Goa

Kaksi Intian reissua (Goa) takana 01/2004 ja 01/2005 ja paikka on kyllä unohtumattoman ihana!
Lentokenttärituaalit ovat aikaavieviä, joten siihen kannatta varautua, varsinkin maasta poistuttaessa jonotusta ja odotusta riittää. Hygieniataso on ihan omaa luokkaansa ja matkaan kannattaa varata kosteuspyyhkeitä reippaasti (käsien pesuun).Paikanpäältä saa kaupoista desinfioivaa geeliä,jolla saa kädet puhdistettua ennen ruokailua. Rannalla aurinkotuolit ovat ilmaisia, kunhan käytän kyseisen rantaravintolan palveluja (juomat, ruoka ym.) Rantaravintoloita on vierivieressä ja jokaisella omat aurinkotuolit. Hintataso on erittäin edullinen, rannallakin. Kaupustelijoita kiertää, mutta tarkkana kannattaa olla, pyytävät rannalla pilviähipovia hintoja samoista tuotteista mitkä ovat puoli-ilmaisia kaupassa. Tinkiä pitää reilusti joka paikassa, n. 60 -70 % hinnoista pois. Meillä oli euroja mukana ja niitä vaihdeltiin kaupungilla rahanvaihtopisteissä. Kurssia kannattaa seurata, kaupungilla saa paremman kurssin mukaan kuin hotellilla. Meiltä meni n. 600 € / hlö / 2 vkoa ja kaikki ostettiin mitä mieli teki ja taksilla suhattiin satoja kilometrejä omin päin. Intiassa on turvallista matkustaa ominpäin, rannalle voi jättää laukut ym. ja mennä yhdessä uimaan. Jos joku vie, niin todennäköisesti on joku toinen turisti.Sähkökatkoksia saattaa esiintyä, mutta meillä ei ollut taskulampulle kyllä käyttöä. Kannattaa ottaa ainakin osa lomavaatteista sellaisia, jotka voi käyttää paikanpäällä ja jättää sinne, on enemmän tilaa tuliaisille, sillä niitä löytyy! Itse otin lähes kaikki vaatteet sellaisia, jotka lahjoitin lomanpäätteeksi tutulle rantaravintolan tytölle. Myös vanhoja pyyhkeitä, lakanoita ym. vein mukanani ja lahjoitin paikallisille köyhille.
Mukavaa matkaa, näkemistä ja kokemista riittää!!

Hyttyskarkotetta kannattaa ottaa mukaan!

US dollarit kelpaa ja tietysti rupiat(INR). Nykyisin kyllä eurotkin saattaa kelvata.
Hintataso on halpa. Vuonna 1999 paikallisessa pikku kaupassa litran rommipullo (12 vuotta vanhaa) maksoi 8 markkaa. Silti tinkiä aina kannattaa. Erilaisia Hopeakoruja löytyy myös edullisesti.

Ainakin minusta Goa vaikutti mukavalta paikalta. Ihmiset on ystävällisiä eikä tarvii pelätä rikollisia. Englannin kielellä pärjää yleisesti.

Hotellihuoneeseen kannattaa ostaa paikallisesta kaupasta pistorasiaan liitettävä hyttyskarkotin, niin saa nukkua yön rauhassa. Apteekista saa Odomos-nimistä voidetta, joka karkottaa hyttyset. On tehokkaampi kun suomalaiset tuotteet ja tuoksu paljon miellyttävämpi, tosi mieto.

Kannattaa matkavaluutaksi ottaa euroja, niistä saa paremman kurssin kuin dollareista. Ja eurot kannattaa vaihtaa rupioiksi siellä. Monet supermarketit vaihtavat rahaa ja kurssi monesti lähes sama kuin rahanvaihtopisteissä. Lentoasemalla ja hotellissa kurssi on usein huono.

Minulla rahaa meni kahdessa viikossa n. 300 €. Tähän sisältyi ruoat kaksi kertaa päivässä, tuliasiset ja omatoimiset retket. Jos ymmärtää englantia (edes vähän) kannattaa retkille lähteä omatoimisesti. Matkatoimistojen järjestämät retket ovat kalliita. Yhden hengen retken hinnalla, koko seurueemme (4 henkeä) pääsi vastaavalle reissulle omatoimisesti taksilla ja rahaa jäi vielä ruokaankin. Taksikuskimme osasi kertoa meille paljon kulttuurista, tavoista ja käyntikohteista. Oli luotettava ja avulias. Hän oli oppaanamme kaupoissa ja markkinoillakin, eivätkä markkinakauppiaat päässeet huijamaan meitä.

Samaa taksia kannattaa käyttää koko matkan ajan, niin hinta on edullisempi. Yleensä puolen päivän mittainen retki, esim markkinoille ja kolme tuntia odotusta siellä, maksaa n. 350-400 rs (7-8 €). Koko päivän reissu maksaa 1000-1300 rs.

Taskulamppua tarvitsee iltaisin ulkona kulkiessa, pimeä tulee jo aikaisin ja katulamput voivat olla harvassa. Lisäksi tiet ovat aika huonokuntoisia, on hyvä nähdä missä kulkee.

Katujen huonokuntoisuus kannattaa otaa huomioon myös lapsen kanssa matkustaessa. Rattaiden kanssa ei ehkä kaikkialle pääse. Jalkakäytäviä ei ole, joten lapsen ei ole turvallista kävellä myöskään itsekseen. Liikenne on vilkasta, kaikki haluavat olla ensimmäisinä, tiet ovat kapeita ja varsinkin moottoripyörillä ja skoottereilla ajelevat ohittelevat ahtaissakin paikoissa. Autotkin tuntuvat menevän ihan jalankulkijan vierestä, melkein hipaisten.

Goassa melkein joka ravintolassa on saatavilla intialaisen ruoan lisäksi esim. pastaa ja pihvejä. Turisteille on muutenkin saatavilla miedompia ruokia jos tulisuus hirvittää, lasta tai teitäkin. Tarjoilijat osaavat kertoa ja suositella. Kaikki ruoka, mitä me söimme kahden viikon aikana oli hyvää.

Juokaa vain pullovettä, sitä myydään hotelleissa, ravintoloissa ja kaupoissa. Ostakaa litran pulloja, isommissa pulloissa on voitu säilyttää bensaa.

Hintataso on todella edullinen, mutta katukaupoissa ja markkinoilla tinkiminen kuuluu asiaan. Ainakin puolet pitää hinnasta tinkiä pois. Useimmiten tuotteen saa kolmasosalla siitä mitä myyjä ensin pyytää, monesti vieläkin halvemmalla, kun jaksaa tinkiä kauan. Myyjät kertovat ensin oman hintansa sitten kysyvät mitä sinä maksaisit. Kerro hintasi, tingi vähän aikaa, esitä vähän välinpitämätöntä tuotteen suhteen ja kohta lähde kävelemään poispäin. Myyjä tulee perässä tai huutaa perääsi ja tiputtaa itse hinnan siihen mitä sinä tarjosit.

Monet myyjät kysyvät oletteko ensimmäistä kertaa Intiassa/Goassa. Kannattaa hiukan valehdella ja sanoa olevansa toista tai kolmatta kertaa vaikka kerta olisi ensimmäinen. Silloin myyjät eivät niin kovasti yritä huijata hinnassa tai tuotteen laadussa.

Kaduilla saattaa tulla vastaan miehiä norsun kanssa. He pyytävät teidät silittämään norsuja ja ottamaan valokuvia. Muutaman valokuvan jälkeen he kertovat keräävänsä rahaa jonkin temppelin hyväksi. Todellisuudessa rahat menevät miesten omiin taskuihin.

Kerjäläisiä tulee muutenkin vastaan, monesti äitejä lastensa kanssa. On oma valinta antaako rahaa vai ei. Me emme antaneet. Mielestäni on paha juttu, jos lapset oppivat siihen, ettei työtä tarvitse tehdä, kerjää vain turisteilta. Jonkin aikaa he kulkivat käsi ojossa perässä, mutta luovuttivat sitten.

Ihmisten tuijotukseen kannattaa tottua. Keski-Intiasta tulee Goaan turisteja katselemaan merta ja vähäpukeisia länsimaisia turisteja. Tuijottaminen on suoraa ja monesti hyvin ahdistavaa. Valokuvia he ottavat myös. Välillä he kysyvät luvan, välillä kuvaavat salaa. Monille miehille kuvauskohteeksi käyvät myös länsimaiset miehet.

Olin 12-v tyttäreni kanssa Goalla maaliskuussa 2005 ja olemmen nyt helmikuussa 2006 lähdössä taas. Paikka on aivan ihana ja ihmiset todella ystävällisiä. Calanguten rannalla on Horizont niminen baari jossa on todella mukavia nuoria miehiä töissä sekä pari 12-v pikkupoikaa joiden kanssa tyttäreni ystävystyi. Garys-hotellia vastapäätä on todella hyvä iltaruokapaikka. Sen nimi on MR. Sinne kannattaa ehdottomasti mennä syömään. Jos joku haluaa tietää Goasta enemmän niin mielelläni kerron. Dughasarin vesiputouksille kannattaa ehdottomasti mennä apinoita katsomaan ja uimaan. Autiorannoilla on mukava käydä uimassa ja ravunkoloja katsomassa.