...merkityksensä...
On näitä ns.teinikihlauksia,ja en tarkoita nyt vain teinejä jotka kihlautuvat suinpäin vaan myös aikuisia jotka eivät ajattele mitä se kihlaus oikeasti tarkoittaa.
Ihmiset eivät tunnu enää ajattelevan sitä että se on todellakin lupaus avioliitosta ja mua raivostuttaa sellainen että jotkut juoksevat sormuskauppaan muutaman hassun viikon tai kuukauden jälkeen...eihän tällöin voi tuntea toista ihmistä mitenkään hyvin ja lupautua olemaan rinnalla loppuelämän...sitähän avioliitto joskus aikoinaan tarkoitti ja oikasti ei sen merkitys ole muuksi muuttunut,kuin vain ihmisten ajatusmaailmassa.
Eroaminen on niin tavattoman helppoa ja erityisesti kihlauksen purkaaminen.
Käytänössä helppoa,mutta se jättää aina jälkensä psyykkeeseen.
Eikö siinä ensirakkauden huumassa voi antaa jonkin muun asian kun lupauksen avioliitosta ja katsella tuleeko siitä jutustä mitään.
Olen huomannut ainakin lähipiiriä seuratessani että yli puolen vuoden seurustelun jälkeinen kihlautuminen on johtanut pidempään ja laadukkaampaan suhteeseen,joka on johanut avioliittoon kun taas lyhyemmät alle puolen vuoden "yllärikihlautumiset" ovat kestäneet lyhyen aikaa,yleensä vain 1-2 vuotta.
Mutta poikkeuksia löytyy kummastakin ryhmäsätä.
Se on totta että kihloihin tulee mennä Rakkaudesta,mutta järkeä on käytettävä kun se on kerta meille annettu.
Avoliittoon tulee mennä myös ajatuksen kanssa.
Ei voi ajatella että näin "olemme tunteneet toisemme nyt muutaman kuukauden,muutammme järkisyistä yhteen,kun ei ole järkeä pitää kahta asuntoa"
Suhteessa on oltava omaa tilaa ja omaa rauhaa...suhteen laatu paranee jne...
IHMISET ANTAKAA AIKAA RAKKAUDELLE!
T:rengastettu vaimoke
On näitä ns.teinikihlauksia,ja en tarkoita nyt vain teinejä jotka kihlautuvat suinpäin vaan myös aikuisia jotka eivät ajattele mitä se kihlaus oikeasti tarkoittaa.
Ihmiset eivät tunnu enää ajattelevan sitä että se on todellakin lupaus avioliitosta ja mua raivostuttaa sellainen että jotkut juoksevat sormuskauppaan muutaman hassun viikon tai kuukauden jälkeen...eihän tällöin voi tuntea toista ihmistä mitenkään hyvin ja lupautua olemaan rinnalla loppuelämän...sitähän avioliitto joskus aikoinaan tarkoitti ja oikasti ei sen merkitys ole muuksi muuttunut,kuin vain ihmisten ajatusmaailmassa.
Eroaminen on niin tavattoman helppoa ja erityisesti kihlauksen purkaaminen.
Käytänössä helppoa,mutta se jättää aina jälkensä psyykkeeseen.
Eikö siinä ensirakkauden huumassa voi antaa jonkin muun asian kun lupauksen avioliitosta ja katsella tuleeko siitä jutustä mitään.
Olen huomannut ainakin lähipiiriä seuratessani että yli puolen vuoden seurustelun jälkeinen kihlautuminen on johtanut pidempään ja laadukkaampaan suhteeseen,joka on johanut avioliittoon kun taas lyhyemmät alle puolen vuoden "yllärikihlautumiset" ovat kestäneet lyhyen aikaa,yleensä vain 1-2 vuotta.
Mutta poikkeuksia löytyy kummastakin ryhmäsätä.
Se on totta että kihloihin tulee mennä Rakkaudesta,mutta järkeä on käytettävä kun se on kerta meille annettu.
Avoliittoon tulee mennä myös ajatuksen kanssa.
Ei voi ajatella että näin "olemme tunteneet toisemme nyt muutaman kuukauden,muutammme järkisyistä yhteen,kun ei ole järkeä pitää kahta asuntoa"
Suhteessa on oltava omaa tilaa ja omaa rauhaa...suhteen laatu paranee jne...
IHMISET ANTAKAA AIKAA RAKKAUDELLE!
T:rengastettu vaimoke
Vastaukset 23
Vanhimmat
...nuoretkin osaavat kihlautua vakavin aikein ilman ensirakkauden huumaa. Minusta on väärin että suhteen laatua mitataan parin yhdessä olo ajalla. Minusta tärkeämpi pointti on se että miten tuo kyseinen aika on käytetty. Onko vain oltu samassa tilassa, keskusteltu, katsottu telkkaa, harrastettu yhdessä nähty atunnaisesti, oltu isommassa porukassa vai mitä on tehty. Suhteen vakauteen ja pohjaan vaikuttaa myös parin elämän kokemukset, sekä suhteen koettelemukset, sillä tasainen suhde saattaa kaatua pieneen vastoin käymiseen jopa vuosien yhteistaipaleen jälkeen. Vastoinkäymiset ovat hyväksi lakavalle suhteelle, kunhan niitä ei ole eikä tule liikaa. Kaikkea tarvitaan sopivissa määrin terveen, vahvan ja tasapainoisen suhteen pohjaksi.
Tämä on kyllä tosin vain minun näkemykseni, mutta pidän sitä aika hyvänä, sillä ikinä ulkopuolinen ei tiedä sitä mitä suhde on sisäisesti kokenut. Ja kuten totesit parin ikä ei aina takaa suhteen vakautta joten pitkät niille, jotka sanovat ettei nuorella iällä sidotut kihlaukset ja avioliitot kestä(oma äitini oli19 kun niamisiin meni isäni kanssa ja edelleen ovat onnellisesti yhdessä melkein 18avioliitto vuoden jäkkeen.)
Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta n_n
Terveisin:
Ylläri kihlautunut 6kk kohdalla ja hää kelot kilisemässä kohta puoleen
Kihlauksen historiasta en tiedä, mutta tiedän kyllä mitä Suomen laki sanoo asiasta.
"Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet."
Ei siinä ole mitään kovin monitulkintaista. Kyseessä ei ole leikki, vaan sopimus siitä, että aiotaan solmia avioliitto. Ja miksi avioliitosta pitää saada lupaus? No eiköhän asiasta olisi hyvä sopia ennen käytännönjärjestelyjä, esteidentutkintaa, mahdollisten häiden järjestelyä? Harvempi tekee niitä silloin tällöin huvin vuoksi, jos vaikka menisi ehkä naimisiin. Kyllä se on hyvä tietää etukäteen =)
Kihlaus
Sopimus avioliiton solmimisesta. Ei velvoita avioliiton solmimiseen. Ei nykyään juridista merkitystä.
Naisen lakikirja v. 2001, s. 294
Sillä tavalla ei velvoita, että jos ei pidäkään lupaustaan (purkaa kihlauksen) toinen ei voi vaatia vahingonkorvauksia. Mutta kihlauksen merkitys kyllä on vieläkin sama, että se on lupaus (sopimus) avioliiton solmimisesta. Kahdenkeskinen kylläkin eli sitä ei tarvitse mihinkään ilmoittaa ja kihlauksen voi purkaa.
Naisen lakikirjassa minkä mainitsit kuitenkin on tuo kohta myös: "Sopimus avioliiton solmimisesta.".
Joten jos sellaista ei ole sovittu, ei olla kihloissa?
Ja jos kihlaus on sopimus/lupaus niin miksi sopia jotain mitä ei ole tarkoituskaan toteuttaa? Siis kun jotkut tietävät jo "kihloihin" mennessä, että eivät aio mennä naimisiin koskaan. Tai jos ei vielä oikein tiedä haluaako naimisiin vai ei niin miksi silloinkaan luvata. Eikö lupaukset ole tarkoitus pitää tai ainakin yrittää pitää. Vaikkei siihen laki tms. velvoita. Pienemmissäkin asioissa yleensä on tapana kai luvata vaan sellaista minkä voi pitää... Saatikka sitten kun on kyse näinkin isosta asiasta.
Kyllähän se olisi hyvä, että naimisiin menosta on sovittu, jos kirkko ja hääpaikka varataan, ostetaan hääpukua yms. ja kutsutaan vieraita?
...on hyvä sopia, mutta tänä päivänä on olemassa pareja jotka eivät ennen häitä ole päivääkään naimisissa. Kihlaushan ei ole siis pelkkä sormusten vaihto vaan kihlaus on jo suullinen sitoumus siitä että mennään naimisiin. Itse olen ollut kihloissa 5kuukatta ennen kuin sormuksen sain ^^
meitsi sekoilee. Siis piti sanomani päivääkään "kihloissa", tarkoittaen että sormuksia ei ole vaihdeltu, mutta lupauksen ja sopimuksenhan voi tehdä ilman sormuksiakin
harvinaisen hyvin kirjoitettu! Olen kanssasi 100% samaa mieltä (kaikkien kirjoitustesi osalta).
On se jännää että aina otetaan esiin tuo lakikirja ja sillä sitten yritetään saada pointti perille. Juu, laissa lukee että pariskunta joka on sopinut menevänsä naimisiin on kihloissa. Tuo on toisaalta sitten vain toteamus, ei millään tavalla juriidisesti sitova "lakipykälä".
Kirjoituksesi on sikäli virheellinen, että käytännössä Suomessa ei voi mennä kihlautumatta naimisiin. Esteiden tutkintahan kestää 7 päivää, ja se on käytännössä minimiaika kihlaukselle. Kukaan tuskin hakee esteiden tutkimista, jos naimisiin menosta ei ole sovittu.
En ole lukenut mainitsemaasi kirjaa, joten en ota sen kirjoituksiin kantaa.
Jokin aika sitten tarkistin Suomen laista, mitä siellä sanotaan kihlakumppaneista. Löytyi paljonkin kohtia, kohtuullisen uusiakin, joissa kihlakumppani mainittiin. Ihan esimerkiksi kirjoitan Perintökaaren 8. luvun 2 §:stä pätkän:
"Perittävän kihlakumppanille ja eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voidaan antaa jäämistön säästöstä kertakaikkisena avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen." (Tämä on säädettu vuonna 1983, eikä sitä käsittääkseni ole kumottu.)
Kihlakumppani siis rinnastetaan puolisoon. Muuallakin perintöasioissa kihlakumppani ja puoliso rinnastetaan, esimerkiksi perintöveron tapauksessa kihlattu ja puoliso (muiden lähiomaisten kanssa) kuuluvat 1. veroluokkaan. Tyttö- tai poikakaveri kuuluvat veroluokkaan 3 (muut).
Oikeudessa ei tarvitse todistaa kihlattuaan vastaan, eli siinäkin tapauksessa kihlattu rinnastetaan lähiomaiseen.
Kihlaus ei velvoita mihinkään, mutta antaa siis joissain tapauksissa etuja. On tietysti eri juttu, jos näistä pykälistä ei tiedä, niin eipä silloin etujakaan osaa vaatia.
Avioliittolaissa sanotaan, että "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet".
Eli mielestäni sellainen pari on ainakin kihlautunut jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin halusivat he kutsua sitä kihlaukseksi tai ei. Useinhan kuulee, että naimisissa olevat sanovat etteivät ole koskaan olleet kihloissa.
Mielestäni kihlaus ei ole mikään muinaisjäänne, koska hyvin moni kuitenkin edelleen pitää avioliittolupausta kihlauksena.
Ja jos kihlaus voi merkitä mitä vaan, esim. joku voi kutsua yhteen muuttamista (avoliittoa) kihlaukseksi niin kyllä tässä vähän sekaisin menee. Jos joku sanoo menneensä kihloihin niin ei oikein tiedä mistä onnittelee...
Joskus huomaa myös, että kihlapari ei itsekään tiedä mitä kihlaus toiselle merkitsee. Toinen esim. nainen ihmettelee, että miksi mies ei ole vielä valmis menemään naimisiin tai ei halua naimisiin vaikka ovat olleet kihloissa jo 3 vuotta. Kun miehen mielestä kihlaus ei ole ollut lupaus avioliitosta. Ja moni luulee erheellisesti, että kihloissa ei voi olla ilman sormuksia.
Englannin kielessähän kihloissa on engaged, mutta joskus käytetään pidempää muotoa engaged to be married. Siitä selvemmin ilmenee, että asialla on jotain tekemistä naimisiinmenon kanssa.
Amoriini.com sivuilla on hääperinteitä, mutta kihlauksesta siellä ei ole kovin paljon kerrottu.
Moni asiahan on "muinaisjäänne", jos ajatellaan että sen juuret on jossain kaukana eikä ole mikään uusi keksintö. Ei se sitä tarkoita etteikö se voisi olla tapa vieläkin. Vaikka olis matkalla vähän muuttunutkin. Tietysti ennen kihlausajat oli lyhempiä yms.
Näin se on. Ja sitähän minä en ainakaan ole koskaan väittänyt etteikö kihloissa voi olla ilman sormuksia. Kun mies ja nainen ovat sopineet menevänsä keskenään naimisiin he ovat kihlautuneet. Ja usein ostetaan sormukset sen merkiksi, mutta se siis ei ole pakollista ja ne sormukset ei kihlausta tee. Naimisissakin voi olla vaikka ei ole sormusta.
Mutta kyllä naimisiin menosta luulisi olevan sovittu, jos häitä järjestellään... Moni taitaa vaan luulla, että pitää olla ne sormukset ja, että kihlaus on jokin harkinta-aika tms. Ja siksi ajattelee, että ei ole ollut koskaan kihloissa.
Minusta tuntuu, että myös moni sellainen "kihlautuja" joka ei ole sopinut naimisiin menosta menee lauman mukana. He eivät välttämättä edes mieti mitä kihlaus tarkoittaa. Menevät kihloihin kun muutkin menee sen kummemmin miettimättä asiaa. Ja ehkä vain ehdottavat toiselle, että "mennäänkö kihloihin" ja toinen sanoo, että "joo mennään vaan" ja ei tiedetä miksi on menty kihloihin. Asiasta ei ehkä puhuta sitä ennen, ei sillä hetkellä eikä sen jälkeen. (tietysti on niitäkin jotka keskustelevat asiasta) Eräs tuttuni meni kihloihin kun hänen tyttöystävänsä niin kovasti halusi, ei kyllä ollut kertonut miksi. Hän vain halusi kihloihin. Mies meni sitten "kihloihin". Ja nainen oli tyytyväinen. Miehelle se oli vain, että no ei kai sen väliä, kai sitä voi mennäkin ja sai naisen tyytyväiseksi. Naimisiin hän ei halunnut. Antoi naiselle rukkaset kun tämä kosi myöhemmin. Tietysti kaikki ei tiedä mitä avioliitto merkitsee toiselle ja miksi hän haluaa mennä naimisiin. Mutta tietää kuitenkin edes vähän, että miten naimisiin mennään ja mistä on kysymys...
Ja kaikki eivät ole edes kuulleet, että kihlaus merkitsee myös tätä avioliittolupausta. Ja että kihloissa voi olla ilman sormuksiakin. Minusta kysymys on osittain yleisestä harhaluulosta. Että ihmiset menevät "kihloihin" kun luulevat sen tarkoittavan jotain. Joku voi sanoa jollekin, että kihlaus on merkki sitoutumisesta ja siitä, että me ollaan nyt vakavammin yhdessä. Ja toinen voi luulla, että se tarkoittaa yleisesti sitä eikä muuta. Eikä tiedä, että se kyseiselle henkilölle merkitsee jotain ja jollekin muulle voi merkitä jotain tyystin muuta.
Kysyin joltakin täällä joskus, että jos joku ihminen joka ei koskaan kuullut sanaa kihlaus ja että ihmiset voivat olla kihloissa kysyy sinulta mitä se tarkoittaa, niin mitä vastaisit. Mitä sinä vastaisit? Että se voi tarkoittaa ihan mitä vaan, että se on ihmisten itsensä päätettävissä ja sanot muutaman esimerkin mitä se voi tarkoittaa ja merkitä joillekin. Vai mitä vastaisit?
"Kihlauksen purkamista koskevat säännökset kumottiin avioliittolain muutoksella vuonna 1987".
Sanotaan sivulla http://www.mainio.net/article.asp?path=1;1132;1135;50133;60927
Eli siitä tulee 19 vuotta. Ei ihan hirveän pitkä aika.
Tuskin sillä on mitään juridista merkitystä, että alan kutsua perunaa hedelmäksi. Tuskin se ketään loukkaa tai haittaa. Mutta ei se perunaa hedelmäksi muuta...
Avoliitostahan ei myöskään taida tulla juridisia seuraamuksia? Ei tule siis mitään oikeuksia eikä velvollisuuksia. Mutta eiköhän ihmiset kutsu silti avoliitoksi vain sitä, että kun seurusteleva pari muuttaa yhteen? Ehkä joku joskus erehtyy luulemaan esim. kihlausta avoliitoksi, mutta harvemmin.
Miksi sen pitäisi kihlauksen kohdalla olla jokin pointti, että kun kihlauksella ei ole juridista merkitystä niin sen voi itse kukin päättää mitä kihlaus merkitsee?
Kukaan ei varmaan tule pidättämään tai saa sakkoja eikä muutakaan, jos sanoo olevansa kihloissa vaikka ei ole sopinut menevänsä naimisiin. Tai jos on sopinut menevänsä eikä kutsu sitä kihlaukseksi vaikka laissa niin sanotaan, että he ovat kihlautuneet. Mutta ei kai se silti tarkoita etteikö se olisi kihlaus? Vaikka siitä ei olisi juridisia seuraamuksia? Eikä tule hyötyjä eikä velvollisuuksia (velvollisuudet olisikin hankalia, koska kihlausta ei rekisteröidä mihinkään ja millä todistaa, että joku on kihloissa?).
Voinhan kutsua murhaksi ja murhaajaksi ihmistä joka tappaa hyttysen. Vaikka lakikirjassa on varmaan määrite murhalle. Se ei silti ole murha vaikka sanon sitä hyttysen tappamista murhaksi.
Voi olla, että siitä voisi tulla herjaussyyte, mutta tulisiko... jos en väitä hänen tappaneen ihmistä esim. julkisesti vaan puhun hyttysen murhaamisesta.
Minusta avioliittosopimus on kuitenkin oikeampi kihlaus koska se on laissakin mainittu, toisin kuin nuo muut sekalaiset kihlaukset. Enkä ajattele pelkkää lakia vaan perinteitä ja yleistä käsitystä ja tapoja. Kyllä sitä vieläkin kutsutaan kihlaukseksi jos on sovittu naimisiin menosta. Ei se pelkästään muinaishistoriaa ole.
Ja joku voisi myös laittaa tietoa tämän toisen tavan historiasta. Koska yleistyi, että kihlaukseksi kutsuttiin muutakin kun tätä avioliittolupausta?
totesin ^^'
tarkoitin sitä että ihmiset miettisivät ennenkuin menevät kihloihin,että mitä se tarkoittaa.
Vaikka ei se kai sitten enää tarkoita sitä avioliittolupausta,vaikka omalla kohdallani on kyllä tarkoittanut!
Oudoksun vaan sitä että ihmiset menevät kihloihin parin kuukauden jopa viikon tuntemisen jälkeen!
Kyllä se nyt luulis jokaisen tietävän ettei tuossa ajassa ktkene tuntemaan toista niin hyvin että voi lupautua elämänkumppaniksi.
Tarkoitin sitä sillä kun vertailin noita kihlautumis aikoja jne...kun niistä moni mennyt myös avoliittoon lyhyen seurustelun ja tämän "yllärikihlautumisen" myötä...ja sitten hupskeikkaa sitä sitten tulee näitä arkisia juttuja esille...kun ei olla annettu aikaa seurustelulle ja rakkaudelle.
Avo/avioliittoon meneminen suhteessa on merkittävä edistysaskel ja se vaatii enemmän kuin parin kuukauden tuntemisen!
Itse päätin jo silloin kun aikoinaan aloitin suhteen nykyisen elämänkumppanin kanssa ettei hätiköidä (koska olin aikoinani hätiköinyt samoin kuin kumppanini)...ettei tulisi pettymyksiä.
Asuimme yli vuoden eri asunnoissa,ja kihlat vaihdettiin kun oltiin asuttu yhdessä yli puoli vuotta.
Olen oppinut vahingostani ja varmasti meitä on monta.
t:vaimo jouluksi....