Menimme kihloihin puolisen vuotta sitten,vuoden ja 9kk seurustelun jälkeen.
Olisin halunnut mennä aikasemmin mutta nykyinen avopuolisoni kuhnas ja kuhnas,yhteenmuuttossa ja kihlauksessa...asuimme yhdessä yli 5kk ennenkuin kihlauduimme.
Mutta hänen kuhnauksellaan oli tarkoitus,hän oli aikaisemmissa suhteissa suinpäin mennyt avoliittoon ja kihlautunut todella lyhyen tuntemisen jälkeen...ei kai ole ollut sitä oikeata rakkautta mitä minun kanssa kuulemma on ollut ja on edelleen.
Rakastamme toisiamme valtavasti ja haluaisinkin mennä jo vihille...osittain myös sukulaisten painostuksesta=)
Avioliitto on vain nykyään sellainen muodollisuus koska avioliittoon mennään nykyään vasta vuosien tuntemisen tuloksena,saattaa olla jo lapsia,asuttu yhdessä vuosia ja kihloihin menty ajat sitten.
Tuolloin rakkaus on syventynyt eikä olla enää niin lääpällään toisiinsa...kumppani on jo enemmän ystävä tässä vaiheessa kuin se rakastettu.
Itse en haluaisi kupata tuon avioitumisen suhteen koska se on minulle tärkeätä.
Avioliitto ei sinänsä muuta mitään...eli toisaalat miksi sitten mennä avioliittoon jos ei ole mitään erityistä vakaumusta jne.
Olen kuitenkin syntynyt sukuun jossa avioliittoa pidetään erittäin pyhänä ja avoparina eläminen ei ole suotavaa,mutta en ajattele itse näin...haluan olla järkevä ja taloudellinen vaikka kuvitelmissani elän pilvilinnoissa ja kovasti jo suunnittelen häitäni..mutta sulhoni palauttaa minut aina maan tasalle.
Menemme naimisiin kun taloudellinen tilanne antaa sen verran myöten...en halua prameita häitä,kauniit häät silti.
Lapseni haluaisin syntyvän avioliittoon....
t.hassu
Olisin halunnut mennä aikasemmin mutta nykyinen avopuolisoni kuhnas ja kuhnas,yhteenmuuttossa ja kihlauksessa...asuimme yhdessä yli 5kk ennenkuin kihlauduimme.
Mutta hänen kuhnauksellaan oli tarkoitus,hän oli aikaisemmissa suhteissa suinpäin mennyt avoliittoon ja kihlautunut todella lyhyen tuntemisen jälkeen...ei kai ole ollut sitä oikeata rakkautta mitä minun kanssa kuulemma on ollut ja on edelleen.
Rakastamme toisiamme valtavasti ja haluaisinkin mennä jo vihille...osittain myös sukulaisten painostuksesta=)
Avioliitto on vain nykyään sellainen muodollisuus koska avioliittoon mennään nykyään vasta vuosien tuntemisen tuloksena,saattaa olla jo lapsia,asuttu yhdessä vuosia ja kihloihin menty ajat sitten.
Tuolloin rakkaus on syventynyt eikä olla enää niin lääpällään toisiinsa...kumppani on jo enemmän ystävä tässä vaiheessa kuin se rakastettu.
Itse en haluaisi kupata tuon avioitumisen suhteen koska se on minulle tärkeätä.
Avioliitto ei sinänsä muuta mitään...eli toisaalat miksi sitten mennä avioliittoon jos ei ole mitään erityistä vakaumusta jne.
Olen kuitenkin syntynyt sukuun jossa avioliittoa pidetään erittäin pyhänä ja avoparina eläminen ei ole suotavaa,mutta en ajattele itse näin...haluan olla järkevä ja taloudellinen vaikka kuvitelmissani elän pilvilinnoissa ja kovasti jo suunnittelen häitäni..mutta sulhoni palauttaa minut aina maan tasalle.
Menemme naimisiin kun taloudellinen tilanne antaa sen verran myöten...en halua prameita häitä,kauniit häät silti.
Lapseni haluaisin syntyvän avioliittoon....
t.hassu
Vastaukset 3
Vanhimmat
Sanoit mm. "Avioliitto ei sinänsä muuta mitään...eli toisaalat miksi sitten mennä avioliittoon jos ei ole mitään erityistä vakaumusta jne."
On järjetöntä olla avoliitossa, jos avopuoliso kuolee, et saa puolison eläkettä eikä sinulla ole osuutta puolison omaisuuteen avopuolison omaiset perivät hänet ellei teillä ole lapsia.
Siis lain edessä olette aivan eri asemassa kuin aviopuolisot. Avio-onnea vaan toivotan.
tietenkin sen on noin juridisesti helpompi ratkaisu ja muutenkin hyvä ratkaisu=)
Toivottavasti tässä pääsisi pian naimisiin...
Tuntuu hyvältä olla avioliitossa, näin yhden kuukauden kokemuksella :)
Me menimme naimisiin 3 vuoden yhdessä asumisen jälkeen, josta vuoden olimme asuneet teltassa toisella puolella maapalloa, marraskuussa. Kyllä, rakkautemme on syventyntyt ystävyydeksi, ja ei, se ei ole missään nimessä negatiivinen juttu; Vedämme kahdestaan kalsarikännejä ja nauramme toistemme pieruille josta voi huomata, että lääppä- vaihe on elettyä aikaa. Silti huomaan jokapäiväisessä arjessamme kuinka hyvin parisuhteemme, yksikkö jonka me muodostamme, toimii. Joka päivä huomaan, että olen onnekas ollessani naimisissa rakastajani, kumppanini ja parhaan kaverini kanssa. On ihanaa huomata joka päivä, että toisen kanssa on "kivaa" ja toinen on hyvää seuraa. Tokikaan emme sekstaa enää pupun lailla (emmekä varsinkaan pese alapäätä persikka saippualla ennen seksiä) aamusta iltaan kuten alussa, mutta olen niin onnesta sykkyrällä että ihan vaikeaa pukea sanoiksi.
Mitä tällä haluan sanoa.. Miksi namisiin pitäisi mennä siinä Onnen Huumassa? Onnen huuman jälkeen koittaa arki joka ikiseen suhteeseen ja mielestäni on vähimmäis vaatimus että tähän arkeen on yhdessä totuttu ja siinä on yhdessä eletty laskuja maksaen ja kynsisilsaa sairastellen :) Naimisiin ei saisi olla kiire rakkauden takia. Toisaalta, jos naimisiin mennään , ei taloudellinen tilannekaan ole este; järkkäsimme häät kun olimme juuri palanneet vuoden telttaretkeltä johon upposi penni poikineen :) Häät järkättiin sen mukaan paljonko oli varaa, 30 vierasta ja älyttömän ihanat bileet. Kustannukset kaikkineen pukuineen, sormuksineen, juhlineen ja tarjoiluineen 2000€. Ilmaiseksikin olisi päässyt jos ei olisi paria tonnia revennyt.
Meillä muuten ei ole lapsia eikä muutamaan vuoteen oile toiveissakaan, mutta sen minäkin allekirjoitan, että lapsen haluan avioliitossa minäkin, jos haluan ylipäänsä.
Teettepä miten vaan, onnea valitsemallanne tiellä. Olkaa toistenne ystäviä ja rakentakaa vankkumaton kumppanuus. Elämän ehtoopuolella siitä toisianne kiitätte.