Lumisateen helma hipaisee maata
ja sulkemalla silmäni kuvittelen sinut,
voiko maailma enempää pysähtyä
kuin siihen hetkeen, kun tunnen
kaukaisen läheisyytesi,
nauran rakkauteni päivän selkään,
tavoittamattomiin ja kuitenkin
sisällesi, sillä vain sinä tiedät
salaisuuteni silmien värin,
hymyni tuoksun,
hiljaisten käsieni hennot liikkeet,
jotka kirjoittavat nämä sanat,
tallettavat ne ikuisiksi ajoiksi,
elämään meidänkin jälkeemme.
ja sulkemalla silmäni kuvittelen sinut,
voiko maailma enempää pysähtyä
kuin siihen hetkeen, kun tunnen
kaukaisen läheisyytesi,
nauran rakkauteni päivän selkään,
tavoittamattomiin ja kuitenkin
sisällesi, sillä vain sinä tiedät
salaisuuteni silmien värin,
hymyni tuoksun,
hiljaisten käsieni hennot liikkeet,
jotka kirjoittavat nämä sanat,
tallettavat ne ikuisiksi ajoiksi,
elämään meidänkin jälkeemme.
Vastaukset 2
Vanhimmat
tekstiä, kaikki tänään kirjoittamasi. Osasta runoistasi tulee mieleen psalmit - jotain samaa rytmityksessä ehkä.
Älä ikinä lopeta kirjoittamista, olet taitava.
Kiitoksia sanoistasi, tässähän aivan punastuu karskimpikin ihminen. Tämä rohkaisee kirjoittamaan.