Yritetään luoda tähän aiheeseen asiallista ja rakentavaa keskustelua siitä tilanteesta ja mielentilasta kun astut lentokoneeseen, kiinnität turvavyön ja kone kiihdyttää vauhtiaan kiitoradalla ja lopulta nousee ilmaan, poistut Suomesta vapauteen. Tuo hetki on niin vapauttava ja helpottava, lähellä täydellistä onnellisuutta, että se täytyy kokea useasti vuodessa.
Tiedät että oravanpyörän tuoma stressi ja paska jää taakse, edessä on litania mahdollisuuksia joihin vain odotetaan oikeaa tarttujaa. Ei räntä, eikä lumisade häiritse sinua, kateelliset mököttävät ihmiset ovat pelkkä muisto, voit jälleen kokea uudelleen syntymisen toisenlaisen kulttuurin parissa.
Tiedät että oravanpyörän tuoma stressi ja paska jää taakse, edessä on litania mahdollisuuksia joihin vain odotetaan oikeaa tarttujaa. Ei räntä, eikä lumisade häiritse sinua, kateelliset mököttävät ihmiset ovat pelkkä muisto, voit jälleen kokea uudelleen syntymisen toisenlaisen kulttuurin parissa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kyllä minua inhottaa lentokentillä ryysääminen.
Sanoin ahtaassa charterversiossa kituminen. Harvemmin olen käyttänyt reittilentoja.
Perilläolo on tärkeintä. Sen vuoksi mitoitamme lomamme 2vko - 3kk (työnhakureisu Espanjaan).
Takaisin lähtö potuttaa vielä enemmän. 2 viikkoa liian lyhyt aika mutta 3:ssa alkaa jo kotiutumaan.
Joten lähdössä ei mielestäni ole mitään ihanuutta, niitä on koettu yli 60 kpl.
Lähtö on vaan välttämätön paha joka on siedettävä!
Minäkin rakastan lähtöjä! Rakastan sitä tunnelmaa lentokentällä kun kaikki jännittyneinä odottavat koneeseen pääsyä... juuri se tunne, että voi jättää kaiken arkisen ja ikävän taakseen, aloittaa puhtaalta pöydältä, että kaikkea ihanaa on edessäpäin. Vapaus on hyvä sana kuvaamaan tätä tilannetta. Lähdön hetkellä kaikki on mahdollista, ja jollakin tavalla tuntee itsensä kuin uudeksi ihmiseksi... Lähtemisen perhoset vatsassa on koettava itse ymmärtääkseen! Itse en siihen ikinä kyllästy. Suunnitteilla onkin taas lähtö, tähänastisista jännittävin!