hei
mihin rajaatte sukututkimuksenne? Oma tutkimukseni uhkaa levitä kuin pullataikina kaikkien isoisoisoisän sisarusten lapsiin ja niiden puolisoihin... (esimerkki vain)
kuitenkin saattaa olla jotain todella kiinnostavia henkilöitä, joista on kirjoituksia sen ajan lehdissä ja heidän kautta muutenkin voi saada hyvää ajankuvaa!
mutta siis. mihin laitatte rajat?
mihin rajaatte sukututkimuksenne? Oma tutkimukseni uhkaa levitä kuin pullataikina kaikkien isoisoisoisän sisarusten lapsiin ja niiden puolisoihin... (esimerkki vain)
kuitenkin saattaa olla jotain todella kiinnostavia henkilöitä, joista on kirjoituksia sen ajan lehdissä ja heidän kautta muutenkin voi saada hyvää ajankuvaa!
mutta siis. mihin laitatte rajat?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ota mukaan kaikki, joista voit vetää suoran viivan alkupisteeseen. Puolisot mukaan, tietysti.
Itse olen rajannut sukuun tulleiden puolisoiden vanhemmat ja sisarukset pois tutkimuksesta, vaikka ne olisivat tiedoissakin. Merkitsen ne vain ko. henkilön tekstiosuuteen tiedoksi. Minusta puolison suku ei papin aamenessa liity tutkimaani sukuun, vain se puoliso.
Patriarkaalisessa tutkimuksessa ei tyttäriä tutkita ollenkaan sen jälkeen, kun ovat siirtyneet miehensä sukuun.
Minusta se on aika tylyä, sillä saman arvoisiahan tyttäretkin ovat sukunsa edustajina. Niinpä pidän naimisiin menneet tyttäret omissa tauluissaan puolison ja lapset.
Usein kuulee kerrottavan, että sukutauluissa on tuhansia nimiä. Aina ihmettelen, mitä kaikkia henkilöitä sellaiseen sukuun on liitetty. Luotettavasti ei voi tutkia sukulinjoja kuin parhaissa tapauksissa 1680-luvulla, sillä silloin kirkonkirjat aloitettiin. Sitä ennen oli henkikirjat ja veroluettelot yms. joissa ei usein mainittu kuin perheen pää nimeltä, vaimo ilman nimeä ja sitten muut perheen jäsenet. Aina ei naimattomia tyttäriä oltu kirjattu. Eiväthän he maksaneet veroja ja joka tap. muuttivat muualle naimaikäisinä.
Niin että mistä ne laajat tutkimukset oikein tulevat, jollei olla aatelisia?
Itselläni on nykyisin tutkimus meneillään, jossa esi-isä on s. 1600-luvun puolella. Hänen jälkeläisiään on nyt n. 600 nimeä. On se yhdelle miehelle aika kunnioitettava saavutus sekin, vaikka kyllä moni tutkija hakkaa tämän tutkimuksen mennen tullen omilla taulumäärillään.
Ei kannata juuri rajata sukututkimusta. Kun hankkii hyvän sukututkimus ohjelman tietokoneelle esim. SukuJutut, sinne mahtuu tuhottoman paljon henkilöitä. Jos tutkii jonkun 1600-luvun alussa syntyneen jälkeläisiä, niin eipä sitä pysty tutkimatta sanomaan, että kuka kuuluu jälkeläisiin ja kuka ei. todennäköisesti jälkeläisiä ja heidän puolisoita on kymmenissätuhansissa.
hei
kiitos teille vastauksistanne. Olen tosiaan törmännyt siihen, että jotain sukuhaaraa ei yksinkertaisesti pääse jatkamaan, kirkonkirjat palaneet tms.
Että vähän sovellellen tuota rajausta ehkä teen. Ja noukin sieltä vähän 'ajankuvaa' sitten mukaan, joku kauempikin sukulainen tai avioliiton kautta 'sukulainen' jos hänestä on esim historiallisessa sanomalehtikirjastossa löytynyt tietoja.
Olen laittanut tietoja englanninkieliseen Family Tree Maker -ohjelmaan. Huomaan kuitenkin, että kyllä ohjelman on pakko olla suomenkielinen.
Suunnittelen aivan lähitulevaisuudessa vaihtaa.
Joku mainitsikin SukuJutut. Tiedän että tätä usein kysytään, mutta vielä kerran:
mikä on sinun mielestäsi paras sukututkimusohjelma, ja mikä siinä on osoittautunut parhaaksi! - Hinta ei ole mikään este.
"Jos tutkii jonkun 1600-luvun alussa syntyneen jälkeläisiä, niin eipä sitä pysty tutkimatta sanomaan, että kuka kuuluu jälkeläisiin ja kuka ei. todennäköisesti jälkeläisiä ja heidän puolisoita on kymmenissätuhansissa."
Mitä sinä tarkoitat ylläolevalla? Eikö sukututkimus juuri ole sitä, että tutkitaan, kuka sukuun kuuluu, kuka ei.
Ota laskutikku ja laske, montako jälkeläistä saat jollekin henkilölle 350 vuodessa. Ei kuule nouse kymmeniintuhansiin.
Sukututkijoissa on niitä, jotka keräävät summamutikassa saman nimisiä ihmisiä koneelleen ja yrittävät yhdistää heitä jollakin salaperäisellä menetelmällä perheiksi ja suvuiksi.
Mitään oikotietä ei ole. Sukua pitää todellakin ahkerasti ja huolellisesti tutkia arkistoissa.
Sukujutut on juuri niin hyvä kuin ne tiedot, jotka olet sinne vienyt. Sukututkimusohjelma ei suorita mitään tarkistuksia eikä yhdistä perheitä itsekseen.
Monia on kokeiltu, mutta Sukujutut on ollut tähän mennessä helppokäyttöisin ja monipuolisin. Kokeilemalla siitä selviää, meillä tuhlattiin kahteen ohjelmaan ennen Sukujuttuja. Toki vinkkiä kannattaa ottaa onkeensa...
Muuta sen kummemmin kommentoimatta jäi mietityttämään tuo jälkeläisten määrä: kuinkas monta tuhatta nimeä Sursillin suvussa taas onkaan? Ja siinäkään ei kaikkia sukuhaaroja lie selvitetty. Toki tutkimus alkaa jo 1500-luvulta mutta kirja myös päättyy reilusti ennen tätä päivää. Jos se jatkuisi 2000-luvulle, meitä "Sursilleja" olisi siinä listattuna aika valtava joukko.
"Ota laskutikku ja laske, montako jälkeläistä saat jollekin henkilölle 350 vuodessa. Ei kuule nouse kymmeniintuhansiin."
Esitäppäs minkälainen laskukaava pitää olla, että laskutikulla pystyy laskemaan JÄLKELÄISTEN lukumäärän? Varmaankin moni olisi kiinnostunut...
Sittenkö voi sukututkimuksen lopettaa kyseisen lähtöhenkilön jälkeläisistä, kun sinun laskutikkusi lukema täyttyy? Eli vihdoinkin joku jälkeläistutkimus tulee VALMIIKSI?
ainakaan esi-vanhempieni etsintää mitenkää, raja tule vastaa omia aikojaan. Joskus 1500-luvulla joskus jo aiemmin. Varsin vähän on sattunut aviottomia esivanhempia, joiden isä on tietymättömissä.
Toisinpäin taas tutkin kaikkia jälkeläisiä, tytöt ja pojat. Tyttärien puolisot mukaan vanhempineen ja heidän lapsensa. Muuten en yleensä heitä seuraa. Poikkeusiakin tietysti on. Vaikea se on rajata kun kiinnostusta riittää. No, eipä siitä mitään vahinkoa ole vaikka mitenkä laajasti tutkii.
hei
olenkin tainnut päätyä vähän samoille linjoille kuin sinä!
Hauskaa huomata sinut täällä, kirjoitinhan muistaakseni juuri toisaalla rakastamastani telttailusta...
tärppä
Niinhän tuota olen ollut " ulkoruokinassa" nyt jo kuudetta kuukautta yhtä mittaa. Toki kone on sisätiloissa ja tulosteet;)
Eihän sitä kukaan ole pelkästään sukututkija tai retkeilijä, voi olla ja onkin myös paljon muuta samassa persoonassa..
Jossain vaiheessa kuulutin aivan samaa asiaa, kuin sinäkin. Kuinka leveästi pitää tutkia?
Pituussuunnassa tutkin, kunnes "tiedolliset rajat" tulevat vastaan. Leveyssuunnassa pyrin huomioimaan sisarukset, puolisot ja lapset. Harvemmin etenen pidemmälle leveyssuunnassa. Poikkeuksen tekee jokin mahdillisesti "minua kiinnostava seikka"!
Minulla on Sukuohjelmisto 2004, sillä saa tehtyä
kaikenlaisia "sukuketjuja", missä "sama veri virtaa"!
Internet on tuonut mukanaan useita lähteitä. Erityisen innoissani olin Helsingin yliopiston oppilasmatrikkelista, sukuun kun kuului 1600-1700 luvuilla mm papillisia esi-isiä ja -äitejä!
Olen huomannut, että omat sukulaismääräni kalpenevat monien tutkijoiden rinnalla, mutta sukututkimuksessakin voi valita kohteeksi niin erilaisia tavoitteita. Esim. itse olen kiinnostunut löytämään juuri esivanhempia, joku toinen lähtee esim. 1800-luvun alusta ja hakee nykypäivän sukulaisia!
hei
myös minulle internet on Super-juttu! erityisesti koska en asu hesan lähellä.
NIin myös Genealogia-sivuilta Hiski, jonka tietoja sitten on helppo tarkistaa ja jatkaa eteenkinpäin (taaksepäin)varsinaisesti Arkistossa. Joskus jonkun vinkin olen saanut myös MAP-arkistosta.
Erityisen aarre on kyllä Hgin yliopiston digikirjasto! Saatan viettää iltoja - iltaöitä tietokoneen äärellä lueskellen vanhoja lehtiä sieltä. Ajankuvaa ja näkemystä saa todella niiden juttujen lukemisella.
Toisinaan löytyy tiedonnokareita omista sukulaisistakin. Kirjoitin toisessa viestissä, siteeraan tännekin osin samaa liittyy tähän juttuun:
Suvussani on elänyt erittäin värikäs mieshenkilö, isojneisoisäni. Sukututkimuksessa olen voinut seurata hänen elämäänsä (muutot, avioituminen, lapset, kuolema, veljet ja sisarukset ja yhteiset asiat, keitä on samassa huushollissa asunut, ystävien piiri -esim. lasten kummit ym).
Melkein voi mielikuvituksessa elää talon elämää -miehen leskiäiti, vaimo,lapset, joku heistä miehineenkin, piiat ja rengit... paljon väkeä samassa 'yhteisössä'.
Erityisesti väriä esi-isän elämä saa mielessäni, kun olen löytänyt palasia hänen ja hänen veljensä elämästä mm. Hgin yliopiston digilehdistä 1800-luvulta. Yhdistyselämää, matkoja, joku tyttären miehistä julkaissut lehteä, hevoskasvatusta, ravikilpailuja palkintoineen, veljen Italiasta saama meripelastusmitali jne.
Olen aivan koukussa Digikirjastoon ; D
Teen sukututkimusta omaksi ja ehkä perheeni (?) iloksi, en siis aio julkaista mitään. Enkä ole rajannut tutkimustani mitenkään. Tosin nyt tutkin vain isäni sukua. Mutta jos löytyy jotain mielenkiintoista, tutkin "leveyssunnassa" ja "pituussuunnassa". Aluksi keskityin kotiseutuuni. Sittemmin laajensin muutamia kuntia lisää. Pieniä otoksia olen siinä samalla tutkinut ihan vieraita (=ystävien) sukuja. Käytössäni on SukuJutut ohjelma.
Minua kiinnostaa enemmän ajan historia kuin saada sukujuuret mahdollisimman kauas selville. Tosin olen edennyt 1600-luvulle yhtä sukuhaaraa, mutta eteninkin puolivahingossa paikallishistorian julkaisun avulla.
Mitä harrastukselta haluaa? Mielestäni se ratkaisee pullataikinan koon. Jos julkaisee jotain tai on suvun yhteisellä asialla, on syytä tehdä selvä rajaus.
Oli taikina minkäkokoinen tahansa, tärkeätä on kirjata muistiin lähde.