden puuttumisesta ollut luonnolle! Siksi ei niitä nytkään tarvita, tuovat vaan ongelmia: täysin turha elukka täällä, joten henki pois ja sillä sipuli!