odottaa sitä aikaa kun puolison etälapset eivät enää halua tulla tapaamisiin?
minä rehellisesti voin tunnustaa, että odotan sitä aikaa kuin kuuta nousevaa.
meillä mikään ei toimi. ja etälapsi kuvittelee saavansa pompottaa meitä miten haluaa... minä suunnilleen oksennan kun näen sen muksun.
minä rehellisesti voin tunnustaa, että odotan sitä aikaa kuin kuuta nousevaa.
meillä mikään ei toimi. ja etälapsi kuvittelee saavansa pompottaa meitä miten haluaa... minä suunnilleen oksennan kun näen sen muksun.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Minäkin olen ollut joskus tyhmä ja antanut itseeni pompottaa mutta syytän siitä loppujen lopuksi vain itseeni. Annettakoon kaikki virheet anteeksi itsellemme ja toisille. Yksin kukaan ei ole koskaan syyllinen jos suhteet eivät suju toivomusten mikaan vaan puuttuu psygologia ymmärtää itsemme ja toistemme käyttäytymistä.
Lapselle pitää kyetä asettaan rajat ja syytön lapsi on siihen jos aikuiset eivät kykene rajojen asettamiseen. Aikuisissa se vika on eikä lapsissa.
Tunnustan tunnustan!!!
Ja samaa odotan, kasvaisivatpa jo aikuisiksi!
Missä ovat oikeudenmukaiset vahvat aikuiset sanoon lapselle missä rajat kulkee? Ei aikuisen tarvitse olla mikään lapsen vietävissä oleva hiiri nurkassa. Lapsen ehdoilla eläminen on käsitetty ihan väärin. Siis aikuiset eivät ole enään aikuisia ja auktoriteetti käsite on unohdettu kokonaan. Lapsiko se on aikuisten auktoriteetti nykyään? Itse laitan rohkeesti rajoja ihan tuntemattomillekkin kakaroille. Omia ei ole mutta sisaruksen penskoista olen saanut kokemuksia kun olen läheisesti kuulunut heidän elämäänsä. Ei tarvitse olla omia lapsia kun voi käsitellä muiden lapsia kuin ne olisivat omia, siis komentaa ja laittaa vaan penskat ja asiat järjestykseen. Hieman arka olin itsekkin alussa, ettei se haittaa jos "järjestystä ja kuria" alkaa hallitseen ja harjoittaan hieman jälkeenkinpäin.
Inhohan tulee siitä omasta itsestä kun olis tarve muuttaa asioita ja tehdä niille jotain mutta kun ei kykene. Se inho puretaan lapseen sitten kun itse on vajavainen käsitteleen omia vajavaisuuksiaan. Helppo syyttää muita sen sijaan kun tutkiskelisi omaa päätään ja käyttäytymistään. Johan kaikki lapset pompottelee jos ketä tahansa heikkoo yksilöö niin paljon kun lystää. Niinhän tekisi eläimetkin jos niitä ei koulutettaisi.
Siinä ensimmäinen perheenrikkoja, lasten isän viejä tunnustaa kirkkain silmin, että halusi tahalteen rikkoa perheen. No niin, tulihan se sieltä. Kun yksi tunnustaa, kaikki leimautuvat samaan kastiin!;))) Noihan se tosiaankin on. Hyvä!
puhuttu mitään siitä, että suhde olisi alkanut jo entisen avioliiton aikana, joten mitä horiset?! Uusi vaimo ei ole yhtä kuin perheenrikkoja, jos suhde on alkanut eron jälkeen.
Sen sijaan olen samaa mieltä siitä, että alukperäisen kirjoittajan teksti on todella kypsymätöntä. Ei se ole lapsen vika, jos aikuinen ei pysty kuria pitämään
Vaan tuntee ettei hänellä ole otetta miehen lapseen. hän tuntee inhoa sen takia kun ei uskalla olla aikuinen ja auktoriteetti miehensä lapselle eikä miehestäkään ole ilmeisesti lapsen kasvattajaksi mitenkään.
Jos sinulla on onnellinen tasapainoinen suhde niin sitä ei voi kukaan rikkoo. Jos olet väkisin jonkun äijän ketaleen ottanut ja sille perheen tehnyt niin ennuste on aika huono, silloin väliinne pääsee kuka tahansa sinua parempi naikkonen milloin tahansa. Sillä suhde ei perustu rakkauteen alkuunkaan. Sillä olet toiminut vain luonnonlakien mukaan etkä ole edes viitsinyt synnytys huumaltasi perusteellisemmin kumppaniisi edes tutustua sen paremmin. Perhe vaan on pitänyt saada äkkiä kyhättyä.
Helpompi on syyttää toisia kun alkaisi itse katseleen peiliin sen sijaan! Sen edestään löytää minkä taakseen jättää, pitää paikkaansa. En puolustele uusperheitä sillä ne on vihon viimeisiä, mutta pahan alku ja juuri on siinä ettei alkuperäiset kumppanit saa millään suhdettaan sujuun, jos saisiavat niin ei tarvitsisi uusperheitä niin paljoo perustella kuin nykyään perustellaan.
Jos ilman rakkauden kypsymistä heppoisin perustein kumppania valitaan niin helpostihan se toinen osapuoli lähtee ennen pitkää jonkun miellyttävämmän kumppanin seuraan. Naiset luulee monasti lastenteolla sitovan äijän lopullisesti itseensä vaikkei mitään todellisia tunteita koskaan syntyisikkään.
osta uudet kengät ja lähde jonnekin hiukan tuulettumaan ja pitämään hauskaa, tilasi vaikuttaa jo patologiselta!
vanhempiaan nähdä. Paitsi, jos terrorisoit niin pahasti, etteivät sinun takiasi halua tulla. Lapset kasvavat ja sitten tuleekin mummun ja papan kullanmurut seuraavaksi.
avokkaan exän aikana. eronneet olivat jo useampi vuosi aikaisemmin. eikä ole synnytyshuumaa - meillä ei ole yhteistä.
ja siitä kasvatuksesta. kun meillä tämä kuvio menee näin, että avokas ei henno komentaa kun "näkee vaan viikonloppuisin" ja jos minä kiellän/komennan niin penska puhuu äidilleen kotona ja sitten se seuraavan viikon soittelee meille ja kertoo miten minun pitäisi käyttäytyä....
että silleen....
Meillä taas on niin että lapsi asuu äitinsä luona ja on silloin tällöin meillä isänsä luona..
Lapsen äiti itse antaa aina periksi lapselleen melkein asiassa kuin asiassa ja lapsi onki erittäin omapäinen.Jotenki tuntuu itsestä siltä kun lapsi tulee käymään ettei viitsis väitellä lapsen kanssa (ei tosiaan usko mitään!)kun käy aika harvoin koska asutaan niin kaukana lapsesta.