Mä toivon tätä sulle

, kuole, kuole...

Voi sua, R.
Miten paljon meidän välissä on kaikkea vanhaa paskaa, meren verran mun poskia pitkin valuneita kyyneleitä ja tätä nykyä puoli Suomea, ja silti sä sait mut taas itkemään.

Tän liki vuoden aikana, minkä mä olen onnistunut kai kohtalaisen hyvällä menestyksellä elämään ilman sua, rakentamaan itselleni kokonaan uuden elämän ihan vieraassa paikassa, keräämään jämiä itsestäni jaloistani ja niistä sitten jotenkin päin kyhäämään uuden minän, jossa palaset ei kaikki vieläkään istu paikoilleen.. Tän liki vuoden aikana mä olen jo ehtinyt unohtaa. Olin jo ehtinyt unohtaa, minkälaista se oli. Sun rakkaus. Meidän suhde.

Miten lapsellinen sitä voi vuosiensa puolesta aikuinen nainen olla - ja miten julma vielä häntä vanhempi mies. Tänä päivänäkään sä et käsitä, mitä sä olet mulle tehnyt. Vahvaa ihmistä ei voi satuttaa kuin ne, joita se rakastaa ja mä annoin sun polkea itseni niin maahan. Mä olin jo unohtanut, miten huonoksi ja kertakaikkisen riittämättömäksi ja vialliseksi sä sait mut aina tuntemaan itseni, miten totaalisen puutteellinen koko meidän suhde oli, miten mä en saanut juurikaan mitään mitä olisin kaivannut - ja kuinka usein mä mietin, kauanko mä vielä jaksan tätä? Jaksanko mä tätä? Ja iltaisin itkeä tihrustin, että voi kun saisin jostain voimaa hankkiutua susta eroon ja hankkia kunnollisen miehen. Sellaisen, joka arvostaa mua ja haluaa samoja asioita kuin mä.

Kaksi vuotta mä kestin sitä. Sitä suhdetta, mitä ei oikeasti ollut. Niitä murusia, joita sä mulle korkeuksistasi heitit. Koko elämää sun navan ympärillä ja sun valmiiksi hengittämään tahtiin, joka muuttui mulla läähätykseksi. Tai en mä tiedä, kestinkö mä. Elin kuitenkin. Hukkasin ne vuodet. Kuvittelin kai, minä lapsellinen minä, että sä muutut. Että jonain päivänä sä tajuat vielä, mitä mussa on. Ettet sä vois koskaan löytää parempaa, et toista joka sua yhtä vilpittömästi rakastaisi.

Ja niin, vuosi siitä kohta on aikaa, mun oli tehtävä jotain. Tehtävä elämälleni jotain. Liikuttava johonkin. Saatava edes paloja siitä kaikesta, mitä elämältäni halusin. Ja mä muutin. Mahdollisimman kauas susta, jonnekin missä kukaan ei tunne mua enkä mä ketään. Maalle. Rauhalliseen pikkukylään.
Mä tulin tänne maahanpainettuna ja loppuun asti lyötynä, henkisesti niin hajalla, etten sitä enää itsekään ymmärrä. Itsetunto nollassa ja toiveena lähinnä se, että kukaan ei koskaan katsoisi mua kohti. Tänne muuttaminen on ollut paras asia, mitä mä olen koskaan elämässäni tehnyt. Mut otettiin avosylin vastaan ja sain tuntea olevani pidetty, haluttu .. kaikkea sitä, mitä olin kaivannut. Tänä päivänä tätä konetta katsoo henkisesti oma itsensä: vahva, itsevarma, lojaali, hauska nainen. Ei se hermoheikko, epävarma, itkuinen, totinen ja kasaan painunut otus, jonka sä musta teit.

Tietenkin sä tajusit menetyksesi. Mähän sanoin sulle. Mä olin oikeassa. Niinkuin tähänkin asti.

Ja ihan vilpittömästi suoraan mun sydämestä.. Mä en toivo, että sä kuolet, mutta mä toivon, että sä et koskaan tule elämässsäsi löytämään ihmistä joka sua rakastaisi. Mä toivon vilpittömästi, että saat kärsiä nahoissasi kaiken sen paskan, minkä läpi olet mut tunkenut.

Pienen hetken mä luulin, että tulen aina rakastamaan sua omalla ei romanttisella tavallani. Kiitos kun soitit, R. Olin jo melkein unohtanut, minkälainen kusipää sä todellisuudessa olet. Pyöri vain oman kallisarvoisen napasi ympärillä omassa pikkumaailmassasi. Yksin. Mä en tule ikinä antamaan sulle anteeksi enkä etenkään unohtamaan. Mä en tule koskaan pääsemään yli siitä katkeruuden ja vihan tunteesta, minkä sä olet mussa aiheuttanut rakastamalla mua.

Rakas päiväkirja.
Tänään tajusin, etten ole pitkään aikaan rakastanut R:a. Tänään tajusin, että tulen aina vihaamaan häntä.

2

527

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Sääliks käy

      Koko teksti oikein uhkuu säälittävää katkeruutta. On se kumma miten niin vahva nainen antaa itsensä polkea maahan ja vielä sen alle.

      Kuinka kaikki on pelkästään toisen syytä, itse nainen on tässä tahdoton räsynukke, vastaanottaja. Mies kaiken pahan alku ja juuri, itse saatana.

      Tekstin nainen ei ole päässyt vielä yli suhteesta, koska viha on jäljellä, ja toive, ettei kukaan koskaan rakasta tätä miestä.

      Naisen olisi syytä mennä terapiaan tai edes johonkin hoitoon, koska tuollainen katkeruus ja viha vahingoittavat ainoastaan häntä. Syövät sisältä, tukehtuvat katkeruuteensa. Ei kukaan tee vahvasta naisesta tuollaista katkeroitunutta akkaa, jos hän ei itse siihen lähde mukaan..

    • Claudiaa

      "Ja iltaisin itkeä tihrustin, että voi kun saisin jostain voimaa hankkiutua susta eroon ja hankkia kunnollisen miehen. Sellaisen, joka arvostaa mua ja haluaa samoja asioita kuin mä"

      ei voisi enää paremmin sanoin kuvailla mitä mä tunnen nyt..

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Stefu LOISTAVAA!

      Ilmeisesti joku vedonlyönti tms, selvinpäin-elämästä👍👍👍 ilmankos ei ole Sofiaa näkynyt. Miten tän parin nyt käy, kun viimi ei maksettuna enää virta
      Kotimaiset julkkisjuorut
      134
      2024
    2. Msisa on eronnut

      Mies ei kestänyt jatkuvia syrjähyppyjä eikä totuutta Turun yöstä.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      29
      1082
    3. Missä sinuun mies voisi

      näin pääsiäisenä vahingossa törmätä? Ei ilmeisesti missään?
      Ikävä
      69
      883
    4. Venäläisiä keksintöjä?

      Kun tässä nyt yritän miettiä venäläisiä keksintöjä, niin ei äkkiseltään tule oikein yhtään mieleen. Onko niitä edes?
      Maailman menoa
      262
      770
    5. Tiedän että on aika luovuttaa

      En vaan osaa. Liian kauan toivonut jotain, mikä ei koskaan tule toteutumaan. Olo ei ole mitenkään hyvä, mutta itken vähemmän kuin silloin kun sinuun r
      Ikävä
      65
      760
    6. Raviskalla tappo?

      Huhuja liikkuu et raviskalla ois joku laitettu kylymäksi?
      Oulainen
      14
      744
    7. Sun mies on mun

      Sinun mies on yksin minun ja sinä et voi sille mitään.
      Ikävä
      83
      693
    8. Katumuksesta

      Pitkäperjantaina eräässä seurueessa puhuttiin katumisesta ja mitä itse kukin katuu. Yleisintä tuntui olevan pahasti sanominen jollekin läheiselle ja t
      Sinkut
      132
      687
    9. Sisällissota kiihtyy Ruotsissa

      KaupunkiTaistelut koraanin puolesta kiihtyneet Linköpingissä ja Malmössä. Ruotsin poliisi joutunut vetäytymään suojiin. Päätän raporttini Ruotsista.
      Maailman menoa
      213
      679
    10. Et arvaa nainen, miten ikävä mulla on sinua.

      Sinua ei voi unohtaa. Pusu sulle musulle!
      Ikävä
      26
      673
    Aihe